Kadonnut ruokahalu

Ennen rakastin syömistä. Hyvä aamupala, vielä parempi lounas ja päivällinen ja taivaallinen jälkiruoka. Leffaa ei voinut katsoa, jos ei ollut herkkuja. Perjantai ei ollut perjantai, ellei hakenut herkkuja. Alkoholin juominen ei ollut hauskaa, jos ei käynyt illan jälkeen hakemassa snägäriltä jotain. Darra-aamut eivät olleet darra-aamuja ilman kotiintilattua pizzaa. Jos tein jotain hyvin tai oikein, suklaata oli pakko saada. Kahvia ei voinut nauttia ilman muutamaa keksiä tai pullaa. Leffaan ei voinut mennä, ellei ostanut kiloa irtokarkkeja.

Voisi sanoa, että olin addiktoitunut ruokaan ja sen seurauksena kilojakin kertyi, 84 kiloa pahimmillaan. Sen jälkeen olen jojoillut painon kanssa, kunnes olin laihtunut n. 10 kiloa ja mielestäni näytin ihan siedettävältä. Nyt tilanne on toinen, ajatus ruoasta etoo. Ruoan valmistus on muka liian aikaavievää, kahvilla ja tupakilla pärjää. Ennen en tupakoinutkaan, nyt se on päivittäinen 'harrastus'.

Argh, haluan taas nauttia ruoasta enkä syödä sitä kymmenessä minuutissa valmistettua makaronia ja ketsuppia tai voileipää, sillon kun on ihan pakko, ettei pyörry.