Miksi sinkkuus häiritsee ulkopuolisia joiden elämään asia ei mitenkään vaikuta?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe! Mä luulen, että monille pariskunnille on tärkeää elää vähän sellaisessa kuplassa, jossa oma parsiuhde, ei koskaan voisi päättyä. Sinkku nostaa sitten ihan omalla olemassaolollaan esiin sen epämiellyttävän tunteet jossain takaraivossa, että elämässä ei lopultakaan mikään ole ihan varmaa. Ajatuskin siitä, että joutuisi elämään ihan itse ja itsenäisenä on niin vaikea, että sinkku pitää joko tuomita friikiksi (oma vika ettet oo ketään löytänyt, kun oot noin nirso/fiksu/tyhmä/ruma/laiska/kaunis/läski...) tai sitten koittaa keinolla millä hyvänsä saada hänet äkkiä parisuhteeseen, jotta oma mielenrauha palautuu. Joku jo sanoikin, että yleensä ne ihmiset, joiden oma parisuhde voi oikeasi hyvin, ja joilla on ihan omaakin elämää myös suhteen ulkopuolella, eivät tuomitse sinkkuja. Ne, joilla on huono olla ja yksin jääminen pelottaa, ovat niitä kritisoijia.

Millä tällaiset kritisoijat voisi  vaientaa? Onko kellään nasevia one-linereita, joilla saisi suun kiinni saman tien?

Minä useimmiten totean, että parisuhteen hyvät puolet eivät minusta kompensoi niitä huonoja puolia. Näin en tule loukanneeksi ketään, joka ei ole loukkaamismielessä kyselemässä.

Jos tulee eteen tilanne, jossa "pitää" sanoa ilkeästi, sanon, että tuota sinun parisuhdettasi kun katselee, ei tee mieli astua samaan ansaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe! Mä luulen, että monille pariskunnille on tärkeää elää vähän sellaisessa kuplassa, jossa oma parsiuhde, ei koskaan voisi päättyä. Sinkku nostaa sitten ihan omalla olemassaolollaan esiin sen epämiellyttävän tunteet jossain takaraivossa, että elämässä ei lopultakaan mikään ole ihan varmaa. Ajatuskin siitä, että joutuisi elämään ihan itse ja itsenäisenä on niin vaikea, että sinkku pitää joko tuomita friikiksi (oma vika ettet oo ketään löytänyt, kun oot noin nirso/fiksu/tyhmä/ruma/laiska/kaunis/läski...) tai sitten koittaa keinolla millä hyvänsä saada hänet äkkiä parisuhteeseen, jotta oma mielenrauha palautuu. Joku jo sanoikin, että yleensä ne ihmiset, joiden oma parisuhde voi oikeasi hyvin, ja joilla on ihan omaakin elämää myös suhteen ulkopuolella, eivät tuomitse sinkkuja. Ne, joilla on huono olla ja yksin jääminen pelottaa, ovat niitä kritisoijia.

Millä tällaiset kritisoijat voisi  vaientaa? Onko kellään nasevia one-linereita, joilla saisi suun kiinni saman tien?

No, sano vaikka että "kasvatin ensin älyä ja sitten vasta pituutta" tai "elä ja anna toisten elää"

No tämähän selittääkin, miksi vanhemmat ihmiset yrittää hoputtaa minua parisuhteeseen. Pelkäävät, että täälä tuppukylässä vien toisen miehet, koska kuulemma niin jotkut toisetkin tekevät sillävälin, kuin itse mietin onko täällä itselle sopivia sinkkuja ollenkaan olemassa vaan pitäisikö yrittää etsiä ulkopuolelta tai kauempaa. Olisi mielenkiintosta tietää jos miespuolinen ystäväni tulisi joskus tänne kylään, millaista juorua täällä leviäisi asiasta :D

Olen itse aineenopettaja, jo 50-vuotias. Monet pitkät miessuhteet takana. Minua huvittaa suuresti aina kollegojen "hienovaraiset" ja mukamas humoristisesti esitetyt kysymykset, että milloinkas, milloinkas te meinaatte oikein kihloihin edes.....mmmm? Ja vielä suurempi hämmennys aiheutuu siitä, ettemme asu yhdessä vaan molemmilla on omat kodit. Jestas muut miettii, miten me käytännössä hoidamme parisuhdetta. Tämä järjestely sopii meille, eikä se ole mikään etäsuhde, asumme jopa samassa kaupunginosassa! Ja sitten kysytään, että entäs sitten kun te vanhenette? Eikö olisi mukavampaa saman katon alla? Noo, se on sen ajan kysymys sitten se.

Osa kuvittelee että kaikki haluaa elää elämänsä samalla kaavalla kuin itse!

Ja osa sinkuista kyllä vikittelee varattuja mutta ei kaikki.

