Kun mietitte lapsiperhe-elämää ennen lastenhankintaa, muisteletteko omaa lapsuuttanne?

Tuntuu että tällä palstalla monet eivät edes muista omaa lapsuuttaan ja ovat kuin eivät koskaan olisi lapsiperheessä asuneet ja eläneet.
Perhe-elämää kuvaillaan ääriesimerkkien avulla että se on nyt loppuikänsä vaipanvaihtoa, pukluja ja yöheräilyä, jos joku sattuukin muistamaan että ne lapset kasvaakin, niin ei muistu mieleen peruskouluajasta kuin koulukiusaaminen, oppimisvaikeudet ja kauhea murrosikä.
Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin ollut ihan hyvä jopa onnellinen lapsuus, miten se muuttuu sitten aikuisena pelkäksi helvetiksi kun itse miettii perheen perustamista?