Lue keskustelun säännöt.
Nuoret äidit, onko älypuhelin teille ongelma? HS Mielipide
06.09.2016 |
On järkyttävää, miten älypuhelimiin koukussa olevat vanhemmat laiminlyövät lapsiaan
Pienen lapsen kasvualusta on aikuisen syli, hellyys ja vuorovaikutus. Mistä lapsi oppii mitään normaalia, jos vanhemmat eivät ole mallina sosiaalisten taitojen oppimisessa, kysyy opettaja ja hoitopedagogi Tarja Ruohonen.
Koneet ovat koukuttaneet ihmiset niin voimakkaasti, että voin pahoin. Matkustin junassa, jossa vastapäätäni istui äiti pelaten älykännykällään. Hänen vieressään rattaissa istui noin kaksivuotias poika, joka ilmeettömänä tökki iPadiaan. Lapsi imi välillä peukaloa ja välillä vain tuijotteli.
Matka kesti 40 minuuttia. Sinä aikana äiti ei ottanut lasta syliinsä, ei puhunut hänelle eikä luonut häneen edes katsekontaktia. Sydämeni alkoi vuotaa verta, sillä tässä vietiin lapselta elämänilo ja elämänvoimat, joita tarvitaan kasvussa ja myöhemmin aikuisuuden vaatimusten edessä.
Toisen järkytyksen koin nähdessäni, miten vuoden vanhalle lapselle annettiin iPad, jotta hän söisi paremmin. Lapsi ahtoi nyrkillä ruokaa suuhunsa ja tuijotti vilkkuvaa ruutua kuin robotti. Musiikki oli järkyttävää. Lapsi ei takuulla maistanut ruoan makuja eikä ollut missään yhteydessä ympäristöönsä. Hän oli hypnoosissa tai vielä pahemmassa.
Miksi noin pienen lapsen ruokailu pitää ehdollistaa iPadiin? Miten me aikaisemmin onnistuimme saamaan lapsemme syömään, kun ei ollut iPadeja eikä muita koneita?
Pienen lapsen kasvualusta on aikuisen syli, hellyys, ohjaus ja vuorovaikutus. Mistä lapsi oppii mitään normaalia, jos vanhemmat eivät ole mallina sosiaalisten taitojen oppimisessa?
Pieni lapsi on kuin sieni tai imupaperi, joka imee itseensä kaiken koko olemuksellaan, ei vain silmillään tai korvillaan. Sen takia hänen kanssaan pitää malttaa olla yhdessä – yhteydessä. Lapsi tarvitsee hyviä, normaaleja elämäntaidon malleja jo pienestä pitäen.
Haluan kertoa vielä yhdestä murheellisesta näystä. Katselen usein parvekkeelta taloyhtiössäni edistyvää remonttia. Hiljattain pihassa oli kahvilla kuusi miestä, joista viidellä oli kädessään kahvimukin lisäksi tupakka ja älykännykkä. Pelaaminen oli hyvin kiihkeää. Minkäänlaista vuorovaikutusta keskenään näillä työmiehillä ei tällä tauolla ollut. Mitä lie miettinyt se yksinäinen työmies, joka seisoskeli vieressä pelkän kahvimukin kanssa.
Markkinointi-ihmiset luovat meille turhia tarpeita ja myyvät meille hehtokaupalla potaskaa, jos emme itse ymmärrä olla kriittisiä ja tehdä terveitä valintoja. Maalaisjärki kunniaan, lasten puolesta!
Tarja Ruohonen
opettaja, hoitopedagogi
Helsinki
Kommentit (13)
Onneksi en ole koskaan ollut kovin nuori äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tässä syyllistetään nimenomaan äitejä? Ja vielä nuoria äitejä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä syyllistetään nimenomaan äitejä? Ja vielä nuoria äitejä?
Koska aika usein näkee juuri äitien tekevän tätä, ehkä siksi että äidit enemmän lasten kanssa ovatkin, isä töissä? Ei sen puoleen, muistan sen tapauksen kun isä ja 2 vai 3 poikaa istuivat kaupan penkillä ja odottivat kenties äitiä kaupasta, kaikilla, myös sillä alle kouluikäisellä puhelin kädessä, katse tiukasti ruudussa ja kukaan ei puhunut sanaakaan toisilleen. Surullista.
Erittäin napakka kirjoitus erittäin tärkeästä aiheesta! Monen nuoremman vanhemman tulisi keskittyä elämään oikeaa elämää lastensa rinnalla eikä vain upottoutua omiin virtuaalimaailmoihin!
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä syyllistetään nimenomaan äitejä? Ja vielä nuoria äitejä?
Nuori äiti viittaa todennäköisesti ~35-vuotiaaseen tai nuorempaan, ja heistä ikävä kyllä näkee paljon huolestuttavia esimerkkejä ulkona puistoissa ja kaupoissa. Isät eivät ole yhtään parempia mutta heitä näkee arjessa harvemmin pikkulasten kanssa ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä syyllistetään nimenomaan äitejä? Ja vielä nuoria äitejä?
Olin tulossa kysymään samaa. Kyllä tämä sama ongelma on lähes jokaisessa ikä ja sosiaaliluokassa sukupuoleen, perhestatukseen tms katsomatta.
Onhan se tietysti surullista. Itsekkin koitan jatkuvasti vähentää. Toisaalta tiedostan myös kuinka koukuttavaa se on ja esim yhä isompi pala sosiaalisesta elämästä on valitettavasti siellä netissä. Syyttely ei auta kuitenkaan.
