Olen rahan määräää ajatellen köyhä, mutta elän mielestäni rikasta elämää!
Palkkatyö ja soviteltu päiväraha, joista yhteensä nettona n 1200€/kk. Minulla on vaihtelevasti työtä 2-4 päivänä viikossa. Mukava työyhteisö, johon saan kuulua, kivat työkaverit, erinomainen esimies. Ja paljon vapaa-aikaa, jolloin leivon, teen ruokaa, teen pihatöitä, käyn kirjastossa, teen kodista mukavan ja viihtyisän, lasten kanssa paljon aikaa, ei oikeastaan ikinä kovin kiire. Ruokamenoissa säästää kun ostaa tarjouksesta ja läheiseltä torilta käyn viikottain ostamassa hedelmät ja vihannekset ihan superhalvalla. Olen tyytyväinen vaikka rahaa ei tule tuon enempää, en tarvitse sitä tuon enempää, pärjäillään hyvin. Itse en harrasta muotia enkä mitään merkkituotteita, vaan ostan hyvin harkitusti ihan tavallisista kaupoista sitten kun tarvitsen. Mikään raha maailmassa ei saisi mua vaihtamaan tätä leppoisaa elämäntyyliä kiireiseen kireään oravanpyörään. Otan rennosti ja olen kiitollinen siitä mitä mulla on, ihan jokainen päivä!
Kommentit (7)
Sama juttu. Osa-aikatyössä ja soviteltua siihen päälle. Rahaa jää huimasti säästöön, kun ei osta mitään turhia ja ruokaakin teen itse. Ihminen ei oikeasti paljoa tarvitse, että tulee henkisesti ja fyysisesti tyytyväiseksi. Elämä on helppoa ja stressitöntä, töissäkin mukava porukka eikä älytöntä kiirettä. Pienipalkkainen duunarikin pärjää loistavasti, kun osaa hoitaa talouttaan oikein eikä mene kaikkien himojensa perässä ja tuhlaa turhuuksiin.
Ilahduttavaa kuulla, mutta älä silti luule, että kaikille sopisi tapasi elää; jollakulla toisella tuosta palkasta saattaa mennä esim huomattava osa lääkekuluihin tai korkeisiin asumismenoihn . - Näin opiskelijana sitä pienemmätkin tulot tuntuvat isoilta.- Toisaalta jos katsoo esim. Helsingin -jossa mm monen työpaikka sijaitsee- asuntojen hintoja, niin olen usein ihmetellyt, että kenellä ns. tavallisella työtätekevällä on niihin varaa. Kyllähän sitä usein pärjää pienemmälläkin rahasummalla jos on joko pakko, mutta myös silloin kun ns. perustarpeet on jo tyydytetty. - Suurinta "köyhyyttä" on usein järjen köyhyys.
Mitä selittää? Miksi aina tarvitsee laittaa kommentti jos asia ei itseä kunnolla kiinnosta? Onhan täällä muitakin aiheita, lue ja kommentoi niitä, jotka sua kiinnostaa.
Minusta tässä ei ole mitään selittelyä, vaan ihminen voi elää onnellista ja tasapainoista elämää, vaikka ei olisikaan rahaa ja varallisuutta tai korkeaa elintasoa.
Kaikki on korvien välissä, sillä joillekin mikää ei riitä eikä ole tarpeeksi, puhumattakaan, että olisi elämässä aihetta kiitollisuuteen.
Kuulostaa hyvälle. Itsekin olen ollut sovitellulla ja siinä oli kyllä työttömyyden ja työelämän parhaat puolet. Ainoa miinus on, että pitäisi vaikka kerran kuussa saada tehdä täysi työviikko, ettei se ansiosidonnainen pääse loppumaan. Se taas ei välttämättä onnistu.
Kiva sulle, mutta joillakin on toisenlaisia tavoitteita ja intohimoa työhönsä!