Miksi sinkkuus häiritsee ulkopuolisia joiden elämään asia ei mitenkään vaikuta?

Samaa olen ihmetellyt jo vaikka miten kauan.

Aina jaksetaan hämmästellä miten ei ole miestä ja rivien välistä huomaa, miten ei ymmärrä kun joku asuu yksin eikä elä miehensä rahoilla.

Antakaa olla.

Niin, sepä se. Olen ollut kauan sinkku ja ihmetellyt tätä samaa. Loukkaa, kun ystävätkin alkaneet ajatella, että mietin vain, mistä saisin miehen ja luulevat, että yritän heidänkin miehiään vaikka en koskisi pitkällä tikullakaan.

Sama lapsettomuuden kanssa. Omia tunteita projisoidaan niin vahvasti toiseen, että ihan säälittää. Ymmärrän, jos lapsena luulee, että kaikki maailman ihmiset haluaa just sitä mitä säkin. Sitten loukkannutaan, jos sanotaan, että en mäkään ajattele, että sä varmaan vihaat lastasi, kuten itse vihaisin, jos olisin sellaisen erehtynyt hankkimaan. Ei ymmärretä, että se on ihan yhtä loukkaavaa alkaa syöttää tunteita toiselle. Mutta toisaalta, jos ne ei pyörisi niin oman napansa ympärillä alkujaankin, niin eihän tuota tarvitsisi edes selittää - ja siksi ei varmaan selitykset auta.

Pelko siitä että sinkku salaa havittelee heidän puolisoaan.

Se on se sinkkujen vapaus ja riippumattomuus. Kun ne parisuhteessa olevatkin haluaisivat irrotella aina välillä paneskellen missä lystää. Ja onhan kahden ihmisen talous halvempi ylläpidettävä, kuin yksin elävän joka vastaa ihan kaikesta itse. Toisen naama varmasti myös tökkii pienessä yksiössä. Kun pitäisi saada voita molemmin puolin leipää.

Tosiaan minuakin yritti parittaa nainen, joka kertoi omasta avioliitostaan, että ei se heidänkään liitto mikään kummoinen ollut. Ja sitten samainen nainen yhden kesäoluen jälkeen alkoi saarnata, että et voi saada kaikkea, vaan kompromissi olisi nyt tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Pelko siitä että sinkku salaa havittelee heidän puolisoaan.

Tämä on kyllä ihan uskomatonta. Olin yhden kerran istumassa iltaa ainoana sinkkuna pariskuntien seurassa. Yksi nainen käyttäytyi minua kohtaan todella tylysti koko illan, niin kuin olisin kamala syöjätär, ajattelin vain itsekseni, että en koskisi hänen mieheen pitkällä tikullakaan.

Ylipäätänsä ajatellaan, että jos ei ole LÖYTÄNYT miestä itselleen, eihän kukaan nyt voi olla vuosikausia sinkku omasta tahdostaan, niin kuka vain kelpaa, pitäisi ottaa heti ensimmäinen mies joka tulee vastaan. Minulla monta ystävää jotka onnettomia suhteissaan mutta on pysyttävä yhdessä koska lapset ja yhteiset rahat.

Hesarissa oli juttu siitä, kuinka avioliiton suosio on Euroopassa hiipunut. Avioliiton suosio on tietenkin eri asia kuin parisuhteen suosio, mutta olisiko kuitenkin myös niin, että nykyisin ei enää automaattisesti oleteta, että ihminen solmii parisuhteen nuorena aikuisena tai ylipäätään? 

Pelottaa että joku muu on valinnut oikein, ja itse väärin. Silloin jos tietää elävänsä oikein, ei tarvitse pelätä toisenlaista elämää viettäviä. Tämä kai se on se syy miksi esim. monet uskovaiset eivät voi sietää toisiaan ja uskonnottomia?

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli juttu siitä, kuinka avioliiton suosio on Euroopassa hiipunut. Avioliiton suosio on tietenkin eri asia kuin parisuhteen suosio, mutta olisiko kuitenkin myös niin, että nykyisin ei enää automaattisesti oleteta, että ihminen solmii parisuhteen nuorena aikuisena tai ylipäätään? 

Se on yleistymässä. Toisaalta ihan hyvä että ihmiset voi valita vapaasti, eikä parisuhde ja perhe-elämä ole niin vahva oletus kuin aiemmin. Toisaalta mua ärsyttää nykyinen deittikulttuuri jossa vaan tapaillaan mutta ei sitouduta keneenkään, suhteet on jotain "säätöjä" joita ei sitten oikeina ihmissuhteina edes pidetä.

