Kokemuksesi puheterapeuteista?

yrittääkö ne väittää lastani kehitysvammaiselsi yms? ap

haloo? ap

Ai ärrävika ja puheterapia merkitsee, että lapsella kehitysvamma? Ap, mietihän vielä tarkemmin, kuka nyt väittää ja mitä! Puheterapia ei merkitse vammaisuutta, huokaus.

Tästä aloituksestasi ei nyt ota selvää, että mistä kokemuksesta haluat kuulla (käynneistä, terapian vaikuttavuudesta, terapeutin ammattitaidosta...), mutta voin vastata yleisesti niin ehkä jokin natsaa :)

Olen siis itse puheterapeutti, joten /r/-äännevirheitä osuu kyllä kohdalle. Toki kuntoutan lähinnä kelan vaikeavammaisia asiakkaita eli jos asiakkaallani on /r/-äännevirhe, niin hänellä on yleensä myös esim. kehityksellinen apraksia, dysartria, dysfasia, cp-vamma tai kehitysvamma kaverina. Oletan kuitenkin lapsesi menevän terveyskeskusterapeutille eli luultavimmin vaikeavammaisesta lapsesta ei ole kyse? Mutta nykyään aika monessa kunnassa on rahat vähissä ja puheterapiaa saa ohjauskäyntityyppisesti. Eli saat ajan, johon menet lapsen kanssa ja puheterapeutti antaa harjoituksia kotiin. Sitten kontrolliaika on 1-3kk päästä. Ja tässä välissä sinun pitää tehdä harjoituksia lapsesi kanssa. Harva kunta kustantaa enää terveyskeskusasiakkaille kerta viikkoista artikulaatioterapiaa. Kelan asiakkaat sitten eri asia, käyntejä voi olla parhaillaan jopa 90 per vuosi.

Jos saat ohjaustyyppistä terapiaa, niin kannattaa tehdä niitä harjoituksia, vaikka ne onkin aluksi vaikea sitoa arjen touhuihin. Mitä kauemmin lapsella on äännevirhe, sitä vaikeampi se on kuntouttaa. Ja kun tosiaan rahaa ei ole näihin "arkea haittaamattomiin" puhevirheisiin (koska rahakirstun päällä istuvat antaa rahat mieluummin heille, joilla on jokin arkea huomattavasti haittaava sairaus kuten afasia tai puhumattomat lapset), niin äännevirheitä jää sitten kuntouttamatta kun vanhemmat ajattelee että kyllä se aikanaan saa puheterapeutin pitämää terapiaa eikä sitten itse tarvi itse vanhempana näitä tyhmiä harjoituksia tehdä.

Ja sen verran sanon vielä kuitenkin, että yleensä normaalisti kehittyvien lasten artikulaatiovirheistä korjaantuu pitkästi yli 90%, eli harvalle ne jää loppu elämän vaivaksi. Että en ottaisi stressiä asiasta, vaan kävisin siellä terapiassa miten monta käyntiä on luvattukaan ja tekisin ne harjoitukset kotonakin :)

Kysymyksiä?

Jaahas, sillä aikaa kun kirjoitin niin ap avasi asiaa vähän enemmän.

Tosiaan ei puheterapia tarkoita kehitysvammaa millään tasolla! Jos on vain äännevirhe, niin silloin on vain ns. puhevirhe eli ei edes mikään lääketieteellinen sairaus. Artikulaatioterapiassa puheterapeutti auttaa lasta löytämään oikean tavan käyttää rakenteitaan tuottamaan äänteet oikeaoppisesti. Tottakai puheterapeuteilla käy kehitysvammaisiakin (kuten edellisessä viestissä sanoin että voi olla diagnoosina monenlaista, joissa sitten sivutuotteena tämä äännevirhe), mutta he käyvät pääsääntöisesti Kelan maksamassa terapiassa eikä terveyskeskuksessa.

Ainakin pienten (alle kouluikäisten) kehitysvammaisten "puheterapia" lähinnä leikkimistä. "Tässä on pallo. Sano pallo". Asiakas ei sano mitään, koska ei osaa puhua sanaakaan. Noi samat hommelit pystyis tekemään kuka vaan ja paljon halvemmalla (oikei, ensimmäisellä kerralla puhetarpeutti voisi antaa ohjausta ja neuvontaa). Aikuisilla vamman saaneilla olen kyllä nähnyt hyviä tuloksia puheterapiakuntoutuksesta, mutta sielläkin alun jälkeen asiakas pystyy tekemään harjoitteet itse, jos on motivoitunut.

