Haluaa omakotitaloon maalle!!! Kertokaa syitä, miksi EI pitäisi höynäytyä sellaiseen!

- et tykkää leikata nurmikkoa ja puuhastella puutarhassa

- et halua kolata talvisin lunta

- pelkäät yksin olemista isossa talossa

- et osaa tehdä ns. pieniä remonttitöitä

- luulet ettet jaksaisi siivota isoa taloa



Tuossa ne, mitä itse äkkiseltään omakotiasujana pidän melko olennaisina asioina. Meillä ei ikinä ole ollut isompia ongelmia talon suhteen, putketkaan eivät ole koskaan jäätyneet, vaikka talo on melkein 40 vuotta vanha. Pientä remonttia saa koko ajan tehdä ja siivous on rumba sinänsä.

ap

Maalaiskylät on sisäänlämpiäviä, niiden kaupoissa on kallista ruokaa, ei ole palveluita lähellä (esim. voi olla, ettei ole omaa poliisia ja kylässä oikeasti turvatonta), ei ole mitään harrastusmahdollisuuksia jne. lista on loppumaton.

t: entinen maalaistyttö

Nuorempana tietysti häiritsi kaikkien menopaikkojen puute.

Mulla meinaa pää räjähtää, kun ei ole realistista mahdollisuutta lähteä lasten kanssa kerhoihin, harrastuksiin päivisin eik' lähimainkaan päivällä muita lapsia tai äitejä. Myös turvaverkot jäivät kauas, liian hankalasti tulla meille. Ollaan lasten kanssa kolmisin täällä jumalan selän takana hylättyinä keskellä ei mitään eikä kukaan edes huomaisi vaikka talo palaisi me mukanaan, paitsi tietty illalla töistä tuleva mies.

vaikka kunta onkin tosiaan kaupunkioikeuksin varustettu.

Auto välttämätön, ei julkisia liikenneyhteyksiä, harrastus mahd suppeat, lapset voi päästää yksin ulos

ja jos korvessa ollaan, niin perheeseen tarvii kaksi autoa tai muuten on tosiaan aivan motissa.



Mutta ei mulla valittamista. Taajamaan on 4 km, sieltä löytyy melkein kaikki mitä tarvitsen. Kunnon kokoiseen kaupunkiin on 65 km ja pikkukaupunkiin 25 km. On ne kaksi autoa.



Ja on tilaa temmeltää ja touhuta, kun tontti on yli 18 000 m2. Naapureitakin meillä on, lähimpään vaan 50 m, seuraaviin kahteen n. 200 m. Talo saatiin hankittua ja väkerrettyä liki valmiiksi 110 000 eurolla.

*kaupat kaukana, maitopurkin takia ei kannata lähteä kauppaan-->bensa

*pitsakuski tuskin tuo edes erimaksusta pitsoja kotia asti

*työmatkat, etenkin talvikeleillä: onko tiet aurattu

*julkinen liikenne: vuoroja tuskin koskaan kulkee sopivasti ja lähimmälle pysäkille saattaa olla matkaa (itselläni oli 2 km)

*lapsille ja itselle kavereita lähellä? Etenkään talvella maalle ei ole tunkua kenelläkään kyläilemään

*kesäisin taas tutut ja sukulaiset saattavat tulla lomailemaan maalle

halusit tai et eli pelisäännöt...

*auto on oltava hyvä ja entä jos auto menee huoltoon (vaihtoauto), montako autoa perhe ylipäätään tarvitsee työmatkoja varten:vakuutukset, bensa/diesel, matkakulut....

*lasten harrastukset: missä lähin, kuskaamiset edes sun taas?

*lääkärit/sairaala ym. palveluiden sijainti

*kaivovesi (minkälaatuista, riittääkö kesäisin)

*jos sähkövikoja imenee esim. myrskyjen jälkeen, niin onko mahdollista puulämmittää talo, mistä puut, sähköyhtiö hoitaa viimeisenä syrjäseudut eli päivien odottelua, sähköt pätkivät useasti ihan muutenkin...

*asunnon lämmityskulut



Eli se näennäinen säästö mitä voi saada halvemmista asumiskustannuksista voi moninkertaistua ja jos matkat pitenevät niin se syö vapaa-ajasta aina aimo-annoksen

Mäkin sanon ton, että lapsilla on pitkä matka joka paikkaan, harrastuksiin ja kavereille, joten te aina autolla kuskaatte.



Lapsilla menee koulumatkoineen koulupäivään tosi iso osa päivästä, jos joutuvat taksikyydillä kiertelemään kaikki lähiseudut.



Ihana ja kaunis maalaismaisema on syksyllä ja talvella pimeä.



Kaikki työt on hyvä osata itse. Niin vaan ei kutsuta korjaajaa joka asiaan. Ja kaikkien korjausmiesten ym. palkkaaminen on kallista, kilometrikorvaukset päälle.



