Lue keskustelun säännöt.
Mikä äitiäni vaivaa? Hän ei ole narsisti vaan...mikä?
08.09.2016 |
-Löytää aina huonot puolet asioista
-Korostaa, ettei häntä kiinnosta se mistä juuri silloin olen iloinen. Esim "lähdemme käymään Helsingissä" "Minua ei etelät kiinnosta. Lappiin vaan lähen"
-Osoittaa aika selvästi, jos ei pidä päätöksistäni, mutta ei aina sano sitä suoraan, vaan elein tai muita kehumalla antaa ymmärtää minun valinneen väärin.Saattaa sanoa jonkun sisarenikin olevan hänen kanssaan samaa mieltä.
-Hän haluaa minut ehdottomasti yhteen tiettyyn ammattiin ja on aivan varma, että minulla on lahjoja siihen. Pikkutytöstä asti kaikki lahjani, harrastukseni ovat olleet tähän liittyviä, ja jos totta puhutaan olen tässä aivan täysin lahjaton! Olen täysin päinvastainen mitä äitini odottaa.
-Hän kehuu minulla ja minun saavutuksillani kyllä muille.
-Sain väärää sukupuolta olevan lapsen=pettymys
-äidilläni on todella heikko itsetunto ja hän on ns. miesten töissä täysin avuton. Me tytötkään emme saisi vaihtaa autoista renkaita, ellei meidän isä tai joku mies ole vieressä katsomassa. Itseasiassa en saanut edes kääntää päävesihanaa päälle, koska olisin saattanut vääntää väärin. Piti odottaa 6 tuntia, että isä tuli töistä. Olimme silloin lapseni kanssa siellä yökylässä.
-Korostan: erittäin heikko itsetunto. Juoruaa paljon muista ja paheksuu lähes kaikkea, häpeää kaikkea.
-Ei mielestäni yritä nöyryyttää. Ei vain usko itseensä tai tyttäriinsä lainkaan.
-Kun olin lapsi, hän ei koskaan huutanut. Oli hyvin kylmä ja etäinen, jos tein jotain väärin. Se oli paljon pelottavampaa ja tuntui hylätyltä. Toivoin usein, että hän edes huutaisi.
-tunteita ei saa näyttää. Kiljuin riemusta päästessäni 16-vuotiaana haluamaani kouluun. Hän käski olla hiljaa ja sellaisella äänensävyllä, että tiesin hänen häpeävän
Häpesin itsekin moista tunteenpurkausta.
-Kaikkia pitää ymmärtää, jos joku tekee väärin häntä tai minua(tai ketään) kohtaan pitää ymmärtää. Ei saa suuttua, vaan hampaat irvessä jatkaa ystävyyttä ja yhteydenpitoa.
-Hän ei kuitenkaan vaikuta tahtovan varsinaisesti pahaa meille lapsille. Siihen en usko. Hän auttaa rahallisesti ja muutenkin, jos on tarpeen.
-Liiottelee ja maalaa piruja seinille. Jos jollakin todetaan syöpä, äitini saattaa kertoa tämän henkilön olevan kuolemaisillaan. Riippumatta syövän todellisesta tilasta. Yleensä pienetkin sairastelut kääntyy hengenvaarallisiksi. Kertoo hänelle tapahtuneita yliluonnollisia asioita, mutta ei ole hullu kuitenkaan, ehkä ennemminkin melodramaattinen.
-Häpeää syvästi kaikkea. Mieluiten pitäisi olla näkymätön.
-Ei kuitenkaan ilkeä tai pahansuopa, vaikka toisinaan siltä tuntuu. Ennemminkin arvostelujen taustalla on pelkoja, häpeää ja toiveita.
Olen yrittänyt keksiä mitä tämä on ja mistä johtuu, kun ei hän sitä minulle kerro. En kuitenkaan pääse asiassa ja elämässä eteen päin ennen kuin olen saanut jonkun selityksen äitini käytökseen. Olen kuin pieni lapsi hänen lähellään, joka hakee jatkuvasti hyväksyntää.
