Pojan tyttöystävän häiritsevä käytös

No ei ole sekopää. Sinä olet, jos tuollaista pohdit.

No eikö ole kiva että tyttö siivoaa? Ja on ihan normaalia jättää tavaroita seurustelukumppanin luokse.

Hohhoijaa :D ei se tyty oo tässä se sekopää :)

Tyttöystävä on selkeä alfanaaras ja on alkanut syrjäyttää heikompaa yksilöä yhteisöstä.

Yrittikö myös viedä poikaasi lentokentälle?

Et ole sitten ajatellut sanoa tytölle, jos et pidä siitä että hän siivoaa? Itse olisin kyllä kiitollinen siivousavusta, mutta kaikki tyylillään. :)

Siivoaminen on ihan jees mielestäni. Siis jos tyyllin imuroi tai laittaa tiskit tms. Mutta jos tavaroiden paikat alkaa vaihtua, niin saattaisin sanoa, että mielellään pidetään ne vanhoilla paikoilla, kun ne on kaikille talossa asuville tutut. Omista tavaroista, jotka taloon ilmestyy...no ilmestyyhän niitä, jos siellä paljon aikaa ja öitä vietää. 

Eli ongelmana on, että tyttö on mukava ja liian avulias?

Kaikesta sitä voikin syntyä ongelmia...

Vierailija kirjoitti:

Siivoaminen on ihan jees mielestäni. Siis jos tyyllin imuroi tai laittaa tiskit tms. Mutta jos tavaroiden paikat alkaa vaihtua, niin saattaisin sanoa, että mielellään pidetään ne vanhoilla paikoilla, kun ne on kaikille talossa asuville tutut. Omista tavaroista, jotka taloon ilmestyy...no ilmestyyhän niitä, jos siellä paljon aikaa ja öitä vietää. 

Tämä!!!

On iskenyt silmänsä mieheesi... älä jätä kaksistaan teille.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa nyt sitten vaikka vainoharhaiseksi, mutta pojan tyttöystävän käytös vaivaa paljon. Ovat siis parikymppisiä. Tyttö käy täällä meillä usein, ja musta tuntuu että on alkanut ottamaan mun paikkaani talossa. Tykkään itse siivota oman kotini ja pitää paikat omassa järjestyksessä, mutta tyttö on alkanut "omimaan" taloa, ja kerrankin oli oikein vaihtanut astioiden paikkoja kaapeissa ja muutenkin järjestellyt taloa oman mielensä mukaan. Siivoilee kysymättä lupaa, vaihtaa tavaroiden paikkoja, jättää omia tavaroitaan taloon yms.... Lisäksi suhtautuu pojan isään ja veljeen erittäin hyvin ja on oikea unelmaminiä, mutta minuun on alusta asti suhtautunut kylmästi ja vihamielisesti. Olenko ihan hakoteillä, vai onko tuo tyttö jotenkin sekopää?

No ei tietenkään tuo ole normaalia käytöstä miniältäsi. Itsekin olen lähipiirissä törmännyt naisiin, joilla on ihme tarve olla mielin kielin miespuolisille ja jotenkin painaa alas, vähätellä, jättää täysin huomiotta tai koettaa syrjäyttää joku toinen naispuolinen henkilö. Ketäköhän tämä miniäsi sitten lopulta vokottelee, poikaasi vai miestäsi? Tienneköö itsekään. Ei kuitenkaan selvästikään terve ihminen. Kysäisepä mieheltäsi kahden kesken, niin, ettet mainitse tätä naista lainkaan, että mitä hän tuumaisi, jos tyttären mies alkaisi ilman keskusteluja fiksailla taloa, käyttää miehen työkaluja, tuoda oma auto talliin rempattavaksi ja siirtää miehen mopot ja pirssit pihan puolelle. Jos tuo mies vielä olisi kuin aviomiestäsi ei olisikaan, mutta huomioisi erittäin hienosti sinut ja perheen tai suvun muut naispuoliset... miten miehesi suhtautuisi sellaiseen asiaan. Jos miehesi vain kysyy "mitä tarkoitat, eihän meillä ole tytärtä", on miehesi ehkä aika laittaa vaihtoon. Älä jää poikasi, miehesi äläkä miniäsi jalkoihin. Et sinä heitä mihinkään tarvitse, jos eivät ole huomanneet, että asioissa on jotain pielessä. Nouse omille siiville ja jaloille ja jätä kaikki miniälle hoidettavaksi. Tapelkoot sitten poika ja mies, kumpi nousee pukille. ;)

