Kun ei pysty hyväksymään sitä että suhde päättyi

Olen mielestäni ihan normaaliälyinen, terve nelikymppinen nainen. Eron jälkeen kynnys uuteen suhteeseen oli todella korkea. Kun kohdalle kuitenkin osui mies joka tuntui todella välittävän ja piiritti pitkään ja hartaasti, niin annoin tunteilleni periksi. Mies oli kaikkea mitä olin aina toivonut. Suhteessa oli hankaluuksia välimatkan ja sairastelujen vuoksi, pidimme välillä taukoakin. Mutta yritimme jatkaa koska ei tuntunut hyvältä olla erossakaan. Lopulta mies vihelsi pelin poikki, päätti että ei tule mitään.

No, minä en tunnu millään pääsevän sinuiksi asian kanssa. Haikailen hänen peräänsä, muut miesjutut kuivuvat kasaan koska kukaan ei tunnu samalta. Alan jo epäillä omaa mielenterveyttäni, niin surkeana olen. Mustasukkaisuus riipii, oikeasti ymmärrän jopa niitä jotka tekevät jotain epätoivoista tuskissaan. En toki tosissani tekisi mitään, mutta tuska on käsittämättömän kova.