Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävä ei pääse jo yli...
31.08.2016 |
Ystävääni on siis hyväksikäytetty lapsena useita kertoja ja hän on saanut siihen paljon apua. En vain ymmärrä, miksi hän ei pääse yli asiasta. Takana on vuosien juttelut sekä psykiatrisen sairaanhoitajan että psykoterapeutin kanssa. Mikään ei vaan tunnu auttavan. Ulospäin hän on normaali työssä käyvä ihminen. Heikkoutena ehkä se ettei hän päästä ketään lähelle, ei siis ole koskaan seurustellut vakavasti. Miehiä olisi kyllä ollut tarjolla.
Alkaa pikkuhiljaa voimat itselläkin loppua. Tuen häntä parhaani mukaan, mutta työkaluja minulla ei kovin pitkälle ole. Surettaa toisen puolesta.
Miten pitkään teillä/tutullanne on toipuminen kestänyt?
Kommentit (16)
Ei ole sinun asiasi ihmetellä miksi hän ei pääse yli. Kaikki eivät vain pysty siihen.
Ei sinun tarvitse kuitenkaan olla terapeutti. Tehkää mukavia asioita yhdessä, jätä viininjuont- ja tilitysillat vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla aika empatiakyvytön. Mä en ymmärrä, miksi sä et ymmärrä ettei tuollaisesta pääse ikinä yli.
Sinun ei tosiaankaan tarvitse olla ystäväsi terapeutti. Vellotte samassa suossa eikä kumpikaan pääse ylös.
Terapeutteja on myös moneen lähtöön. Valitettavasti. Itsellä hyvin vaikeassa elämäntilanteessa ensimmäinen psykologi oli sairaalan tarjoama. Hänestä ei ollut minkäännäköistä apua. Ei siis kerrassaan mitään. Myöhemmin löysin itse terapeutin, jonka kanssa pääsin elämässä eteenpäin. Ehkä ystäväsikin kannattaisi vaihtaa.
Nyt taisitte käsittää väärin minun aloituksen. Ja jälkikäteen luettuna olihan tuo aika tökerösti kirjoitettu. Minulla ei ole mikään tarkoitus "hylätä" ystävääni. Ja mikä ystävä se semmonen on jonka kanssa voi tehdä vain kivoja asioita, mutta viininjuonti-/tilitysillat on kiellettyjä? Tottakai minä hänen murheita kuuntelen, kuten hänkin minun.
Mitä tässä vain enää pystyy tekemään, jotta ystäväni parantuisi. Tuntuu, että mikään ei auta. Aikaa vaan kuluu ja muut mennään elämässä eteenpäin, mutta ystäväni velloo samassa pisteessä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla aika empatiakyvytön. Mä en ymmärrä, miksi sä et ymmärrä ettei tuollaisesta pääse ikinä yli.
Kyllä suurinosa pääsee "yli". Unohdu se ei koskaan mutta erilainen lähestymiskanta asiaan tulee. Menneisyys ei enää satut. Joten kyllä siitä paranee.
Missä mielessä ei pääse yli? Puhuu asiasta jatkuvasti vai sekö on ongelma ettei tämä ole suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tässä vain enää pystyy tekemään, jotta ystäväni parantuisi. Tuntuu, että mikään ei auta. Aikaa vaan kuluu ja muut mennään elämässä eteenpäin, mutta ystäväni velloo samassa pisteessä.
Ap.
Et pysty tekemään mitään enempää, eikä se ole sinun roolikaan. Anna asian olla omalta osaltasi.
Jotkut ihmiset rakastavat vatvoa samaa ongelmaa. Se, miten asia ratkaistaisiin tai siitä pääsisi yli, ei ole heille niinkään tärkeää. Sellainen ihminen tekeytyy marttyyriksi eikä varsinaisesti edes halua tulla autetuksi. Hän kokee elävänsä ja/tai olevansa tärkeä muiden silmissä vain sitä kautta, kun hänen kovasta kohtalostaan puhutaan. Tällaista vatvojaa ei ystävät voi auttaa, koska he tekevät siinä karhunpalveluksen. Asiansa osaava terapeutti sen sijaan näkee vatvomisen taakse ja pyrkii avaamaan sen lukon, mikä tuollaisen vatvomiskäyttäytymisen saa perimmältään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä mielessä ei pääse yli? Puhuu asiasta jatkuvasti vai sekö on ongelma ettei tämä ole suhteessa?