Kommentit (20)
Voi auts, itse olen pienten lasten äiti ja löysin paljon samoja piirteitä itsestäni. Haluaisn kyllä muuttua. Minut on hylätty ajanjaksolla 6kk - 3v, elin vaihtuvissa turvattomissa oloissa. Tahdon ehdottomasti olla hyvä äiti lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsena olin kerran tunnin myöhässä kotoa ja olin huutanut veljelleni. Äiti tuli istumaan sänkyni viereen ja kertoi, että hänen mahastaan löytyi kasvain ja hän saattaa kuolla. Toivoi vain, että me lapset voisimme olla sovussa rankkana aikana.
Hänellä oli ihan tavallinen ja vaaraton kysta, jota ei koskaan edes leikattu. Näin hän sai meidät häpeän kautta toimimaan haluamallaan tavalla.
-ap
Jotenkin tukahtuneelta, riippuvaiselta persoonalta vaikuttaa. Ahdistunut. Ripustautuva.
Jos tunnet räpiköiväsi hänen kanssaan kuin verkkoon sotkeutunut, voisi olla hyvä idea käydä puhumassa esim. perhetyöntekijälle tms. Jos hän ei itsenäisty sinusta, niin ainakin sinä hänestä.
Lisäksi hän on selkeästi häpeäsairas. Ehkä häntä ei ole lapsena nähty kuin huonoissa valossa. Niinpä hän siirtää silloin syntyneen häpeänsä muihin, koska ei kestä sitä. Varmuuden vuoksi hän ei uskalla kääntää edes hanaa, jos siinä kuitenkin on mahdollisuus aiheuttaa jotain isompaa vahinkoa. Hän pelkää, että hänelle suututaan. Hän on sisäisesti heikko lapsi. Hän ei ole ottanut vastuuta haaveitttensa toteuttamisesta itse.
Ratkaisuksi hän odottaa suurta big bangia, joka armeliaasti lopettaa kärsimyksen tai antaa avaimet käteen.
Koska hän ei edelleenkään ole näkyvä eikä uskottava, hänen pitää liioitella saadakseen huomiota, tullakseen nähdyksi ja saadakseen jonkun viereensä tasapainottamaan. Yksin hän häviää näkyvistä tai voi tehdä jotain maailman kaatavaa.
#4.
Millainen hänen lapsuutensa oli? Vanhempansa ja kasvatustyyli? Kyllä lapsuudessa usein juuret itsetunnolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut kuin mun äidistä. Paljon samoja juttuja paitsi ettei auta rahallisesti ja meitä lapsia on neljä. Osaa miesten työt mutta pelkää aiheuttavansa lisää vahinkoa. En myöskään ymmärrä mistä johtuu ja nykyään en äitiini pidä yhteyttä. En vaan voi koska voin itse sitten niin huonosti.
N-50
Aika lailla sama tilanne kuin ap:llä. Ja 4. kirjoitus tuntuu minulla ainakin sopivan kuvioon. Äiti on vielä läheisriippuvainen ja minun pitäisi antaa hänelle hirveästi aikaani, mistä en kumminkaan saa kuin vain pahan olon itselleni toisen kommentoidessa minua ja tekemisiäni negatiivisesti.. Hankala kumminkaan pistää välejä poikki, vaikka se voisi auttaa paljonkin minua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 jatkaa. En ole laittanut välejä poikki. En vaan käy, soita tms. Vastaan jos soittaa, meillä ei käy ikinä.
Ihan kuin minun äitini. Eilen hän suuttui mitättömästä asiasta ja siskoni laittoi minuun välit poikki. Ovat jo vuosia olleet mua vastaan, en tiedä mitä olen heille tehnyt. Äitini haukkui minut eilen narsistiksi, vajaa älyiseksi hirviöksi. Tuli tunne, että hän hylkäsi nyt kokonaan mut. Päätin että en ota yhteyttä kumpaakaan, siinäpä ovat ja mollatkoon toisiaan jos käy tylsäksi elämä. Miten voikin omat perheenjäsenet olla niin julmia ja kylmiä ihmisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset äidit onkin varmaan helppo jättää. Ihan luuseri jo syntyessään. Selkeästi heti näkee, että sitä pärjää paremmin ilman häntä.
t.kivikissaäiti
Tulee mieleen että on itse häpeällä ja nöyryyttämällä kasvatettu. Hänellä on varmaan erilaisia irrationaalisia pelkoja, joita paikkailee häpeäpainostuksella (ammattisi, lapsesi sukupuoli, syöpä eli kysta). Lapsuudessa on ollut turvattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto, jota yrittää paikkailla elämällä lastensa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaat ilmeisesti jotain persoonallisuushäiriö-diagnoosia äidillesi?Minusta häntä ei "vaivaa" mikään.Kulostaa normaalilta vanhemmalta naiselta jolla on heikko itsetunto ja omassa kasvatuksessa saatuja pinttyneitä käsityksiä. Jokaisella meillä on omituisuutemme. Miksi tahdot niin kovasti uskoa että äidilläsi on jokin häiriö?