Vierailija kirjoitti:

yrittääkö ne väittää lastani kehitysvammaiselsi yms? ap

eipä voi kuin ihmetellä mistä olet saanut päähäsi tuollaista! :O

Puheterapeuttini 70-luvulla uhkasi lyödä sellaisella teleskooppisesti kasaan menevällä karttakepillä, jonka päässä on kuulakärkikynä. Tämä jäin mieleen, oikea R:n lausuminen ei jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pienten (alle kouluikäisten) kehitysvammaisten "puheterapia" lähinnä leikkimistä. "Tässä on pallo. Sano pallo". Asiakas ei sano mitään, koska ei osaa puhua sanaakaan. Noi samat hommelit pystyis tekemään kuka vaan ja paljon halvemmalla (oikei, ensimmäisellä kerralla puhetarpeutti voisi antaa ohjausta ja neuvontaa). Aikuisilla vamman saaneilla olen kyllä nähnyt hyviä tuloksia puheterapiakuntoutuksesta, mutta sielläkin alun jälkeen asiakas pystyy tekemään harjoitteet itse, jos on motivoitunut

VAINIIN! :) Vastaavasti kuka vaan osaisi määrätä buranaresepin. Ja paljon halvemmalla.

Siinäpä kaksi "turhaa" pitkän koulutuksen vaativaa ammattia, puheterapeutti ja lääkäri. Erikoista möläyttelyä täällä!

Tästä tuskin on ap:lle apua, mutta kerron. Kävin lapsena oppimassa s-kirjainta ja se oli ihan kivaa, vaikka etukäteen inhosin sinne menoa. Myöhemmin yliopistossa oli jokin käsittämätön mahdollisuus saada puheterapiaa (opiskelin suomen kieltä, liittyi todnäk opettajan opintoihin). Sekin oli ok, vaikka vastustelin. Vielä kävin opiskelijaterveydenhuollon puheterapeutilla, missä sain apua ääniongelmiin. Hyvä kokemus ja hieno tyyppi terapeuttina.

Minulla on huonoja kokemuksia monista ns. auttajista, mutta puheterapeutteja muistelen suurella lämmöllä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pienten (alle kouluikäisten) kehitysvammaisten "puheterapia" lähinnä leikkimistä. "Tässä on pallo. Sano pallo". Asiakas ei sano mitään, koska ei osaa puhua sanaakaan. Noi samat hommelit pystyis tekemään kuka vaan ja paljon halvemmalla (oikei, ensimmäisellä kerralla puhetarpeutti voisi antaa ohjausta ja neuvontaa). Aikuisilla vamman saaneilla olen kyllä nähnyt hyviä tuloksia puheterapiakuntoutuksesta, mutta sielläkin alun jälkeen asiakas pystyy tekemään harjoitteet itse, jos on motivoitunut.

Nyt on kyllä pakko kommentoida. Tottakai alle kouluikäisten kanssa puheterapia suoritetaan leikin kautta, koska luuletko että vaikka 3-vuotiaan saa 45-60 minuutiksi tekemään jotain pöytätason tehtäviä? Siinä vaaditaan rautaista ammattitaitoa terapeutilta, että osaa sisällyttää siihen leikkiin sen harjoituksen niin ovelasti, että lapsi tekee sen mielellään. Ja vaikka ulkopuolisen silmiin näyttää että nuo vain heittelee palloa tuossa, niin siinä tehtävässä on niin paljon muuta mitä terapeutti on etukäteen suunnitellut. Ja lienee vähän kärjistetty esimerkkisi, kun ei kukaan puheterapeutti käske puhumatonta lasta sanomaan "pallo" :D Tosi vaikea sana tuottaa, koska sisältää klusiivin (/p/) ja approksimantin (/l/) samassa sanassa. Terapeutti lähtee kyllä hakemaan puhetuotosta esim. pelkällä "aa" "uu" tyyppisellä tuotolla ensin ja siitä laajentaa "paa" "puu" tyyppiseen puheeseen. Ja kehitysvammaisen pienen lapsen kanssa lähdetään monesti heti harjoittelemaan tukiviittomia, jotka puheterapeutti voi opettaa sitä palloa heitellessä. Silloin tietenkin käytetään sanaa "pallo", jos opetetaan lapselle keinoa ilmaista itseään.

Ja aikuisiin liittyen vielä, että suurin osa aikuisasiakkaista on masentuneita ja heidän toiminnan aloittamisen kyky on selkeästi heikentynyt esimerkiksi aivovaurion seurauksena. Mm. parkinsonin tautia sairastavan puheterapia vaatii äärimmäistä tietoutta ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, jotta saa hidastettua sairauden etenemistä ja lisättyä asiakkaan toimintakykyä samalla kun asiakasta itseään masentaa sairauden eteneminen. Tai aivoverenkierronhäiriön jälkeen asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta haastavia, koska he eivät aluksi yleensä suostu tekemään mitään harjoituksia, koska vielä viikko sitten olivat normaaleja ja nyt eivät saa sanottua edes sitä "palloa" ja häpeä sairaudesta ja suru omatoimisen elämän menettämisestä on niin suuri. Tai nielemisvaikeudesta kärsivän kanssa pitää olla todella varovainen, ettei asiakas aspiroi ruokaa ja kuole terapiassa käsiin. Että mielenkiintoista olisi jos näille mainitsemilleni asiakkaille nakattaisiin harjoitteet vaan kotiin ja sanottaisiin että teepäs itse :D