No ei kumpikaan! Saa hän minulle puhua, jos se helpottaa. Eikä hän nyt niin usein asiasta "vuodata". Toivoisin vain, että hänen oma elämänsä helpottuisi ja oppisi nauttimaan tästä hetkestä. Elämässä on kuitenkin niin paljon hyviä asioita. Tottakai toivon hänelle myös rakkautta elämään, sitähän me kaikki loppujen lopuksi tarvitaan.
Ap.
Mutta niitä muiden kokemuksia kaipailisin. Miten tällaisesta oikein pääsee yli?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mikään tarkoitus "hylätä" ystävääni.
Ap.
Kukaan ei ole ehdottanut ystäväsi hylkäämistä. Viitonen tarkoitti ystävääsi vaihtamaan terapeuttia eikä ystävää :)
Vierailija kirjoitti:
Mutta niitä muiden kokemuksia kaipailisin. Miten tällaisesta oikein pääsee yli?
Ap.
No mitä ajattelet niistä, jotka ovat niin onnettomia, että tekevät itsemurhan? He eivät ole päässeet yli jostain, jota ovat elämässään kohdanneet. Eli ei kaikki pääse koskaan. Varsinkaan niin rankasta asiasta kuin hyväksikäyttö. Tämä pitäisi olla selvää kaikille ihmisille. Ehkä nekin tulevaisuuden hyväksikäyttäjät voisivat miettiä tekojensa seurauksia etukäteen ja hakea itselleen apua sen sijaan, että rikkoisi yhden uuden ihmisen.
Ja mitäpä sinä sille voit? Vain hyväksyä sen, että ystäväsi ehkä mahdollisesti saattaa olla koko elämänsä tuollainen. Sellaiseksi hänet joku teki. Surullistahan se on, todella surullista. Nyt kun tiedät, niin ehkä voit vain antaa hänen olla noin, paranee sitten jos paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin itse samasta, yritän selittää.
Ei siitä pääse yli. Minulla on historia jossa vastaavanlaista on tapahtunut ja se on järkyttänyt perusturvallisuuden tunnettani ja tunne-elämääni lopullisesti. Tuollaisen seurauksena luottamus ihmisiin menee pois eikä se palaa enää normaaliksi.
Ystävälläsi saattaa olla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tms kuten minulla, eli pelko ja jännitys on läsnä koko ajan elämässä ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat tuntuvat niin vaikeilta ettei niistä vain pysty pääsemään yli. Jos joku ihminen tulee liian lähelle, menen "kriisitilaan". Minä en myöskään pysty päästämään ketään lähelle, jos teen niin, menen siihen "kriisitilaan", stressaannun, en saa nukuttua, ja murehdin vain sitä että menetän sen ihmisen, koska menettämisen pelko ja hylätyksi tulemisen pelko on niin vahva. Jos on koko elämänsä kärsinyt "ihmissuhdeahdistuksesta" niin siitä on tullut jo vakiintunut normaalitila. Ikään kuin ei tiedä paremmasta tai muunlaisesta elämästä. Ajattelua on todella vaikea muuttaa koska on aina ajatellut niin.
Itselleni on paljon helpompaa elää ilman parisuhdetta, omassa kuutiossa missä on työ, koti, harrastukset, ei mitään sellaista joka voisi "pettää" minut tunnetasolla. Silloin en ole kriisissä ja minulla on hyvä olla. Turvallista mutta säälittävää. Mutta se on selviytymiskeino jonka avulla elämä voi olla hyvää.
Parasta mitä voit ystävällesi sanoa on: "Hyväksyn sinut tuollaisena kuin sinä olet. En voi ymmärtää sinua täysin koska en ole itse kokenut samaa. Tiedän että et ole tuollainen tahallasi etkä voi itsellesi mitään. Jos sinua ahdistaa, se ei haittaa, tiedän että se ei johdu minusta. Paha olo ei haittaa, se menee ohi ja tulee parempi päivä. Sinun ei ole pakko seurustella jos et halua, vaan saat olla yksin jos siltä tuntuu."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mikään tarkoitus "hylätä" ystävääni.
Ap.
Kukaan ei ole ehdottanut ystäväsi hylkäämistä. Viitonen tarkoitti ystävääsi vaihtamaan terapeuttia eikä ystävää :)
No en oikeastaan siihen viitannut.
Ap.
Ei siitä ikinä pääse kokonaan yli. Pitäisi sen verran tajuta.