Muista pitää itsesi arvokkaana. Iloa, tyyneyttä ja mielenrauhaa Sinulle! Ja ihanaa syksyä.

Kuvailun perusteella mielestäni hän lähinnä yrittää saada siinä missä muutakin perhettänne, myös sinuakin tykkäämään itsestään auttamalla kodinaskareissa, eikä ehkä tiedä kaikkien tavaroiden originaaleja paikkoja mutta yrittää omatoimisesti parhaansa, ja sinä sitten käännät kaiken nurinkurin ja teet omia tulkintojasi. Minusta olisi ollut aikoinaan surullista, jos omaa anoppiani olisi ärsyttänyt se, että olen "kuin kotonani" ja uskaltaudun jättämään käytännöllisistä syistä tavaroitani heillekin. 

Painottaisin nyt kuitenkin miniän vihamielisyyttä vielä lisää. Tässä esimerkki keskustelustamme, kun söimme tekemääni ruokaa.

Minä: Tulipa hyvää, itsekin ihan yllätyin.

Miniä: (mitä vittua - tyylinen katse) Joo, no suolaa vois tietty aina olla vähemmän mut kukin tavallaan.

Mieheni: Mun mielestä sitä on just hyvin.

Miniä: No niin totta, niin sitä kyllä on, ihan oikeessa oot! (ja oikein mairitteleva äänensävy)

-AP

Luepa Päivi Alasalmen Tuo tumma nainen -kijra.

Tai ehkä sä luit jo.

Oletko vankina omassa huoneessa?

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelmana on, että tyttö on mukava ja liian avulias?

Kaikesta sitä voikin syntyä ongelmia...

No, kyllä minäkin hermostuisin, jos joku ulkopuolinen alkais ominpäin meillä tavaroiden paikkoja vaihtelemaan. 

Oma tupa, oma lupa on minun mottoni.

Miksi hän ei saisi tehdä omaa osuuttaan? Häntä voisi vain pyytää laittamaan tavarat samoille paikoille kuin on ottanut. Sinun koti sinun järjestys, mutta täytyyhän perheeseen liittyvän voida tehdä jotain itsekin, eikä vain oleilla vieraana. Vierailla on tapana alkaa haista viimeistään kolmantena päivänä, joten eikö olisikin toivottavaa, jos hän ei olisi niin vieras? Toivottavaa varmasti sekin,  että ei aivan asuisi teillä ja  että lapsesi kin itsenäistyisi? Heidän kodissaan heidän säännöillään. Tätäkin voisi painottaa ja kannustaa nuoria.

Kyllä minusta tuntuu oudolta tytön käytös ja varsinkin tavaroiden siirtely ja siivoaminen (ainakin kysymättä ensin, sopiiko, tarvitseeko tms.). Ymmärtäisin, jos nuoret olisivat keskenään talonvahtina, mutta en, jos vanhemmat eli sinä ja miehesi olette kotona. No, minä varmaan sanoisinkin asiasta, ainakin, jos tuntuisi ihan tarkoitukselliselta ja käytös vielä ilkeämielistä. Ei todellakaan kuulosta normijutulta.

Et ole vainoharhainen, eikä tyttö mikään sekopää. Tuntemuksesi ovat oikeansuuntaisia siksi, ettei tyttö nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan ymmärrä, ettei poikaystävän koti ole hänen kotinsa. Voi olla myös, että hän tulee perheestä, joissa on ollut vain veljiä - ei siskoja, muita "naaraita" paitsi oma äiti. Mahdollisesti hän on myös perheensä nuorimmainen, ja tottunut tekemään kodissaan lähes mitä vain. (Tai ainoa lapsi).

