Lue keskustelun säännöt.
Mikä hyvä harrastus huonokuntoiselle ja pullukalle lapselle?
03.09.2016 |
On "heitetty" ulos jo karatesta, uinnista ja yleisurheilusta.
Mikä voisi olla hyvä harrastus? Lapsella myös astma ja add. Molempiin lääkitys.
Ikä 13v ja poika kyseessä.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vpk? Toiminnallinen harrastus, jossa kunnolla ei kuitenkaan niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Miten suunnistus? Metsässä voi liikkua piilossa omassa tahdissa oman kunnon mukaa.
Ei taida onnistua tuon add:n takia. On myös hahmottamisen kanssa ongelmia.
Ap
Taekwondo? Näkyi olevan aika pulleita mukana harrastamassa, ei liene niin hikistä kuin karate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntonyrkkeily. Voi tehdä omassa tahdissa ja kaloreita palaa silti todella tehokkaasti. Edulliset aloituskustannukset.
Miksi harrastus jos niissä ei viihdy tai pysy mukana?
Arkiliikunta on 1000 kertaa tärkeämpää kuin joku ohjattu harrastus kerran pari viikossa.
Rahaa perseesi ylös sohvalta ja lähdet pojat kanssa ulos yhdessä. Joka päivä.
Kävelyä, pyöräilyä, frisbeegolfia, futista, minigolfia, uintia yms. Jos käytte kaupassa, kirjastossa tai missä tahansa niin ei autolla ellei ole pakko.
Olisin todella huolissani jos lapseni olisi tuossa iässä lauska ja pullukka! Astman takia on myös erittäin tärkeää pitää huolta fyysisestä kunnosta, astma ei liikkumista rajoita!
Ruokavalio myös kuntoon, karsi sokeria ja turhia hiilareita, kasvista tilalle. Riittävästi yöunta!
Oma 13v ei myöskään harrasra mitään mutta on silti fyysisesti normaalissa hyvässä kunnossa; hoikka ja lihaksikas, hyväryhtinen. Nukkuu riittävästi ja syö hyvin, joka päivä liikkuu ulkona. Hänellä myös adhd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi harrastus jos niissä ei viihdy tai pysy mukana?
Arkiliikunta on 1000 kertaa tärkeämpää kuin joku ohjattu harrastus kerran pari viikossa.
Rahaa perseesi ylös sohvalta ja lähdet pojat kanssa ulos yhdessä. Joka päivä.
Kävelyä, pyöräilyä, frisbeegolfia, futista, minigolfia, uintia yms. Jos käytte kaupassa, kirjastossa tai missä tahansa niin ei autolla ellei ole pakko.
Olisin todella huolissani jos lapseni olisi tuossa iässä lauska ja pullukka! Astman takia on myös erittäin tärkeää pitää huolta fyysisestä kunnosta, astma ei liikkumista rajoita!
Ruokavalio myös kuntoon, karsi sokeria ja turhia hiilareita, kasvista tilalle. Riittävästi yöunta!
Oma 13v ei myöskään harrasra mitään mutta on silti fyysisesti normaalissa hyvässä kunnossa; hoikka ja lihaksikas, hyväryhtinen. Nukkuu riittävästi ja syö hyvin, joka päivä liikkuu ulkona. Hänellä myös adhd.
Add ja ahdh taitavat kyllä erota, eikös adhd-henkilö ole melkein koko ajan liikkeessä myös fyysisesti jos mieleltäänkin ja on todennäköisemmin inpulsiivinen, add taas saa nimenomaan mielen harhailemaan ja tekee aloitekyvyttämäksi, varsinkin jos asia ei kiinnosta. Add-henkilö on siis todennäköisesti aloillaan ja aloitekyvyltään huono, aivan päinvastoin kun ahdh-ihminen, varsinkin jos on lapsi.