Käsittämätöntä ammattikunnan aliarviointia oli tämä kommenttisi, joten oli pakko puolustautua vähän. Ei sitä turhaan 5 vuotta maisteriksi opiskella, kyllä siellä ihan asian vuoksi ollaan eikä vain "heitellä palloa".

t. se puheterapeutti viesteistä 4 ja 5

Sinulle puheterapeutti nro 11. Kylläpä nyt osui arkaan paikkaan. Kerroin vain omia näkemyksiä ja kokemuksia niiden 27 vuoden ajlta, jolloin olen ollut useiden kymmenien puheterapeuttejen kanssa tekemisissä. Pahoittelen, mutta valitettavasti kokemukseni ovat olleet huonoja.

Kyllä näitä puheterapeutin ammattitaidon aliarvioijia tulee vastaan aina välillä. Itse arviointityössä kuulen välillä vaikeasti kehitysvammaisten lasten vanhemmilta kommentteja tyyliin "ei se puheterapeutti saa tätä edes puhumaan, ne vaan pelaa lottoa siellä", kun kys. lapsella ei ole lainkaan kognitiivisia valmiuksia puheilmaisuun (ja näin ollen terapian tavoitteetkin ovat kuntoutussuunnitelmassa määriteltynä ja ovat jotain ihan muuta). 

Itse koen kuitenkin, että nämä ajoittaiset aliarvioijat ovat aika pieni paha, kun vastapainona on niitä onnenkyyneleet silmissä kiitteleviä vanhempia tai omasta onnistumisestaan riemuitsevia lapsia. Koen tekeväni hyvin tärkeää työtä ja tiedän, että olen helpottanut monen perheen elämää ja arkea. Jos joku on eri mieltä, sekin on minulle ok. En tee työtäni heidän takiaan. Viestin 12 kirjoittajan huonoista kokemuksista kuulisin mielelläni lisää.

T: toinen puheterapeutti

Meidän keskimmäinen sai puheterapiaa jaksoissa 2-6 -vuotiaana. Puhetta ei alkanut tulla ja lapsi oli selvästi turhautunut, joten ensin opeteltiin tukiviittomia. Sitten sanoja lähti löytymään, mutta äänteitä puuttui reilusti, joten puheterapian tukea jatkettiin. Eskarin kynnyksellä tehtiin laajemmat testit, jossa selvisi, että lapsella oli ikätasoaan paremmat taidot ymmärtämisen ja sanavaraston osalta. Vain äänteet tuottivat ongelmia. Suurimpana ammattitaidon osoituksena oli viimeinen puheterapiakäynti, jossa puhetetapeutti totesi r-äänteen (viimeinen puuttuva äänne) tulevan hyvin pian. Kahden viikon päästä se tuli. Oli vielä pakko soittaa hänelle ja kiittää kaikesta. Huikeaa ammattitaitoa ja ihanaa tukea perheellemme. Lupasi vielä, että jos tarvitsemme joskus tukea silloin vuosikkaan kuopuksemme puheenkehityksen kanssa, voisimme soittaa hänelle suoraan. Tuntui tosi hyvältä, vaikka kuopuksen kohdalla erityistä tukea ei koskaan tarvittu. Ehdottoman positiiviset kokemukset!!

"VAINIIN! :) Vastaavasti kuka vaan osaisi määrätä buranaresepin. Ja paljon halvemmalla."

Buranaan ei kuule välttämättä tarvita reseptiä, koska miedompia voi ostaa käsikauppalääkkeenä. Ja jos vahvempaa tarvii, niin ottaa useamman tabun. Aika raivopäitä näkyy "puheterapatuutit" tänään olevan.

Me käytiin ärrän vuoksi puheterapiassa viikon välein kahdeksan kertaa, kun tyttö oli 5-vuotias. Yllättävän nopeasti se r sieltä löytyi eikä käynnit maksaneet kuin jotain 50€/kerta. Tästä nyt tosin on jo 10 vuotta, joten ehkä hinnat ovat tuosta jo tuplanneet. Mutta yllättävän nopeasti ja kivuttomasti tuo asia saatiin kuntoon, olin positiivisesti yllättynyt.

Meillä lapsella oli monta kirjainta kateissa ja ensin terapeutti yritti harjoituttaa äänteitä ym, mutta sitten hän nauhoitti lapsen puheen ja antoin lapsen kuunnella nauhoituksen. Lapsi alkoi samntien puhua ihan kunnolla.

Tapahtui lapsen ollessa 3,5 v. Kaikki olimme ymmärtäneet 2liiaN" hyvin lapsen puhetta, joten hän ei tiennyt puhuvansa väärin.

Asiaan oli johtanut ilm. liimakorva siinä iässä, missä puhetta aletaan oppia.

Lapsi oli kuullut itse huonosti eikä sitten osannut muuttaa puhettaan ennen shokkihoitoa.