Olen ollut saman miehen kanssa 25 vuotta ja välillä on ollut ihan vaikea uskoa silmiään miten joku yrittää iskeä miestäni vaikka olen itse paikalla...röyhkimyksiä löytyy. Ja mieheni on ihan tavis mutta aika varakas.

Vierailija kirjoitti:

Osa kuvittelee että kaikki haluaa elää elämänsä samalla kaavalla kuin itse!

Ja osa sinkuista kyllä vikittelee varattuja mutta ei kaikki.

Olen ollut saman miehen kanssa 25 vuotta ja välillä on ollut ihan vaikea uskoa silmiään miten joku yrittää iskeä miestäni vaikka olen itse paikalla...röyhkimyksiä löytyy. Ja mieheni on ihan tavis mutta aika varakas.

Itse sinkkuna taas hieman pelkään puhua varattujen kanssa juuri tuon takia. Joku luulee, että yritän vikitellä sen itselleni tai mies itse käsittää väärin että yritän vikitellä hänet. Ikävintä on jos sattuu puhumaan huomaamatta niin, että asian voi tulkita ihan toisin, tai käy inhimillinen erehdys tai huono sattuma, mitä voi käydä monelle muulle ja kuvittelee sen johtuvan ihan muista. Siihen vielä heidän kumppanit, jotka pelkäävät että heidän miestä vikitellään. Vaikka toki itse pelkään kanssa sitä, että varatut yrittää iskeä kun en haluaisi tahallani toisten parisuhdetta rikkoa.

Sinkkuna pelottaakin juuri tuo, että miehet kuvittelevat minun olevan iskemässä. Tuntuu, että sinkkunaisia pidetään epätoivoisina ja täten perusystävällisyyskin tarkoittaisi iskemistä :/

Olen itse ottanut sinkkumiesten ystävällisyys/tutustumisyritykset kaverillisina, joten olo on ollutkin vähän nolo kun on käynyt ilmi, että mies olikin kiinnostunut treffailumielessä eikä "vaan" kaverina.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse aineenopettaja, jo 50-vuotias. Monet pitkät miessuhteet takana. Minua huvittaa suuresti aina kollegojen "hienovaraiset" ja mukamas humoristisesti esitetyt kysymykset, että milloinkas, milloinkas te meinaatte oikein kihloihin edes.....mmmm? Ja vielä suurempi hämmennys aiheutuu siitä, ettemme asu yhdessä vaan molemmilla on omat kodit. Jestas muut miettii, miten me käytännössä hoidamme parisuhdetta. Tämä järjestely sopii meille, eikä se ole mikään etäsuhde, asumme jopa samassa kaupunginosassa! Ja sitten kysytään, että entäs sitten kun te vanhenette? Eikö olisi mukavampaa saman katon alla? Noo, se on sen ajan kysymys sitten se.

Voi ei! Eikö tämä lopu missään iässä! Olin ajatellut, että kun aktiivinen lisääntymisikä on ohi, ihmiset antaisivat asian jo olla. Kiitos, kun jaoit kokemuksesi.

Ja viitaten tuohon, että pelkää toisten luulevan, että sinkku saattaisi iskeä heidän puolisonsa vain koska on sinkku, tunnistan tuon! Välillä huomaan olevani ihan supervarovainen joissain tilaisuuksissa, ettei vain kenellekään tulisi sellaista käsitystä, että olisin toisten miehiä vokottelemassa. Oikeasti en koskaan tekisi niin, mutta välillä pelottaa, että joku luulee.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe! Mä luulen, että monille pariskunnille on tärkeää elää vähän sellaisessa kuplassa, jossa oma parsiuhde, ei koskaan voisi päättyä. Sinkku nostaa sitten ihan omalla olemassaolollaan esiin sen epämiellyttävän tunteet jossain takaraivossa, että elämässä ei lopultakaan mikään ole ihan varmaa. Ajatuskin siitä, että joutuisi elämään ihan itse ja itsenäisenä on niin vaikea, että sinkku pitää joko tuomita friikiksi (oma vika ettet oo ketään löytänyt, kun oot noin nirso/fiksu/tyhmä/ruma/laiska/kaunis/läski...) tai sitten koittaa keinolla millä hyvänsä saada hänet äkkiä parisuhteeseen, jotta oma mielenrauha palautuu. Joku jo sanoikin, että yleensä ne ihmiset, joiden oma parisuhde voi oikeasi hyvin, ja joilla on ihan omaakin elämää myös suhteen ulkopuolella, eivät tuomitse sinkkuja. Ne, joilla on huono olla ja yksin jääminen pelottaa, ovat niitä kritisoijia.

Millä tällaiset kritisoijat voisi  vaientaa? Onko kellään nasevia one-linereita, joilla saisi suun kiinni saman tien?

Sanot vain topakasti että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa :)

Vierailija kirjoitti:

Pelko siitä että sinkku salaa havittelee heidän puolisoaan.