Tätä samaa olen ihmetellyt minäkin jo vuosia, mitä ihmettä sen kenellekään kuuluu onko joku suhteessa vai ei? Ja niin totta tuo, että ne jotka tästä asiasta jatkuvasti utelevat ovat niitä ihmisiä, joilla on oma suhde ihan päin honkia. Eli niinpä se kai taitaa olla että ne joilla ei itsellään ole puhtaat jauhot pussissa, kyttäävät muiden ihmisten asioita ja tällaiset tyypit ovat myös niitä pahimpia juorukelloja.

Niiden joilla on niin kova tarve suhteeseen että huonompikin välttää, on vaikea käsittää että joillain ei ole sellaista tarvetta. Ihan loogistahan se.

No siksi, että nämä ihmiset ovat menneet parisuhteeseen vain siksi, että pitää olla parisuhteessa. Pitää olla joku, melkein kuka tahansa. Eli joutuvat enemmän tai vähemmän tietoisella tasolla tekemään valinnan, että en välttämättä edes hirveästi pidä tästä ihmisestä, mutta parempiakaan ei ole, ja minun on aloitettava parisuhde, jotta ihmiset eivät kysele, miksi et ole suhteessa, ja mieti, mikä minussa on vikana.

Olen huomannut saman: parisuhteeseen hoputtajilla näyttää olevan hoputukselle jokin ihan toinen motiivi kuin se, että he haluaisivat jakaa parisuhdeonnellisuutta tietämättömille sinkuille. Pahin parittaja minun tapauksessani oli lähemmäs nelikymppinen nainen, joka oli menossa naimisiin erään pahaa aavistamattoman miehen kanssa sen vuoksi, ettei ollut saanut ansaan sitä miestä, jonka oikeasti halusi, ja muun muassa rikkoi puhelinsalaisuutta yms. saadakseen minulle miehen. Eräs entinen kollegani taas oli mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia passia tarvinneen miehen kanssa, tilitteli vaikeaa tilannettaan (oli käytännössä yksinhuoltaja), otti säännöllisesti kasvoilleen passiivis-aggressiivisen ilmeen ja sanoi minulle kolmannessa persoonassa, että olisi minunkin aika jo perustaa perhe. Kolmas oli aika hyvä kaverini, jonka aikuisena solmima, aluksi idyllisestä vaikuttanut avioliitto alkoi rakoilla, ja joka yritti jopa parittaa minua entiselle poikaystävälleen sopimalla "vahinkotapaamisia" selkäni takana.

Nämä kolme ovat siis parhaiten mieleen muistuvat esimerkit siitä, kuinka siviilisäätyni on häirinnyt joitakin ihmisiä hämmästyttävän paljon ja pitkään. Aika harva ihminen on ilennyt udella minulta mitään suoraan, mutta tiedän kyllä, että kiinnostusta on ollut ja ajan kanssa kiinnostus ja spekulointi vain kasvaa.

Ai niin, nuo kolme esimerkkiäni muuten ovat kaikki koulutukseltaan ja ammatiltaan aineopettajia. Mahtaako tämä kertoa jotakin, mitä minä en vielä ole huomannut?

Olen ns ikisinkku ja onneksi säästynyt paritusyrityksiltä ja päivittelyiltä. Joko olen liian tyhmä huomatekseni tai sitten siunattu fiksulla tuttavapiirillä.

Oma mutu-tuntumani on, että toisen ihmisen sinkkuudesta pultteja ottavat eivät kestä itsenäisyyttä yleensäkään. Kaikkien pitäisi toimia samalla lailla samassa järjestyksessä, kaikkien pitäisi ajatella asioista samalla tavalla, kaikkien pitäisi ajatella ainoastaan muita eikä ikinä itseään. Toisaalta on ihan hyväkin juttu näin kolmekymppisen sinkkunaisen näkökulmasta, että ihmiset tuovat asenteensa esiin niin reippaasti. Säästyy paljolta pahalta mieleltä, kun ei ala kaveeraamaan täysin erilaisen elämännäkemyksen omaavan ihmisen kanssa.

