Lue keskustelun säännöt.
Mun 17v poika on vasemmistolainen viherpiipertäjä ja minä persu.
14.09.2016 |
Hän ei voi käsittää nykyistä politiikkaa vastustavia mielipiteitäni maahanmuutosta, enkä minä toisaalta käsitä hänen sinisilmäisyyttään ja hyväntahtoisuuttaan kaikessa.
Pojalleni oli järkytys, että kaikkitietävä äiti osoittautui "rasistiseksi ja yksiulotteiseksi ihmiseksi, joka ei ymmärrä ihmisen ainutlaatuisuutta rajoista ja rodusta välittämättä". Minä äitinä taas surkuttelin ennen niin järkevän poikani "sinisilmäistä ja epärealistista maailmankuvaa, jossa kaikki iloitaan kukkaseppeleet päässä yhdessä rajoista ja roduista välittämättä antaen toisillemme kaikki anteeksi".
Poika hakeutuu tuohon sohvannurkkaan juttelemaan, väittelemään, kyseenalaistamaan, ärsyttämään. Se selvästi nauttii näistä iltaisista poliittisista väittelyistä. Ja näitä tosiaan tulee, koska eriävät mielipiteemme.
Onko muilla tällaista? Moneen vuoteen teinillä ei ollut mitään asiaa, kunhan murahteli huoneestaan ja nyt meillä on vaalipaneeleja kerran viikossa, ja tuo vielä tykkää tuosta! Ja siis aina keskustelut loppuu hyväntahtoisesti, ei siis oikeasti tapella tai riidellä.
Vuosia tappelin sen kanssa nukkumaanmenoajoista ja kotitöistä, ei kiinnostanut, mutta nyt kylmiltään aletaan väittelemään politiikasta???
Ihana rakas poika! =))
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti pääsee susta mahdollisimman nopeasti eroon.
1. Ole onnellinen, että poikasi on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Olisi kurjaa jos hän olisi 23 h pelejä pelaava sekopää tai amfetamiinia piikittävä nisti.
1. Minä olen vihervassari ja mieheni on entinen uusnatsi. Mielipiteet voi riidellä, ihmisten ei tarvitse.
Meillä toisinpäin. Olen vihervassari ja poika persu. Rankkaa äidille.
Vierailija kirjoitti:
1. Ole onnellinen, että poikasi on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Olisi kurjaa jos hän olisi 23 h pelejä pelaava sekopää tai amfetamiinia piikittävä nisti.
1. Minä olen vihervassari ja mieheni on entinen uusnatsi. Mielipiteet voi riidellä, ihmisten ei tarvitse.
No näinpä, emme mekään poikani kanssa riitele. Mielipiteet jäystää toisiaan tuossa sohvannurkilla, mutta samalla tarjoillaan toisillemme teetä ja lämppäreitä...=)
Ja kyllä, olen ylpeä pojastani ja poikani selvästi on ylpeä minusta. Ei se muuten tuohon tulis :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toisinpäin. Olen vihervassari ja poika persu. Rankkaa äidille.
Miksi heitä tuollaista kulapäärasistia ulos?
Hyvähän se vaan on, että nuoret pohtivat politiikkaakin. Ihan liian moni nuori ei välitä tipan tippaa. Meillä tilanne on vähän päinvastoin eli minä olen vihervassari ja pojalla alkoi olla nyt ennen lukioon menoaan hyvin oikeistolaisia ajatuksia. Mikäpä siinä, ihan mielenkiintoisia keskusteluja meillä on ollut. Tosin kun tiputin pojan kuukausirahan 100:sta aurosta 10:een euroon ja kehotin menemään koulun ohella töihin, niin ei ollut kovin tyytyväinen. Mutta sen verran sisukas on, että vaikkei töitä ole löynytynkään, niin on edelleen uskollinen poliittiselle näkemykselleen. Mielenkiinnolla odotan, kuinka monta kuukautta tämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin isä ja äiti äänestivät persuja. Oon muistanut v*ttuilla heille asiasta.
Ole iloinen siitä, että poikasi on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja siitä, että teillä on hyviä keskusteluja nykyisin. Ole onnellinen myös siitä, että lapsesi on hyväntahtoinen ja vilpittömästi hyvää tarkoittava ihminen, vaikka hänen keinonsa naiivit olisivatkin. Kunnioita lapsesi mielipiteitä vaikket niitä itse jakaisikaan. Erilaiset poliittiset näkemykset läheisissä ihmissuhteissa voivat olla valtava voimavara, jos molemminpuolinen kunnioitus säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällää turpaan kunnolla. Ei ne vihervasurit muuta tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ole onnellinen, että poikasi on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Olisi kurjaa jos hän olisi 23 h pelejä pelaava sekopää tai amfetamiinia piikittävä nisti.
1. Minä olen vihervassari ja mieheni on entinen uusnatsi. Mielipiteet voi riidellä, ihmisten ei tarvitse.
No näinpä, emme mekään poikani kanssa riitele. Mielipiteet jäystää toisiaan tuossa sohvannurkilla, mutta samalla tarjoillaan toisillemme teetä ja lämppäreitä...=)
Ja kyllä, olen ylpeä pojastani ja poikani selvästi on ylpeä minusta. Ei se muuten tuohon tulis :)
-ap
Öö, pakko korjata omaa kirjoitustani! Siis minä olen ylpeä pojastani, mutta kaikessa herran rakkaudessa todettava, että poika ei todellakaan ole ylpeä minusta mielipiteineni =))
Kuuntelee ja rakastaa varmasti, mutta ylpeä...enpä usko =))))
ap
Sanot että iskä tulee ja antaa selkään ellei lipun väri vaihdu.
t.iskä