Milloin teillä loppui suhteen alkuhuuma?

Meillä on saa huuma edelleen vaikka yhteisiä vuosia takana seitsemäntoista. Toki se arkipäiväistyy, mutta sama polte ja "kutina" edelleen kuin alussakin. Mutta eihän kaikilla näin mene, jokainen suhde lienee erilanen.

Tottakai tuossa vaiheessa on vielä ihkua. 

Viidennen vuoden kohdalla alkoi suhde tuntumaan arkiselta. Rakkaus ei ole kadonnut minnekään, mutta hullaantumisen tunne on vaihtunut tasaiseen parisuhdearkeen ja kummallekin tullut enemmän tarvetra omaan tilaan ja omiin juttuihin. Seksikerrat harvenivat asteittain ja seksistä on ehkä hiipunut tietynlainen spontaanisuus, mikä harmittaa molempia. Ollaan tästä puhuttu ja yritetään työstää asiaa. Vaikka alkuhuuma on laantunut, voimakas halu jakaa elämä arkineen juuri tämän ihmisen kanssa on ja pysyy.

Ei ollut mitään huumaa. En ymmärrä mikä se huuma on, josta aina puhutaan. Ihastuttiin, rakastuttiin ja edelleen suhteemme on samanlainen 7 vuoden päästäkin.

ensimmäinen vittuuntuminen/kyllästyminen tuli, kun esikoinen oli noin 1-v, yhteisiä vuosia siinä vaiheessa takana 6. Silloin se oli mies joka kyllästyi enemmän.

Nyt on menossa toinen kyllästyminen, yhdessä oltu 15,5 vuotta. Nyt se olen minä, jota parisuhde kyllästyttää, mies taas on erityisen rakastunut.

Tuossa välissä meni monta vuotta todella hyvin ja oli hehkua ja onnea.

Yhteen kun muutettiin vuoden seurustelun jälkeen aikoinaan, silloin mulle tuli joku viikon tai kahden paniikki, että olisin halunnut perua kaiken, ahdisti ja tulevaisuus tuntui vankilalta. Se meni kuitenkin nopeasti ohi ja elämämme oli niihin aikoihin pääasiassa mukavaa ja vaihtelevaa, riitti ystäviä ja matkoja, bileitä, opiskelua ja työtä, urheilua, harrastamista yhdessä ja erikseen. Elämässä oli riittävästi kaikkea. Perheen perustaminen oli kunnon  kriisi, koska elämä jämähti joksikin aikaa vain kotiympyröihin.