Lue keskustelun säännöt.
Miten 60-vuotiaalla voi olla näin vähän elämänkokemusta?
06.09.2016 |
Olen itse vasta kolmekymppinen, kolme vuotta sitten esikoiseni saanut, tuorein tuloillaan. Nyt uuden vauvan myötä äitini on käynyt jatkuvasti kotonamme hössöttämässä.
1. Sairastuin masennukseen esikoiseni syntymän jälkeen. Olin yli puoli vuotta aivan maassa, vaikka minulla olikin kaikki syyt olla onnellinen. Lapsi oli terve, mies oli ymmärtäväinen ja suhde voi yllättävän hyvin ottaen huomioon oman tilanteeni. Mies oli vieläpä ylennetty juuri töissä, eli taloudellisia huoliakaan ei ollut. Äitini ei voinut ymmärtää sitä, että voi olla masentunut. Syyllisti ja käski piristyä. Voi kun olisin vain voinut päättää niin.
2. Minulla on paljon harrastuksia. Soitan kitaraa ja pianoa, istun aina mahdollisuuksien mukaan kirja kädessä ja lisäksi luistelen. Nämä ovat minulle sellaisia "henkireikiä", mistä saan kaiken paskan keskellä voimaa. Äitini mielestä koko elämä pitäisi omistaa lapsille ja kodista huolehtimiselle. Harrastuksia ei saisi olla. Riittää kun käy joskus lenkillä. Palkkasin siivoojan, ja sepä äitiäni ärsyttää.
3. Äitini saa valituskohtauksen ja sekoaa ihan pienestäkin asiasta. Jos lapsi pudottaa vahingossa mukinsa, alkaa kymmenen minuuttia kestävä "voi ei!" -valitus ja päivähän on silloin hänellä jo pilalla. Oma asenteeni on se, että siivoan juomat ja jatkan sitä mitä olin tekemässä.
Ja parasta on että äitini tunkeaa kylään useasti viikossa, vaikka kaivattaisi omaa aikaa.
Kommentit (27)
Tajuat äitisi viisauden kun olet itse 60. Yleensähän vain anopin älyllinen ylivoima raivostuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en tiedä. Minua hätkähdytti se miten kolmekymppinen perheenemäntä kirjoittaa kuin esiteini.
Minäminäminäminäminäminäminäminä...
Äitisi on elänyt nyt jo kaksi kertaa sen mitä sinä itse tähän mennessä 🌝
Vierailija kirjoitti:
Tajuat äitisi viisauden kun olet itse 60. Yleensähän vain anopin älyllinen ylivoima raivostuttaa.
Kerrotko sitten, mikä edellämainituista on viisautta?
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on elänyt nyt jo kaksi kertaa sen mitä sinä itse tähän mennessä 🌝
On juu. Kaksi kertaa elämässään poistunut tästä 3000 asukkaan paikkakunnalta. 80-luvulla kävi Helsingissä ja viime vuonna Porvoossa.
Ei äänestä, koska ei tiedä mitä eri puolueet tekevät.
Ei omista yhtään mielenkiinnon kohdetta. Vastaa aina ettei tiedä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset vaan eivät kasva koskaan kypsiksi aikuisiksi, ikävä kyllä ap:n äiti tuntuu kuuluvan tuohon porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vaan eivät kasva koskaan kypsiksi aikuisiksi, ikävä kyllä ap:n äiti tuntuu kuuluvan tuohon porukkaan.
Muuten käyttäytyy ihan aikuisen tavoin, mutta ihmetyttää, miten ei ymmärrä joitain asioita. Eikä ole kokenut mitään "kamalaa" koskaan, jotta ymmärtäisi, että aina ei ole kivaa, vaikka yleensä onnellinen olisikin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ei 30-vuotias, siis oikeasti 30-vuotias, osaa edes kotinsa ovea sulkea ja katsoa, että sisällä ovat vain ne ihmiset, jotka sinne kuuluvat? Niin kauan kuin toimitat kynnysmaton roolia tunkee (ei "tunkeaa") se äitisikin kylään koska vaan. Nyt on kyllä niin itseaiheutettu ongelma kuin voi olla. Ryhdistäydy, hyvä ihminen!
Mitä se äiti siellä jatkuvasti ramppaa? Stoppi sille näin aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on elänyt nyt jo kaksi kertaa sen mitä sinä itse tähän mennessä 🌝
On juu. Kaksi kertaa elämässään poistunut tästä 3000 asukkaan paikkakunnalta. 80-luvulla kävi Helsingissä ja viime vuonna Porvoossa.
Ei äänestä, koska ei tiedä mitä eri puolueet tekevät.
Ei omista yhtään mielenkiinnon kohdetta. Vastaa aina ettei tiedä.
Ap
Tuota nyt ei usko kukaan. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka olisi 60 vuoden aikana poistunut kotikylästään vain kahdesti. Vähän järkeä näihin juttuihin.
Miksi muuten sinä olet jämähtänyt sinne syrjäkylälle?
Sellasta se on. Mitä jos alkaisit pistää sille mutsille vähän rajoja, ettei niin usein tarvitse tuppautua? Jos et kehtaa suoraan sanoa, niin epäsuoraan vetoat kiireisiin ja muuhun ohjelmaan ja sovittuun menoon ja "unohdat" vastata puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten elämänkokemus liittyy siihen, onko matkustellut?
