Lue keskustelun säännöt.
apua 1 vuotiaan kanssa!
03.09.2016 |
Elikkä kyselen nyt täältä että millaisia oireita autistilapsillanne on ollut vauvasta asti? Itselläni on nyt n. 1 vuotias poika, ja vauvasta asti ollut todella hankala. Huusi ensimmäiset 5 kuukautta ilman mitään syytä.
Siinä vaiheessa kun oppi liikkumaan niin vähän helpotti, mutta edelleen on täysin minussa kiinni, pelkää muita ihmisiä.
En saa lähteä mihinkään kotonakaan, jos nousen seisomaan niin kauhea huuto ja juoksujalkaa housunpulttuun ripustautuminen.
Vessassa ei voi istua lattialla vaan kiljuu korkealta ja kovaa niin kauan kunnes pääsee syliin. Menee siis ihan paniikkiin jos ei heti pääse syliin. Sydämen voi tuntea kuinka hakkaa tuhatta ja sataa siinä tilanteessa. Sama juttu kun pitäisi kylvettää, ripustautuu minuun kuin hukkuva oljenkorteen, isäänsä ei hyväksy rauhoittelemaan, vain minä kelpaan:( Sama juttu jos mennään pihalle ja nostan lapsen kävelemään jossain vähän vieraammassa paikassa. Ei liiku mihinkään ja huutaa paniikissa pultussa roikkuen.
Siis "vieraampi" paikka on tyyliin 2 metriä pihastamme. Pihassa liikkuu ihan normaalisti. Kun herää päiväuniltaan ei suostu liikkumaan mihinkään sylistäni noin tuntiin. Sen jälkeen saattaa touhuta normaalisti, tai sitten ei, ja istuu useamman tunnin sylissäni ja huutaa jos yritän saada innostumaan jostain.
Jos minulla oli tärkeää menoa mihin en pystynyt lasta ottamaan ja palkkasin hoitajan,niin hoitaja ei saanut koskea lapseen tai lapsi meni paniikkiin ja huusi niin kauan kunnes tulin takaisin.
Tuntuu että tälläinen ei voi olla normaalia 1 vuotiaalle lapselle enää. On minuutilleen tarkka rutiineistaan, ja jos joskus menee muutamalla minuutilla pieleen niin ei rauhoitu millään.
Olen vain niin loppu tämän lapsen kanssa kuin tuntuu että mitään vähääkään poikkeavaa ei voi tehdä tai koko vauvan maailma romahtaa.
Haluaisin siis kuulla jos lapsesi on ollut samanlainen vauvana, niin saiko hän jonkun diagnoosin myöhemmin?
Lapsen isä on ollut pitkän aikaa jo sitä mieltä että lapsen aivoissa on jotain pahasti vialla, mutta itse en olisi valmis vielä sitä helpolla uskomaan.
Tosin nyt rupeaa tuntumaan että ei tämä enää normaaliakaan käytöstä ole.
Kommentit (8)
Mitä mieltä neuvolassa ovat olleet kun olet ottanut asian puheeksi? Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko puhuneet neuvolassa tästä ? Kuulostaa tosi hurjalle tuo teidän arki pienen kanssa.
Oletko ottanut asiaa neuvolassa puheeksi? He varmasti osaavat auttaa tai tietävät mihin kannattaa olla yhteydessä. Jaksamista teille kaikille.
Kovin autistisilta piirteiltä kuulostaa.Voimia !
Kuulostaa voimakkaalta eroahdistukselta, joka helpottaa kyllä jossain vaiheessa. Lapsi alkaa ymmärtää, että on sinusta erillinen ihminen ja pelkää hylkäämistä. Itse pääsin jumppaankin vasta, kun lapsi oli 1,5-vuotias, ja nyt on nokkela 5-vuotias. En usko, että on muuta kuin voimakas temperamentti, ja voittehan puhua siitä neuvolassa. Siellä yleensä kiinnitetään huomiota vasta 3-vuotiaan erilaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ollut tuollaisia oireita. Rauhoitu itse, lapsi vaistoaa jos itse olet hermona ja pelkäät jotain. Meillä autismi lievänä todettiin vasta kouluiässä ja hyvin on mennyt siitä huolimatta. Aikuinen jo ja opiskelee ja on töissä.
Eihän sitä voi tietää, mutta voi olla että esim. se viiden kuukauden huutaminen (monet lapset alle puolivuotiana huutavat paljon, esim. refluksin tai liikkumattomuuden vuoksi) on vaikuttanut teidän väliseen dynamiikkaan niin, että eroahdistus on nyt todella voimakasta. Lapsi vaikuttaa temperamentiltaan aralta, rutiineihin taipuvaiselta ja uutta pelkäävältä ainakin. Oli lapsi siis terve tai, niin selvästi hänellä on vahva temperamentti tuohon suuntaan.
En usko että autismia voi diagnosoida noin aikaisin, eikä tuo minusta nyt ihan sellaiselta kuulostaa. Tuntuuko että sinulla ja vauvalla on ns. yhteys, vai elääkö hän "omassa maailmassa"? Ainakaan kertomasi mukaan jälkimmäisestä ei ole viitteitä.
Sinuna alkaisin nyt miettimään, miten eroahdistusta voi helpottaa. Selvää eroahdistustahan vauvalla on, oli autistinen tai ei. Oliko mies alussa passiivisempi lapsenhoitaja? Usein eroahdistus on pahempaa niillä lapsilla, joilla ei ole kaksi vanhempaa hoitaneet lasta tasavertaisesti. Teinä alkaisin miettimään, miten voitte hellästi alkaa tehdä miehestä lapselle läheisempää. Näin voitte sitten miehen kanssa rauhassa kotona harjoitella turvallista erossa oloa, tyyliin äiti poistuu viereiseen huoneeseen jne. Teidän arki kuulostaa kieltämättä raskaalta, joten asiasta varmasti kannattaa keskustella neuvolassa. En tiedä minkälainen asenne miehelläsi on vauvaanne kohtaan, mutta tämäkin voi vaikuttaa vauvan luottamuksentunteeseen. Siis viitaten tuohon kommenttiin, että mies on ajatellut pidempään lapsen aivoissa olevan jotain pielessä.
Ei ikinä lapsia.