"Sekin on niin olevinaan, vaikka kuitenkin asuvatkin jossain lähiössä"
Sitaatti ei ole sanantarkasti kenenkään, mutta tuollaisia argumentteja on esitetty useampaakin bloggaria koskevissa ketjuissa ja myös "taviksiin" liittyen. En ehkä ainakaan aloitusviestissä mainitse mistä blogeista on kysymys ettei keskustelu lähde poistoon sen siliän tien, mutta monesti on tuotu esille sellaista ajatusmallia, että on jotenkin feikkiä esimerkiksi harrastaa sisustamista tai panostaa omaan tai lasten pukeutumiseen ja ulkonäköön, jos on kuitenkin ihan tavallinen kuolevainen jostain laitakaupungin kerrostalokolmiosta. MIKSI?
En ole yöuniani asian vuoksi menettänyt eikä itsetuntoni ole kärsinyt, mutta itsekin OMG lähiössä asuvana olen vähän aprikoinut, että pitäisikö tässä nyt tilata roskalava pihalle että päästäisiin tuosta Artekin ruokaryhmästä ja vaatteetkin varmaan pitäisi polttaa, jotta voisi ostaa autenttista Tokmannia ja hyväntekeväisyyskirppistä tilalle. Kun eihän se nyt sovi, että joku voi vaikka kaupungilla minut nähdessään kuvitella, että tuo asuu ehkä Kalliossa tai jopa Töölössä, eikä suinkaan täällä missä nyt asumme.
Onko meidät lähiöasukit tuomittu ikiajaksi harmauteen ja kurjuuteen, meidän on paikkamme tiedettävä emmekä saa edes verrattain pienillä asioilla tehdä elämästä nättiä ja miellyttävää?
Kommentit (7)
Kyseiset kommentit kertovat vain ja ainoastaan niiden kirjoittajista. :)
Monet päälaupunkiseudun kalleimmista alueista ovat lähiöitä. Marjaniemi, Jollas, Westend, Suvisaaristo, Kaskisaari yms
Vierailija kirjoitti:
Kyseiset kommentit kertovat vain ja ainoastaan niiden kirjoittajista. :)
Toki, näinhän se aina menee. Mutta miksi ihminen kommentoi tuolla tavoin? Millainen tyyppi ja mikä agenda taustalla?
Monessa helsinkiläisessä lähiössä asuntojen hintataso on tismalleen sama kuin keskustassa, poislukien ihan kalleimmat alueet kuten kaivopuisto. Näin myös omassa, vehreässä lähiössäni. Vaikka kääntelisin asiaa miten, en näe asuinolosuhteissani mitään hävettävää tai vaatimatonta.
Vierailija kirjoitti:
Monessa helsinkiläisessä lähiössä asuntojen hintataso on tismalleen sama kuin keskustassa, poislukien ihan kalleimmat alueet kuten kaivopuisto. Näin myös omassa, vehreässä lähiössäni. Vaikka kääntelisin asiaa miten, en näe asuinolosuhteissani mitään hävettävää tai vaatimatonta.
Tämä on ihan totta. Helsingissä(kin) on kuitenkin sellaisia lähiöitä, joissa hintataso on huomattavasti kaupungin keskiarvoa matalampi. Niin myös täällä missä me asumme. Taloyhtiö on kuitenkin kiva, tontti puistoon rajoittuva ja lähellä hyvät palvelut, joten ei mitään valittamista. Häpeäänkään en koe olevan aihetta.
Pitäisi olla akateeminen ja hankkia jokin hieno Yliopisto-tason tutkinto, jonka saamiseen vierähtää vuosia ja jolla voi loppueleissä pyyhkiä persettään. Kaikkein huvittavinta tässä on se että monet näistä akateemisista jotka suhtautuvat duunareihin halveksuen, joutuvat siihen samaan työttömien kortistoon näiden inhoamiensa "luusereiden" kanssa. Sallikaa minun nauraa.
Kaikki rahansa asumiseen laittavia keskituloisia v*tuttaa nähdä, kuinka kivaa elämää on mahdollista elää jos asuu hieman vaatimattomammin* ja panostaa muuhun.
*vaatimattomuus on tietty niin suhteellista, monestihan kauempana keskustasta saa isomman JA parempikuntoisen kuin keskustasta. Että se asumisen laatukin on parempaa, jos mietitään muuta kuin sijaintia.