Vai oletatko, että jos äitisi olisi käynyt Kanadassa, niin hän ymmärtäisi synnytysmasennustasi? Tai olisi sitä mieltä, että ei lasten kanssa tarvitse olla, riittää, että ne synnyttää.
Jos maailmasi on paska, niin miksi teet lisää lapsia tänne kuolemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on elänyt nyt jo kaksi kertaa sen mitä sinä itse tähän mennessä 🌝
On juu. Kaksi kertaa elämässään poistunut tästä 3000 asukkaan paikkakunnalta. 80-luvulla kävi Helsingissä ja viime vuonna Porvoossa.
Ei äänestä, koska ei tiedä mitä eri puolueet tekevät.
Ei omista yhtään mielenkiinnon kohdetta. Vastaa aina ettei tiedä.
Ap
Ja itse asut samassa 3000 asukkaan kylässä, ja olet mielestäsi viisaampi. Tsiisus! Tämä ap osoittautuikin aika viihdyttäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä ärsyttävä piirre joillain, kun käy joku vahinko tai muu yllättävä seikka, niin ei osata mennä siitä yli vaan mesotaan koko ajan, että.voi ei , ei voi,
Normaali ihminen korjaa jäljet eikä ala päivittelemään, miten nyt näin kävi ja eihän tosta tuu yhtään mitään.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei ole kovin pitkään puhuttu, siksi sitä voi olla vaikea ymmärtää. Ei välttämättä ole kyse elämänkokemuksen puutteesta, on vain elänyt niin kovin erilaisen elämän. Ota vähän etäisyytttä, nähkää vähän harvemmin, niin jaksat paremmin.
"Lisään vielä, että oma elämäni, kuten monen muun, on tullut tähän pisteeseen monen mutkan kautta. Äitini elämä on ollut aina lähes muuttumatonta ja tasaista. Sama mies 17-vuotiaasta, sama työ 21-vuotiaasta ja talo ostettu samoihin aikoihin....."
Etkö Ap juuri vastannut omaan kysymykseesi? On ihmisiä, jotenkin vain onnistuvat elämään yhtä suoraa putkea ilman, että tarvitsisi koskaan poiketa tai käydä sivupolu-i- lla. Hieman tylsää, koska näin saattaa jäädä monta mielenkiintoista ja arvokasta asiaa huomaamatta. Ja erityisen ärsyttävää, jos tai kun kaikki eivät sitten ymmärrä lainkaan, että on myös muita vähintään yhtä oikeita ja hyväksyttäviä tapoja elää ja olla, kuin heidän oma tapansa.
Se johtuu ehkä eristäytymisestä, oletan, hänen ikäpolvensa arvot menivät noin, en hyväksyisi motkotusta lapselle. Ettei saanut edes valittaa, kun huomauttaa, että itse tietää miten sairas on, se oli hävytöntä vastaan väittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on elänyt nyt jo kaksi kertaa sen mitä sinä itse tähän mennessä 🌝
On juu. Kaksi kertaa elämässään poistunut tästä 3000 asukkaan paikkakunnalta. 80-luvulla kävi Helsingissä ja viime vuonna Porvoossa.
Ei äänestä, koska ei tiedä mitä eri puolueet tekevät.
Ei omista yhtään mielenkiinnon kohdetta. Vastaa aina ettei tiedä.
Ap
Tuota nyt ei usko kukaan. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka olisi 60 vuoden aikana poistunut kotikylästään vain kahdesti. Vähän järkeä näihin juttuihin.
Miksi muuten sinä olet jämähtänyt sinne syrjäkylälle?
Asuin ulkomailla lähes 10 vuotta, joten nyt on mukava olla täällä ja asua vähän pienemmässä paikassa, kuin joku Perth tai Buenos Aires, missä vierähti muutama vuosi. Lapsillekin vähän kivempi paikka ja Suomihan on tunnetusti hyvä maa olla äiti.
Äitini sisko ei ole muuten koskaan käynyt pääkaupungissa (yli 60v.). kyllä matkailukokemuksen voi luokitella tietynlaiseksi elämänkokemukseksi, poislukien Kanarian pakettimatkat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten elämänkokemus liittyy siihen, onko matkustellut?
Vai oletatko, että jos äitisi olisi käynyt Kanadassa, niin hän ymmärtäisi synnytysmasennustasi? Tai olisi sitä mieltä, että ei lasten kanssa tarvitse olla, riittää, että ne synnyttää.
Jos maailmasi on paska, niin miksi teet lisää lapsia tänne kuolemaan?
Maailmani ei ole paska. Olen tälläkin hetkellä onnellinen. Paskoja aikoja toki on joskus.
En missään vaiheessa sanonut, etten viettäisi ollenkaan aikaa lasteni kanssa. Minähän olen heidän kanssaan koko ajan, paitsi ne 5-10 tuntia viikossa kun harrastan. Sillä aikaa isä pitää seuraa.
Lisään vielä, että oma elämäni, kuten monen muun, on tullut tähän pisteeseen monen mutkan kautta. Äitini elämä on ollut aina lähes muuttumatonta ja tasaista. Sama mies 17-vuotiaasta, sama työ 21-vuotiaasta ja talo ostettu samoihin aikoihin.
Sairastan endometrioosia ja toisinaan kivut lamauttavat täysin. Ainoa kommentti mitä kuulen, on "etkös sä nyt liioittele, mulla ei ole koskaan ollut vatsakipuja."
Joo o. Ap