Naapuri ei päästä lastaan leikkimään :/

Jotkut vanhemmat valitettavasti ovat niin omistushaluisia etteivät tahdo lastensa olevan muiden kanssa.

Ehkä vika on teissä? Siis sen äidin mielestä!

Joidenkin vanhempien on hankala hyväksyä muiden sääntöjä. 7v ei todellakaan mene kaverille koulun jälkeen tekemään läksyjä, läksyt tehdään kotona tai ip-kerhossa. Eikä leikkimään lähdetä kesken läksyjen tekemisen tai ruokailun.

Meilläkään ei lapset harrasta mitään. Tosin käyvät pianotunneilla, jumpassa ja jalkapallokerhossa, mutta jos kysyt harrastuksia, niin niitä ei heidän mielestään ole.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin vanhempien on hankala hyväksyä muiden sääntöjä. 7v ei todellakaan mene kaverille koulun jälkeen tekemään läksyjä, läksyt tehdään kotona tai ip-kerhossa. Eikä leikkimään lähdetä kesken läksyjen tekemisen tai ruokailun.

Meilläkään ei lapset harrasta mitään. Tosin käyvät pianotunneilla, jumpassa ja jalkapallokerhossa, mutta jos kysyt harrastuksia, niin niitä ei heidän mielestään ole.

Ymmärtäisin jos äiti sanoisi että ei nyt, läksyt on kesken tms. Mutta on aika kummallista että kuukauden ajan aina lapseni muka pelmahtaisi kysymään ulos juuri silloin kun on läksyt tai ruokailu kesken. Lapsi ei ole siis kertaakaan päässyt ulos leikkimään muiden kanssa kun ovat asuneet tässä. Ap

Anna nyt hetki aikaa toiselle saada elämänsä järjestykseen jos on just muuttanut ja kenties juuri eronnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin vanhempien on hankala hyväksyä muiden sääntöjä. 7v ei todellakaan mene kaverille koulun jälkeen tekemään läksyjä, läksyt tehdään kotona tai ip-kerhossa. Eikä leikkimään lähdetä kesken läksyjen tekemisen tai ruokailun.

Meilläkään ei lapset harrasta mitään. Tosin käyvät pianotunneilla, jumpassa ja jalkapallokerhossa, mutta jos kysyt harrastuksia, niin niitä ei heidän mielestään ole.

Ymmärtäisin jos äiti sanoisi että ei nyt, läksyt on kesken tms. Mutta on aika kummallista että kuukauden ajan aina lapseni muka pelmahtaisi kysymään ulos juuri silloin kun on läksyt tai ruokailu kesken. Lapsi ei ole siis kertaakaan päässyt ulos leikkimään muiden kanssa kun ovat asuneet tässä. Ap

Miksi sen perheen pitää totella sinun lastasi? Eikö sinulle riitä se, että vastaus on ei?

Ärsyttäisi minuakin, jos töistä tultua ja kesken ruuanlaiton alkaisi ovikellon pimputtelu, että pääseekö lapset ulos leikkimään. Joissain perheissä ollaan mielellään yhdessä ja jutellaan koulupäivästä ennen kuin lähdetään harrastuksiin. Näkeehän se poika sinun lastasi koulussa, miksi se ei riitä? Vai eikö poikasi ennätä siellä riittävästi kiusaamaan, jos kuukauden ajan täytyy joka päivä mennä kysymään, että tuletko kiusattavaksi?

Ihmisistä näkee päältä päin kannattaako antaa oman lapsen olla heidän kanssaan tekemisissä. En minäkään päästä lastani yhteen naapuruston perheeseen koska ovat kaikki lihavia, kulahtaneet markettivaatteet päällä, äiti kalmankalpea finninaama ja mustaksi värjätty tukka vaalealla juurikasvulla, aina tupakka suussa. 

Jaa-a. Paha sanoa. Ehkä tuo äiti ei pidä sinusta tai epäilee perheenne ja kotinne olosuhteita. Tai ehkä äitiä/poikaa on joskus kiusattu pahasti ja siksi luottamuksen rakentaminen vie aikaa. Ehkä äidillä on ollut toinenkin lapsi, joka on saanut surmansa tapaturmaisesti, ja siksi ei uskalla päästää seitsenvuotiasta ulos ilman aikuisen valvontaa. Ehkä on muuten vaan tosi, tosi introvertti, eikä halua olla tekemisissä naapurien kanssa, eikä halua lapsensakaan kautta joutua olemaan teidän kanssanne tekemisissä. Ehkä hänellä on takanaan vaikea avioero ja stalkkerimies, ja haluaa pysyä mahdollisimman anonyyminä ollakseen turvassa.

Uskonnollinen ryhmäkin voi toki olla selitys, tosin aika harva uskonto vaatii lapsia pysymään erossa ei-uskovista.

En minä tiedä. Ymmärrän tuskasi, mutta et voi asialle muuta, kun toivoa, että ajan kanssa tilanne muuttuu. Hänhän on asunut siellä vasta todella vähän aikaa.

Hymyile äidille ystävällisesti aina tavatessa ja anna heidän tehdä aloite sitten, kun luottamus on syntynyt.

Meillä ei poika pääse leikkimään siihen porukkaan, jossa on vääränlaiset "arvot" eli kiroillaan, riehutaan, revitään pihasta istutuksia jne. ja väitetään, että leikitään. Vanhemmat on joko työttömiä tai muuten vain kotona, käytännössä aina paikalla, mutta ei koskaan tekemässä mitään. Näissä perheissä lapset heivataan pihalle, että itse saadaan olla rauhassa ja sitten alkaa se naapuruston ovikellonsoittelu.

Meillä esimerkiksi lapsilla ei ole mitään pelikonerajoituksia, koska eivät ole erityisen kiinnostuneita koko jutusta. Siksi meille olisi tunkemassa pahimmillaan puolentusinaan lasta, mutta ei leikkimään poikani kanssa vaan poikani pelikoneilla. Onneksi ymmärsin kerrasta tehdä selväksi, että meillä määrään minä eikä leikkimään tulleet lapset.

Meidän pihapiirin lapset eivät kiroile tai tee ilkivaltaa. Pelaavat jalkapalloa, kirkonrottaa, etsivät pokemoneja, hippaa... Mitä nyt lapset yleensä leikkivät. Olemme ihan kunnollinen perhe, en ymmärrä mistä naapuri voisi kuvitella että meillä ei ole kaikki hyvin. Pitää kaiketi vain yrittää olla ystävällinen ja toivon mukaan äiti päästää lapsen mukaan porukkaan ajan myötä. Ap

Vaikka äiti olisikin introvertti tai mitä ikinä, niin silti itsekästä evätä lapseltaan mahdollisuus ystävyyssuhteisiin!

Se onkin yh. Ei se ilman syytä ole eronnut

Naapurisi on juuri muuttanut. En minäkään laskisi omaa lastani tuntemattomien mukaan. Malta nyt odottaa jonkin aikaa, jotta naapurisi saa muodostettua paremmin kuvan naapureistaan ja heidän lapsistaan. Naapurisi ei välttämättä vielä tiedä edes, mitä kaikkia vaarallisia paikkoja lähiympäristöstä löytyy. Ja lapsen pitää ensin oppia, miten kauas kotoa saa lähteä jne. Rivitaloissa ei edes näe ikkunasta koko pihaa kuten kerrostalossa. Anna siis heidän ensin tutustua alueeseen.