Mielestäni ei voi myöskään yleistää, että tietyt ihmisryhmät olisivat ennakkoluuloisempia sinkkuja kohtaan kuin toiset. Ymmärtäväisin ja avaramielisin tapaamani henkilö oli itseäni noin 30 vuotta vanhempi vanhoillislestadiolainen mies. Toisaalta vapaamielisinä pidetyissä taiteilijapiireissä pyörineenä olen huomannut sen, että naisen osa on olla miehen muusa ja aktiivisempi nainen leimataan herkästi "itsekeskeiseksi" ja "liian miehekkääksi". Nämä ovat siis omia observaatioitani, eikä näidenkään perusteella voi oikein mennä yleistämään mitään porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ns ikisinkku ja onneksi säästynyt paritusyrityksiltä ja päivittelyiltä. Joko olen liian tyhmä huomatekseni tai sitten siunattu fiksulla tuttavapiirillä.

Tai sitten tuttavapiirisi jo tietää tilanteen, eikä siis ole tarvetta ihmetellä eikä toimia.

Vierailija kirjoitti:

Sama lapsettomuuden kanssa. Omia tunteita projisoidaan niin vahvasti toiseen, että ihan säälittää. Ymmärrän, jos lapsena luulee, että kaikki maailman ihmiset haluaa just sitä mitä säkin. Sitten loukkannutaan, jos sanotaan, että en mäkään ajattele, että sä varmaan vihaat lastasi, kuten itse vihaisin, jos olisin sellaisen erehtynyt hankkimaan. Ei ymmärretä, että se on ihan yhtä loukkaavaa alkaa syöttää tunteita toiselle. Mutta toisaalta, jos ne ei pyörisi niin oman napansa ympärillä alkujaankin, niin eihän tuota tarvitsisi edes selittää - ja siksi ei varmaan selitykset auta.

Suurin osa ei kerkeä miettimään niiden muiden elämänvalintoja, elävät omaansa. Joillakin on sitten enemmän aikaa pohtia, ja nuo voimakasmielipiteiset ja omannapansa kautta asioita ajattelevat monesti näkevät sen oman vaihtoehtonsa ainoana. Tällä palstalla sitä omaansa tyrkyttävät yhtä innolla nuo äitiyden elämäntehtäväkseen ottaneet kotiäidit ja lapsettomuuden uskonnokseen ottaneet naiset. Äidit ihmettelevät kuinka kaikki eivät halua lapsia ja kuinka joku kehtaa lähteä töihin ja laittaa alle 15 v lapsen "hoitoon", velat ihmettelevät miten joku ei halua samalla lailla kuin he elää sitä vapaata elämää jolloin saa tehdä ihan mitä haluaa (ja haluavat palstailla kotona kaikki viikonloput). Minua ei häiritse muiden valinnat, joskus häiritsee ihmisten suvaitsemattomuus, mutta silloin teen kuin nyt, laitan koneen kiinni ja lähden IRL läheisten kanssa elämään itselle parasta arkeani.

Hyvä aihe! Mä luulen, että monille pariskunnille on tärkeää elää vähän sellaisessa kuplassa, jossa oma parsiuhde, ei koskaan voisi päättyä. Sinkku nostaa sitten ihan omalla olemassaolollaan esiin sen epämiellyttävän tunteet jossain takaraivossa, että elämässä ei lopultakaan mikään ole ihan varmaa. Ajatuskin siitä, että joutuisi elämään ihan itse ja itsenäisenä on niin vaikea, että sinkku pitää joko tuomita friikiksi (oma vika ettet oo ketään löytänyt, kun oot noin nirso/fiksu/tyhmä/ruma/laiska/kaunis/läski...) tai sitten koittaa keinolla millä hyvänsä saada hänet äkkiä parisuhteeseen, jotta oma mielenrauha palautuu. Joku jo sanoikin, että yleensä ne ihmiset, joiden oma parisuhde voi oikeasi hyvin, ja joilla on ihan omaakin elämää myös suhteen ulkopuolella, eivät tuomitse sinkkuja. Ne, joilla on huono olla ja yksin jääminen pelottaa, ovat niitä kritisoijia.

Millä tällaiset kritisoijat voisi  vaientaa? Onko kellään nasevia one-linereita, joilla saisi suun kiinni saman tien?

Niinpä! Ja mitä se lapsettomuuskaan kenellekään kuuluu tai suuri ikäero, homous, jonkun muun uskonnon edustajan kanssa naimisissa oleminen? Eihän se omaan elämään vaikuta mitenkään! Jokainen eläköön omaa elämäänä niin tyytyväisenä kuin pystyy.