Sitten haluaisin kuitenkin kertoa myös positiivisista kokemuksista. Olin tänään omien lasten kanssa kahdessa bussissa, näin siellä kolme eri ikäistä äitiä lastenvaunuineen. Yksikään ei käyttänyt älypuhelinta. Yhdellä oli jopa kirja mukana jota katseli lapsen kanssa. Yleistys on perseestä.
Kirjoituksessa varmasti on jonkin verran totuutta. Silti en itse lähtisi yksittäisten tapahtumien mukaan tekemään johtopäätöksiä.
Esimerkiksi minä olen lapsilleni läsnä koko ajan. Olen kotona heidän kanssaan ja todellakin jutellaan, syödään yhdessä ja leikitään.
Tänä aamuna, muutama ihminen näki minut leikkipuistossa, tökkimässä lapsille lisää vauhtia ja samalla selaten uutisia. Tästä saattaisi joku vetää herneet nenäänsä ja paheksua kuinka en ole lapsille läsnä. Totuus oli se, että koko aamun olin rauhallisesti jutellut, pukenut, syöttänyt lapset jne. Jos päivästä olen yhteensä 20minuuttia tietokoneella tms. (Osan aikaa lapset nukkuvat) koen, että olen lapsilleni tarpeeksi läsnä.
Oli asia tai tilanne mikä hyvänsä, kannattaa välttää tekemästä oletuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti ongelma, joka ei rajoitu pelkästään nuoriin äiteihin. Kaikki tuntuvat olevan nykyään liimautuneita älytoosaansa ja se vedetään kyllä heti esiin kun on edes puolentoista sekunnin ajan tylsää.
Itsellänikin on älypuhelin, mutta en käytä sitä muuhun kuin soittamiseen ja viestittelyyn. Säälittää ihmiset jotka ovat koko ajan puhelin kourassa. Jopa lenkille lähtiessä pitää joidenkin kuunnella puhelimesta musiikkia, koska olisihan se yhtä tuskaa nauttia hiljaisuudesta tai ympäristön luonnollisista äänistä.
Olen siis nuori äiti.
Kyllä mua häiritsee, kun kännykkää tulee näppäiltyä, vaikken mikään some-aktiivi/addikti olekaan. Mutta kun on ihan pieni vauva, jota joutuu imettämään tosi paljon, niin siinä tahtoo pitkästyä jo välillä. Kuitenkin itse laitan heti puhelimen pois, jos leikki-ikäisellä on asiaa, ja keskityn häneen, mutta silloin kun lapsi keskittyy leikkeihinsä, niin miksipä ei voisi vähän nettiä selailla. Ruokailutilanteet ja ulkoilut yms "tuokiot" on kännykättömiä, että ei sitä nyt jatkuvaan tuijotella, mutta itse tiedostan, ettei pidäkään tuijotella ja pyrin rajoittamaan kännykänkäyttöni, samoin muistuttelen miehelle asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuljen taaperon kanssa paljon leikkipuistoissa, ja en pidä kännykän räpläämistä yleisenä ilmiönä. Minulla itselläni ei ole yleensä edes puhelinta mukana, jos olemme kodin lähellä. Jos puhelin on mukana, katson siitä pelkästään kellonajan. Kyllä lasten hoitajat (äidit, isät tai isovanhemmat) yleensä seuraavat lasten touhuja.
Luin tämän jutun ilta-sanomista, mieleeni tuli heti ne 100 juttua mihin on kommentoitu siitä kuinka lapset eivät saa näkyä eivätkä kuulua, lapsia ei saisi viedä minnekään ennen kuin he osaavat käyttäytyä moitteettomasti jne. Minä todellakin laittaisin 5-vuotiaani ipadille esim. tunnin junamatkan ajaksi. Minulle on käynyt hyvin selväksi se, että suomalaiset vihaavat lapsia. Jos is:n juttu on kerännyt 300 kommenttia niin 250 niistä on aina vanhempien ja lapsien haukkumista. Jos tuossa olisi ollut tilanne, että lapsi on riekkunut ympäriinsä, niin olipa äidillä puhelin tai ei niin haukut olisi tullut kun ei pidä lastaan kurissa. Minulla ei ole ongelmaa älypuhelimen kanssa, neppailen kun lapset ovat päikkäreillä tai yöunilla, mutta minusta suurella osalla suomalaisista on niin suuri ongelma kaksinaismoralisminsa kanssa, että voisivat painua saunan taakse ja vapauttaa itsensä. Ps. Ennen ei ollut kaikki paremmin, ennen piti istua kädet ristissä ja hiljaa, vanhemmat eivät leikkineet lasten kanssa vaan itse piti seuransa hankkia. Nyt seurana voi junamatkalla olla ipad kun ennen ei ollut mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljen paljon metrolla Helsingissä ja aika harvoin tuota näkee, mutta silloin kun näkee on se aika pysähdyttävää. Pieni lapsi istuu vaunuissa ja hakee katsekontaktia ympäriltään vierailta ihmisiltä, kun oma äiti tuijottaa ruutua niin tiiviisti, ettei vastaa katseeseen.
Älypuhelinten jatkuva näpelöinti seurassa on aikuistenkin kesken häiritsevää, mutta en voi olla miettimättä psykologisia vaikutuksia kehittyvään lapseen, jos tällainen toisen sivuuttaminen olisi jatkuvaa, sitähän ei satunnainen vierestä katsoja voi tietää.
Nuoret äidit? Kai ne vanhemmatkin osaavat kännyköitä käyttää?