Ymmärrän sinua, sillä en minäkään pitäisi, että sinänsä kiva ihminen ja pojalle tärkeä tulee määräilemään, muuttamaan sinun kotiasi. Itse nuorena tyttönä poikaystävän luona sorruin kuvailemaasi toimintaan, hävettää yhä: kodinperustamisvietissäni hääräilin huushollissa, jätin tavaroita pojan kotiin, en ymmärtänyt "reviiriä" - jos puhutaan biologian termeillä (vrt. vahvempi alfanaaras pyrkii syrjäyttämään heikomman, tms.). Olin kyllä kai kiva miniäehdokas - silti toimin typerästi! Tämän oivalsin vuosia myöhemmin, mentyäni naimisiin ja perustettuani oman huushollini.

Mielestäni voit puhua kahden kesken tytön kanssa. Hyvässä hengessä, hyvällä tavalla. Kerro, että sinulla on vähän paha mieli siitä, kun kotinne nykyinen järjestys ei pysy, tms. Yritä puhua niin, ettet suutu. Seurauksena voi toki olla riita, myös pojan kanssa. Silti sinun tulee osoittaa hienovaraisesti omat rajasi - ja oman kotisi reviiri. Voit pyytää tyttöä jättämään tavaroitaan pojan vain pojan huoneeseen.

Mikäli keskustelu tytön kanssa tuntuu kiusalliselta, on sinun pidettävä neuvottelu poikasi kanssa. Selkeästi teet selväksi, ettei tyttö voi tulla kotianne muuttamaan - tai ottamaan haltuunsa  (siitä tuskin lienee kyse). Hän ei voi viedä paikkaasi mitenkään! Voi olla, että kyseessä on tarmokas tyttö, joka luulee auttavansa sinua, kun siivoaa, järjestelee kaappeja, jne. Voit ilmaista, ettei ole tarpeen, ettei tytön tarvitse huolehtia sinun kodistasi.

Mielestäni parikymppiset nuoret sekoittavat usein itsenäisyyden, itsellisyyden, omillaan asumisen - siinä tilanteessa, kun eivät vielä oikeasti asu omassa kodissa. Ts. alkavat käyttäytyä kuin lapsuudenkoti olisi yhtäkkiä "vain minun". Tai että poikaystävän koti olisi "minun". (Siihen kuuluu esim. kokkailu pojan perheen ostamilla ruokatavaroilla - kuten minä nuorena tyttönä tein. Automaattisesti oletin, että kaikki mitä poika syö, niin minäkin voin syödä vapaasti jääkaapista. En tajunnut minkäänlaisia hienotunteisuusjuttuja, eikä silloinen poikaystävä senkään vertaan. Oltiin itsekkäita nuoria! Olin hölmö, kaduttaa kyllä. Olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet poikaystävieni kodeissa, myös nykyisen mieheni. Elämänkoulua...).

Pidä pintasi, puolesi! Tsemppiä.

Aikamoinen pikatulkinta, että tyttö olisi sekopää (= mielenvikainen). Pikemminkin on yliyrittämisestä kyse, tai niin ainakin luule. Tyttö haluaa avulaisuudella tehdä vaikutuksen mahdollisiin tuleviin appivanhempiin. 

Tavaroiden paikkojen vaihtaminen on sopimatonta (ja siitä voi sanoa), ellei sitten ole kyse jostain pienestä, että on esim. tiskikonetta tyhjentäessään laittanut jonkun kipon vahingossa väärään paikkaan. 

Omien tavaroiden jättäminen poikkiksen luokse on aivan luonnollista, jos siellä paljon aikaa ja öitä viettää. 

Ja voihan se olla niinkin, ettei tyttis pidä ap:stä. Se on tietysti ikävää, mutta siihen hänellä on luovuttamaton oikeus.