Voiko tuollainen persoona "parantua"? Isälläni on samaa. Taustalla on ainakin hänen lapsuudessa tapahtunut vähättely ja isoisäni alkoholismi ja väkivaltaisuus. En halua olla isäni kanssa tekemisissä. Hän vähättelee minua ja saavutuksiani. Joskus, kun tapaamme, hän alistaa lapsiani oudoilla tavoilla. Haukkuu lasten harrastuksia ja mollaa koulumenestystä. Kiinnittää huomion teinini finneihin ja nauraa hohottaa, että eipä äidin maisterinpapereista ollut hyötyä, kun lapsella tuommoinen iho. Teinini iho on normaali teini-iho. Joka tapaamisella ilmi käy jonkinlainen herrapelko ja häpeä jotain asiaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaat ilmeisesti jotain persoonallisuushäiriö-diagnoosia äidillesi?Minusta häntä ei "vaivaa" mikään.Kulostaa normaalilta vanhemmalta naiselta jolla on heikko itsetunto ja omassa kasvatuksessa saatuja pinttyneitä käsityksiä. Jokaisella meillä on omituisuutemme. Miksi tahdot niin kovasti uskoa että äidilläsi on jokin häiriö?
No tuohan on häiriö, mietipä sitä, että osaa lapsia TUETAAN heidän lapsuudessaan. Miksi juuri meidän piti olla niitä, joilta kaikki vedettiin kuin viikatteella jalkojen alta, yritykset uskoa itseen jne?
t.kivikissaäiti
Kuulostaa sairaalta mutta en osaa sanoa mikä häiriö voisi olla. Lue eri persoonallisuushäiriöiden määritelmiä netistä ja katso mätsääkö joku.
Ex-anoppini tulee aika lähelle kuvaustasi, oli vaan lisäksi tahallaan "piilojulma" ja manipuloiva. Puhui jatkuvasti pahaa minusta kaikille. Mutta esim sähkösaunaa ei osannut laittaa päälle, pyysi poikaansa laittamaan sen (miesten työ!). Erittäin huono itsetunto, kylmä ja etäinen. Poikansa oli sitonut itseensä nini, ettei tämä ole vieläkään päässyt erytymään omaksi persoonakseen (ikää yli 50 v). Kun erosimme piilojulmuus tuli pintaan, soitti haukkumispuheluita minulle ja tuli ovelleni huutamaan. Vaati kaikkia lasteni vaatteita ja leluja itselleen, koska olin kuulemma varastanut ne hänen pojaltaan. Kun eron jälkeen touhu meni tuollaiseksi tajusin vihdoin, että kyllä se on ihan persoonallisuushäriö mistä kyse - ei mitään lievää käytösongelmaa.
Ei äidilläsi ole mitään persoonallisuushäiriötä tai sairautta. Hän on oman aikansa lapsi ja saanut tietynlaisen kasvatuksen. Varsinkin ennen lapsia kasvatettiin nöyryyttämällä ja vähättelemällä ja erityisesti tyttöjä aliarvioitiin. Totta kai tämä näkyy ihmisissä.
On erittäin epätodennäköistä, että äitisi tuosta kummenisi. Viimeistään keski-iässä tavat olla ja reagoida ovat niin pinttyneitä, että eivät ne muutu. Pikemminkin ihminen vanhetessaan muuttuu itsensä karikatyyriksi eli tietyt piirteet vain korostuvat.
Minusta voisit olla ylpeä äidistäsi; hänhän on selvästi antanut sinulle paljon parempaa vanhemmuutta kuin on itse saanut. Hän on tehnyt parhaansa niillä eväillä, mitä hänellä on ollut. Toki olisit ansainnut enemmän tukea, mutta olet kuitenkin varmasti saanut sitä enemmän kuin äitisi aikoinaan. Sinä puolestasi pystyt taas äitinä hieman parempaan. Voiko keneltäkään vaatia enempää?
Jaaa