Tähän mä en usko. Siis mun ystävät on aivan ihania ihmisiä ja meillä on keskinäinen luottamus. Mä en koskaan ajattelis, että kukaan heistä havittelisi miestäni. En hetkeäkään.

Ja tuolla sanottiin, että joku ihmettelee, että asuu yksin eikä elä miehensä rahoilla. Siihenkään en usko. Harvassa lienee ne aviliitot, joissa täysin toisen rahoilla eletään. Totta kai oma koulutus ja työura on tärkeää. Itse en ainakaan elä mieheni rahoilla.

Sen sijaan siinä voi olla perää, että projisoi omia ajatuksiaan eli jos henkilö itse ei viihtyisi sinkkuna niin voi olettaa, että muutkaan ei viihdy. Minuu ei kyllä kenenkään sinkkuus häiritse, enkä ihmettele sitä. Niin kauan kuin ystävä on onnellinen niin hänen elämänvalinnat on sitten nappivalintoja hänelle. Sen sijaan jos joku suree sinkkuuttaan niin toki kuuntelen ja ymmärrän ja näen asian harmillisena, jos toiselle se on harmi ja paha mieli. Jos ei ole niin silloinhan se on loistovalinta.

Se on jännä, että sinkun luullaan olevan niin epätoivoinen ja yrittävänsä toisten miehiä! Monesti menee niin päin, että pahimpia vikittelijöitä ovat varatut itse. Saatetaan valehdella oma siviilisääty, jotta saataisiin sinkku kiinnostumaan ja pönkittää omaa itsetuntoaan.

Itse olen ollut vuosia sinkku, tapaillut olen monia, mutta pitkää suhdetta ei ole ollut aikoihin. En pysty heilastelemaan vaan jonkun kanssa siksi, että niin pitäisi tehdä. Paniikissa baarista joku ja hankkiutua raskaaksi. Raskauteen vedoten sitten pakottaa naimisiin ja vauva-arjessa jättää parisuhteen hoitaminen ja vetää itkupotkuraivareita väärästä tuttelista? Ei kiitos :DD

Monikaan tuttavistani ei ole koskaan ollut yksin tai asunut yksikseen. Uskon, etteivät ge edes kykenisi siihen. Itketään jo kumppanin viikonlopun poissaolon aikana ahdistusta. Vedetään raivareita ihan kummallisista asioista ja se mustasukkaisuus, huh huh!

Nuorempana häpesin sinkkuuttani, mutta nyt olen ylpeä itsenäisyydestäni, henkisestä vahvuudestani ja laajasta elämänkatsomuksestani. Moni kertoi olleensa kateellinen lähtiessäni vuodeksi ulkomaille töihin tai extemporee-jutuista ystävieni kanssa.

Seuraavan kerran, kun sinkkuuttani päivitellään, aion vastata että "On tää vaan niin ihanaa! Saan tehdä ihan mitä haluan, ihan miten ja milloin haluan!" ;)

Vierailija kirjoitti:

Niiden joilla on niin kova tarve suhteeseen että huonompikin välttää, on vaikea käsittää että joillain ei ole sellaista tarvetta. Ihan loogistahan se.

läheisriippuvaiset, surkean kusisia ihmisiä.

Missä iltapäivälehdessä nyt on esillä sinkkuusjuttu kun näitä punkee palstalle useita samasta aiheesta?

Se on ihan naurettavaa miten helposti sinkkunainen nähdään uhkana omalle suhteelle. Miehet kuvittelee sinkun olevan pahassakin puutteessa kärvistelevä vanhapiika joka ihan taatusti yrittää iskeä heitä ja naiset luulee sinkun iskevän heidän miehiään. Lisäksi se suhde halutaan nähdä jonain omista ansioista kiinni olevana saavutuksena vaikka sopivan kumppanin löytäminen on osittain kiinni ihan sattumista ja onnesta.

Up

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ylipäätään kuulu kenellekään muulle. Hämmentävintä tässä on se että eniten asia tuntuu häiritsevän niitä joiden oma suhde ei ole niin erityisen onnellinen.

Kato sun pitäs lisääntyä ja täyttää Suomi pontevilla pellavapäillä, etkä sä tee sitä kun et seukkaa! Ja oikeasti, on ihmisiä joita suunnattomasti häiritsee kun joku poikkeaa edes millin siitä "normaalielämästä ja -arvoista" mikä hänen mielessään on olemassa.

Niitä ihmissuhdeasioita kommentoi myös ihmiset joilla ei edes ole mitään oikeaa tietoa mun suhdetilanteista, mä nimittäin pidän aika pitkään aika matalaa profiilia suhteideni kanssa. Mua haukkuu sinkkuudesta ihmiset jotka ei edes tiedä vaikka olisin suhteessa.