En voi olla kadehtimatta lapsettomia kavereitani

Kyllä, voin tehdä mitä vaan milloin vain. Kukaan ei häiritse.

Kukaan ei myöskään halaa, pussaa eikä sano "rakastan sua".

Voin tehdä vapaasti mitä tahdon ja aion pitää asiat näin. Joten ei lapsia minulle.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä kuin he voisivat tehdä vapaasti mitä tahansa koska tahansa, toisin kuin minä. Kadehdin myös työttömiä ja eläkeläisiä, joiden ei tarvitse herätä aikaisin töihin.

Todennäköisesti he kadehtivat sinua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, voin tehdä mitä vaan milloin vain. Kukaan ei häiritse.

Kukaan ei myöskään halaa, pussaa eikä sano "rakastan sua".

Itselläni on mies joka kyllä halaa, pussaa ja sanoo nuo sanat. Ei siihen lapsia tarvita.

Anna lapsesi adoptioon tai rupea esimerkiksi ryyppäämään niin rajusti, että lapsesi otetaan huostaan. Siten pääset tuosta ongelmasta :)

Minä en kadehdi lapsettomia. Kadehdin niitä, joiden lapset ovat jo aikuisia. Toinen lapseni on jo aikuinen - toinen kaukana siitä. Juu - en saanut lapsiani ihan vuoden väliajoin...

Ainoa asia, mikä lohduttaa on tietoa siitä, että lapset todellakin kasvavat. Ja nopeasti.

Minua lapsetonta ei ainakaan kannata kadehtia. En ole sellaisessa asemassa, että voisin tehdä, mitä tahdon. Elämän realiteetit sanelevat sen, että päivät (kuukaudet, vuodet, vuosikymmenet) kuluvat hyvin tarkkaan sorvin ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, voin tehdä mitä vaan milloin vain. Kukaan ei häiritse.

Kukaan ei myöskään halaa, pussaa eikä sano "rakastan sua".

Itselläni on mies joka kyllä halaa, pussaa ja sanoo nuo sanat. Ei siihen lapsia tarvita.

Olet onnekas. Mä en saa edes miestä.

Olen kuullut sinkkuna kanssa jotain ttuollaista perheellisiltä kavereiltani. "No sä voit tehä iha mitä sä haluut". Tsiisus. Joo kiva. Mutta jos se mitä mä haluan on tällä hetkellä vaikka ihastua ja rakastua :/

Mä taas säälin, heidän elänältään puuttuu todellinen tarkoitus:(

Vierailija kirjoitti:

Mä taas säälin, heidän elänältään puuttuu todellinen tarkoitus:(

Hyvä vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas säälin, heidän elänältään puuttuu todellinen tarkoitus:(

Toivottavasti kukaan ei tee lapsia löytääkseen tarkoituksen elämälleen. Ei se eksistentialistinen tuska nimittäin sillä katoa. Se katoaa vain tietoisuuden kadotessa, mikä on aika hankalaa ihmiselle siihen asti, kunnes hän kuolee.

Kadehtiminen on niin turhaa. Ja aivan erityisen turhaa on kadehtia muita jostain, mikä voisi olla itselläsikin, jos olisit valinnut toisin. Vapaudu turhasta kateudesta ja keskity tekemään omasta elämästäsi parasta, mitä siitä voi tehdä. Näe oman elämäsi hyvät puolet ja muista, et voi tietää, mitä salattuja murheita toisilla ihmisillä on. Joku voi jopa salaa kadehtia sinua...