Olen odottanut jo kuukauden että mies tekisi edes vähäisen aloitteen.
Mutta ei mitään. Vihjailen niin paljon kun pystyn mutta ei. Suoraankaa en halua sanoa koska en halua että kokonaan taas katoaa elämästäni. Joku jippo olisi keksittävä mutta millanen?
Kommentit (7)
Tee ite alote, kaiken uhallakin. Tollanen vihjailu ei aina oo niin selvää, että siitä vois vetää mitään johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tee ite alote, kaiken uhallakin. Tollanen vihjailu ei aina oo niin selvää, että siitä vois vetää mitään johtopäätöksiä.
Mutta kun järki.sanoo että mies tekee aloitteen. Jos teen sen itse ja mies vaan velvollisuudesta on mukana sitä se ole aitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee ite alote, kaiken uhallakin. Tollanen vihjailu ei aina oo niin selvää, että siitä vois vetää mitään johtopäätöksiä.
Mutta kun järki.sanoo että mies tekee aloitteen. Jos teen sen itse ja mies vaan velvollisuudesta on mukana sitä se ole aitoa.
Mikään ei keksi tekosyitä samalla tahdilla kuin nainen, jota on kehoitettu ottamaan vastuu elämästään.
Nainen! Sinä olet työllä ja vaivalla saavuttanut tasa-arvon. Käytä sitä!
Kappas, mielenkiintoinen aloitus.
T. Nainen joka hymyilee isosti juuri nyt..
No. en haluaisi tehdä tästä sukupuoli kysymystä, mutta mutu tuntumalla sanon, että moni mies, mutta toki varmaan myös useampi nainenkin saa tai voi joutua odottaaan lopun ikäänsä, siksi usein on parempi toimia itse, eikä käyttää aikaansa "vain" tois(t)en odotteluun....
Odottelin puoli vuotta, että vaimo suostuisi vihjailuihini. Ei tulosta. Otin kakkosvaimon. Vihitty vsimo sai selville 5 vuodenjälkeen, mutta tilanne jatkuu...
Supsittelen. Ei liitossakaan kannata kärvistellä puutteessa. Eikä kannata erota, jos kaikki kolme hyväksyvät vallitsevan tilanteen.