Millaista tukea saitte tai olisitte kaivanneet synnytyksessä siihen osallistuneilta läheisiltänne?

Olemme todella läheisiä pikkusiskoni kanssa, tekemisissä lähes päivittäin ja käyneet paljon vaikeitakin asioita läpi yhdessä. Siskoni odottaa nyt esikoistaan kiltin ja kunnollisen puolisonsa kanssa - miehen, jolla nyt sattuu olemaan irrationaalinen sairaala-, veri-, ja eritekammo. Eilen siskoni yllättäen ehdotti, että tulisin mukaan neljän kuukauden päässä häämöttävään synnytykseen, sillä pelkää, ettei miehestä ole tosipaikan tullen tarpeeksi tukea ja turvaa jännittävässä ja uudessa tilanteessa. Olen itse toistaiseksi lapseton, joten mitään omakohtaista kokemusta synnytyksestä ei ole... Pelkään pahoin, ettei minulla ole kylmiä hermoja enempää kompetenssia antaa henkistä tukea synnytyksen tiimellyksessä.

Kertokaahan siis kokeneet konkarit, millaisella kokoonpanolla kävitte itse läpi synnytyksenne (mies/äiti/ystävä/sisko/doula jne.), mikä meni hyvin, mikä floppasi? Millaista apua ja tukea, lohduttavia tai rohkaisevia sanoja ja tekoja kaipasitte tai saitte?

Vai pitäisiköhän vaan suosiolla antaa siskolle lahjaksi kokeneen doulan palveluita?