Tekemisen puute saattaa jossain vaiheessa alkaa vaivata, ei elokuvateatteria, pitsapaikkaa ym. hetkenmielijohteita lähelläkään.



Itselle voi olla vaikea löytää aikuisseuraa. Tulette olemaan puheenaihe pitkään kylällä, teitä ja tapojanne tarkkaillaan.

Jos haluaa lähteä kaupunkiin pämppäämään, niin taksikulut ovat melkoiset, usein halvemmaksi tulee jäädä hotelliin yöksi



*entäs lastenhoitajat: onko lähettyviltä saatavissa.....

meillä on 4 hehtaarin tontti, ei ole naapureita ihan vieressä, mutta kuitenkin lähellä. Kouluun on 1,5km matkaa, leikkipuistoon 1km, kylässä asuu 8 poliisia vaikka pieni kylä onkin. Kauppaan ja postiin on matkaa, mutta samallahan ne asiat hoituu kaupungissa käydessä.

Busseja ei kulje, muuta kuin palvelubussi 4krt viikossa, mutta meillä on kaksi autoa.



Ihanaa että lapset pääsevät maaseudun rauhaan asumaan.

Työmatkat ei paljoa pitenisi, sillä miehellä se on nyt 15km ja mulla 0,5km.

Mutta tuleeko ongelmia sen suhteen että tehdään molemmat vuorotyötä? Kaksi autoa tietenkin, mutta mites noi hoitopaikat? Jos kunnalla ei ole vuoropäiväkotia, niin meneekö lapset sitten kaupunkiin hoitoon?

ap

Asutaan kunnan rajalla, lähimpään päivähoitopaikkaan olis 4 km, mutta kunta ei suostunut siihen että voitaisiin viedä toisen kunnan kunnalliseen hoitopaikkaan. Eli voi olla että sinne kaupunkiin ei ainakaan kunnalliseen voi viedä hoitoon. Meillä on nyt yksityinen pph.

Vierailija:

Työmatkat ei paljoa pitenisi, sillä miehellä se on nyt 15km ja mulla 0,5km.

Mutta tuleeko ongelmia sen suhteen että tehdään molemmat vuorotyötä? Kaksi autoa tietenkin, mutta mites noi hoitopaikat? Jos kunnalla ei ole vuoropäiväkotia, niin meneekö lapset sitten kaupunkiin hoitoon?

ap

Jos asutte edes 100m kaupungin rajojen ulkopuolella jonkun toisen kunnan asukkaina, niin sitten kunta järjestää hoidon miten parhaiten taitaa.



En ole koskaan ymmärtänyt tuota " lapset pitää saada maaseudun rauhaan" . Ei siellä sen ihmeempää rauhaa ole, joskus jopa päinvastoin. Paikkakunnalle muuttavat ihmiset ovat aina " niitä toisia" , joita tarkkaillaan. Usein pikkukylillä ihmiset ovat sukua toisilleen jonkun mutkan kautta, mikä myös tekee ulkopuolisen todellakin ulkopuoliseksi. Suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan on yleensä huonompaa kuin kaupungissa, jossa ihmisiä on moneen lähtöön. Toki jos on perusperhe (isä, äiti ja kaksi lasta), niin se on plussaa. Nuoret vanhemmat, yksinhuoltaja, uusperhe tai erityislapsi voi olla liikaa kyläyhteisölle varsinkin kun erilaiset ovat ulkopuolista väkeä.



Eli ei kiitos meille, mutta onnea teidän perheellenne!

reilun kilometrin säteellä. Viihdytähän niitä sitten :)

Maaseudulla on hyvät ja huonot puolensa, mutta niin on kaupungissa asumisessakin.



Asumme itse kauniissa ompparissa, 11 km kaupungin keskustasta, maaseudulla, minä käyn kaupungin lähiössä töissä ja mieheni keskustassa, pitää olla 2 autoa, koska meillä on niin erilaiset työajat. Maalaiskoulu (n. 70 oppilasta, eli ei ole lakkautumisuhkan alla edes) on naapuritontilla, eli lapsen tuleva koulumatka on 100m. Ryhmis, jossa lapsi on ollut hoidossa, on 300m:n päässä. Viereisen koulun liikuntasalissa on joka päivä jotain toimintaa talviaikaan, sekä lapsille, naisille ja miehille. Käymme myös kaupungin keskustassa harrastuksissa, uimassa, keilaamassa, musiikkiopistolla jne. Lapsella on samanikäisiä kavereita naapuritaloissa lähellä (alle kilsan päässä), mutta myös kauemapana kylällä. Minun vanhempani asuvat lähellä meitä (ei liian lähellä) eli lapsenvahtiasiakin on hoidossa. Meiltä ajaa kaupungin (asukkaita siis 50 000) keskustaan 10:ssä minuutissa.



