Kuinka usein mietit kuolemaa

Tuntuu että mietin koko ajan jollain tavalla.

Joka päivä

Harvoin, ei pelota yhtään.

Joskus. Ei pelota, kukaan ei elä ikuisesti.

Olen ajatellut, että minua huomattavasti vanhempia pelottaa. Siis sellaisia 70- tai 80- vuotiaita jotka eivät välttämättä kovin kauan elä.

En useinkaan. On niin iso ja pelottavakin asia, että pyrin olemaan miettimättä, jos nyt toki välillä mielessä välkähtää. Nyt ei ole muutamaan vuoteen ketään tuttua kuollut, sen verran mietityttää että koska ja kuka seuraavaksi. :/ Mutta en todellakaan toivo mitään sellaista. Lapsen kuolemaa en pysty edes ajattelemaan millään tasolla, aivot ei suostu ollenkaan käsittelemään. Oma kuolema ja kuolevaisuus on vähän lohdullinenkin ajatus, maailma jatkaa kulkuaan eikä kukaan jää ketään kaipaamaan ikuiseksi ajoiksi.

Aika paljon, joka päivä, hoidan kuolevia.

Ei pelota, en enää tiedä pelottako edes kivut ennen kuolemaa, toivottavasti saan elää sovussa itseni ja läheisteni kanssa niin ettei enää kuolinvuoteella tarvitse pyydellä anteeksi ja että ehdin siivota kaapit ettei jää perikunnalle.

Itsen kannalta äkkikuolema saappaat jalassa olisi tietysti paras, mutta perheelle tietysti parasta olisi että eläisivät niin täyttä elämää jo muualla, että olisin vain pakollinen vierailu.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut, että minua huomattavasti vanhempia pelottaa. Siis sellaisia 70- tai 80- vuotiaita jotka eivät välttämättä kovin kauan elä.

Useimmiten sen ikäiset on jo aikoja sitten hyväksyneet sen faktan, että kuolevat. Nuoremmille se näyttää tiukkaa tekevän.

Aika usein. Ei pelota. Mieheni kuoli viime vuonna ja sen jälkeen kuolema ei ole itseäni pelottanut.

I imagine death so much it feels more like a memory