Minulla on kuulemma lievä add, en ole koskaan pitänyt mistään liikunnasta pyöräilyä lukuunottamatta. En ole astmaatikko, mutta olen pikkulapsesta asti ollut kova hikoilemaan, eikä se lisää liikunnan riemua. Lihoin toki vasta 20-vuotiaasta lähtien, varmaan koska minun lapsuudessani ei ollut varaa muuhun kuin aivan vaatimattomaan ja vähään perusruokaan, ei juuri koskaan herkkuihin.
Pyöräilyä minäkin suosittelisin ja kävelyä ihan arkielämän puitteissa, ulkomailla on muuten sauvakävelykerhojakin, tekevät kuulemma samalla yksinkertaisia voimisteluliikkeita sauvojen kanssa, onko Suomessa sellaista? Kuntosalikin käy, esim. soutu on hyvä vaihtoehto, voisiko käydä vaikka isänsä kanssa?
Itse nautin parhaiten omien vanhempien kanssa puuhastelusta, opin samalla kotityöt ja pyöränhuollot (samoin pihatyöt ja vanhempien yrityksen töitä, mutta niitähän ei ole joka perheessä): teittepä mitä tahansa, muistakaa: kun aloitekyky on huono, toisen ihmisen mukana tulee tehtyä.
Partiota suosittelisin minäkin. Mukaan mahtuu monenmoisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulun liikuntakerhot ja monilla seuroillakin on kerhomaista liikuntatoimintaa, jossa ei tarvitse kilpailla.
Kokkikerho saattaisi olla sopivin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerhot ja ohjatut liikuntaharrastukset eivät ole parhaita lapselle jolla on tarkkaavaisuushäiriö.
Parempi mitä rauhallisempi ympäristö ja mitä selkeämmät ja yksilöidymmät ohjeet lapsi saa, mieluiten henkilökohtaista ohjausta. Siksi ehdotin liikkumista lapsen kanssa.
Ap:n poika on todennäköisesti saanut edellisistä harrastuksista jo niin paljon negatiivisia kokemuksia etten ihmettele jos mikään ei enää kiinnosta.
Vanhemman kanssa yhdessä tekeminen on myös tärkeää siksi että se tukee lapsen itsetuntoa, tarkkaavaisuushäiriöisillä on usein hyvin heikko itsetunto koska ympäristö antaa liikaa paskaa palautetta.
Kannattaa selvittää järjestetäänkö paikkakunnallanne adhd-liiton puolesta jotain toimintaa. Heillä usein kivoja koko perheen tapahtumia tai jopa lasten harrasteryhmiä, tällaiseen olisi varmaan matalampi kynnys mennä.
- 9 -
Partiota minäkin tulin ehdottamaan. Mutta eikö voisi kysyä pojalta itseltään, mikä kiinnostaisi? Ja miksi pitää olla harrastus?
Arkiliikuntaa. Kun tottuu nuoresta asti taittamaan välimatkat jalan tai pyörällä, siitä tulee tapa jota mielellään jatkaa aikuisenakin.
Jos varsinaiset liikuntaharrastukset eivät kiinnosta, niin esimerkiksi joku geokätköilyn tai valokuvauksen tyyppinen harrastus voisi olla vaihtoehto, liikuntaa tulee kuin huomaamatta kätköjä ja hyviä valokuvauskohteita etsiessä.
Voisin suositella esimerkiksi ohjelmointia ja Counter Strikeä.
Näitä on jo ehdotettu, mutta kannattaisin itsekin: partio, VPK, SPR:n EA-ryhmä. Nuo kaikki ovat toiminnallisia ilman, että vaatisivat samaa fyysisyyttä kuin urheilulajeissa. Ja ennen kaikkea: niistä saa kerättyä hyvää itsetuntoa, joka auttaa minäkuvan muodostumisessa ja lopulta johtaa pullukkuudesta pois pääsemiseen, jos se nyt mikään itsetarkoitus on.
Miten suunnistus? Metsässä voi liikkua piilossa omassa tahdissa oman kunnon mukaa.