Mitä huonoa täällä on?

*Talvella lumituiskun jälkeen voi olla töihin ehtimisen kanssa ongelmia, mutta niin olisi jossain lähiössäkin...

* talvi-iltaisin ei tee mieli lähteä pimeille laduille tai kylätielle lenkille, ehkä jossain vaiheessa hankimme koiran, että uskallan. Tosin kaupungissakin pelkäisin iltaisin ryöstäjiä ja raiskaajia :-))

* jos huono tuuri sattuu, saattaa naapurissa asua outoja tyyppejä, voisiko sellaisiin törmätä kaupungissakin?



Kai se maalla asuminen / kaupungissa asuminen riippuu ihmisestä. Olen itse lapsuuteni ja nuoruuteni asunut tässä kylässä, minulla on juuret täällä, tunnen täältä paljon ihmisiä ja tunnen oloni täällä hyväksi. Myös mieheni, kaupunkilainen, on viihtynyt hyvin ja tutustunut näihin ihmisiin, tullut kyläläiseksi. Täällä on mukavaa, sinut hyväksytään sellaisena kuin olet, vaikka vähän erikoisenakin:-)). Täällä naapurin murhe koskettaa todella. Täällä pystyy eristäytymään ihmisistä, jos haluaa, tai voi olla osa kylän sosiaalista elämää, riippuu siis siitä mitä haluaa.



Jos sinä haluat lähteä päiväkävelylle asfaltoiduille pyöräteille ja katselemaan näyteikkunoita, niin se ei onnistu niin helposti täällä kuin kaupungissa.

Entäs ne perheet, jotka muuttavat paikkakunnalle jostain täysin muualta? Onko sellaisia ja miten heidät on otettu vastaan?



Väitän, että on eri asia syntyä ja asua samassa pikkukylässä kuin muuttaa täysin muualta " maalle etsimään rauhaa ja elintilaa lapsille" .

Kuten sanoin, se riippuu ihmisestä. Maaseudun elämää katselleena olen huomannut kahdenlaisia kaupungista muuttajia, niitä jotka eristäytyy kyläläisistä omiin taloihinsa ja niitä, jotka tulee kylän toimintaan mukaan. Meidän kylällä on aktiivinen nuorisoseura ja koulun vanhempainyhdistys. Kyllä niissä harrastuksissa käy niin vanhat kuin uudetkin kyläläiset, ei esim. jumpat eroa keskustan jumpista mitenkään (samat ohjaajat kun tekevät työtä täällä kuin keskustassakin). Harrastustoiminnasta ja tapahtumista tiedotetaan kaikkiin koteihin, sehän on sitten ihmisistä kiinni lähteekö sitä mukaan, eikä siihen vaikuta kenenkään kaupunkilaisuus/maalaisuus. Esim. lasteni ystävien vanhemmat suurilta osin on juuri kylälle muuttaneita, kukaan ei ole valittanut, enemmän tyytyväisiä ovat olleet.



Samanlaisia ihmisiä kaikki ollaan.



Mutta kyllä, kaupungista maalle muuttajana voi järkyttyä sitä, että luonto on tosiaan lähellä, luonnon voimat tuntuvat kovemmin, talvisin on pimeämpää. täällä on hyvät ja huonot puolet.

Maalla asumisen miinukset omasta mielestäni:

- isoihin kauppoihin on pitkä matka

- kulkeminen on hankalaa, tarvitaan oma auto

- pienen paikkakunnan sisäänpäinlämpiäväisyys

- kulttuuritarjonta vähäistä

- lumityöt ja huoli teiden aurauksesta

- mahdollisesti pitkät työmatkat

- alkoon on pitkä matka

- ravintolareissuja joutuu järjestelemään ettei tule liian kalliiksi taksikyytien ym. takia

- kaupunkiystävät eivät käy kovin usein kylässä

- sosiaaliset paineet talkoisiin ym. yhteiseen toimintaan osallistumiseen



Plussat vaikket niitä kysynytkään:

+ rauhallisuus, puhtaus, luonto ympärillä

+ tutustuu helposti ihmisiin

+ saa elää yksinkertaista elämää

+ marja- ja sienimaastot lähellä

+ paljon harrastusmahdollisuuksia (liikunta, eläimet, kerhot, työväenopistot, yhdistykset...)

+ ei kiirettä tai ylimääräisiä kotkotuksia

+ paljon virikkeitä ympärillä

+ apua saa helposti kun uskaltaa kysellä

+ ei rikollisuutta, turvallinen ympäristö

+ helppo keksiä hyötyliikuntaa

+ pääsee kelkalla talvella

+ voi ostaa suoraan maatilojen tuotteita