Elämä on paradoksaalista - ja syy on vähintäänkin raivostuttava
Onnellisuusasteikolla 1-5 minun elämäni on pääsääntöisesti 2. Välillä köydään ykkösessä ja joskus harvoin kolmosessa. Mikään elämässäni ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, vaan elän yksinäisessä kaaoksessa. Ei ole työtä, ei rahaa, ei ystäviä. Henkinen terveys onnollut koetuksella peruskoulusta lähtien ja nykyään jopa fyysinen terveys on sillä mallilla, että jokainen päivä on pelkkää taistelua väsymystä ja fyysistä kipua vastaan. En olisi nuorempana ikinä uskonut että elämästä muodostuu tämmöinen kärsimysnäytelmä. Paradoksaalista ja raivostuttavaa tässä on se, että tämä kaikki on silti mielestäni elämisen arvoista!
Kommentit (7)
Elämän tosiasioista ensimmäinen kuuluu: Elämä ei ole reilua.
Sinä näytät paitsi tajunneen sen myös oppineen elämään tuon epäreiluuden kanssa.
Monet olettavat elämän olevan reilua ja katkeroituvat kun se ei sellaiseksi osoittaudu.
Vierailija kirjoitti:
Elämän tosiasioista ensimmäinen kuuluu: Elämä ei ole reilua.
Sinä näytät paitsi tajunneen sen myös oppineen elämään tuon epäreiluuden kanssa.
Monet olettavat elämän olevan reilua ja katkeroituvat kun se ei sellaiseksi osoittaudu.
Niin, tämä on kyllä totta. Elämä voi olla hyvin julmaa eikä kärsimys jakaudu tasaisesti tai oikeudenmukaisesti, mutta kaikilla meillä on mahdollisuus olla kiitollinen. Vahnin on se, joka kykenee kiitollisuuteen kärsimyksistä huolimatta.
Miksi se on sinun mielestä ollut sen arvoista? Ehkä voin oppia sinulta jotain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on sinun mielestä ollut sen arvoista? Ehkä voin oppia sinulta jotain.
Koska haluan elää, kärsimyksestä huolimatta.
Ap
Elämä on vain paikka, jossa olemme oppimassa, jotta olisimme valmiita seuraavaan vaiheeseen. Jumalan suunnitelma.
Hienoa, olet oivaltanut jotakin asiasta nimeltä elämä :) Jokaisella on omat kärsimyksensä ja on luonteesta kiinni, miten ne käsittelee ja antaa muovata tulevaisuutta.