Lue keskustelun säännöt.
Lapsen lempinimi -voinko tehdä yksipuolisen päätöksen siitä?
29.08.2016 |
Lapsella nimi, jonka loppuosa usein sekoittuu toiseen, lähes samaan nimeen. Tyyliin Mariannasta tulee Marianne. Näin käy etenkin sukulaisten, vanhempien sellaisten kanssa. Tämä on sen verran häiritsevää, että olen miettinyt, josko lasta itseäänkin helpottaisi se, että kutsuisimme häntä Mariksi. Toisaalta tunnen, että lapsen pitäisi itse saada päättää lempinimen käytöstä. Kyseessä siis alle kouluikäinen. Olisiko teistä ok, että kutsumme häntä kotona lempinimellä ja ala/yläkouluihin sitten joskus siirryttäessä hän saa itse tehdä päätöksen siitä, käyttääkö lempinimeä vai kokopitkää nimeä?
Kommentit (8)
No, noin se juuri yleensä menee. Mä olen Johanna, pienenä mua kutsuttiin kotona Hannaksi. Sitten menin kouluun ja musta tuli siellä Johku. Sitten myöhemmällä iällä on ollut muitakin lempinimiä, jopa tuo paljon parjattu Nanna on ollut joskus jossain käytössä mullakin. Itse en ole niistä valinnut oikeastaan mitään, ne on vaan tulleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pitääkö lempinimestä "päättää"? Lempinimi muodostuu siitä, miten ihmistä kutsutaan. Jos haluat kutsua lastasi Mariksi, niin sinulla on siihen täysi oikeus. Voit myös kutsua häntä Pekaksi tai Prinsessa Dianaksi jos niin haluat.
Sukulaisilla ja joskus vähän kaulaisemmilla tutuilla lapsen nimi sekoittuu toiseen. Emme osanneet ajatella tämän mahdollisuutta nimeä antaessa. Harmittavaa on. Mutta lapsen nimi onneksi luonnollisesti lyhentyy tuoksi "Mariksi", joten voisimme kai häntä sillä osittain kutsua. Ap
Ei ihminen koskaan päätä lempinimestään itse. Lempinimet muodostuvat niin, että joku (perheenjäsen, ystävä, sukulainen, koulukaveri, työkaveri) alkaa kutsua ihmistä jollakin ns. hellittelynimellä (lempinimellä), joka sitten leviää tai on leviämättä laajempaankin käyttöön.
Voit vapaasti kutsua lastasi aivan millä nimellä haluat.
Meillä on molemmilla lapsilla monta lempinimeä. Kaverit käyttää ihan eri lempinimeä kuin minä ja harrastuksesissa taas eri nimi ym ym.
Itse käytän tytöstä 3 eri nimeä ja samoin pojasta...rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on edelleen lähes kolmekymppisenä käytössä lempinimi, jonka serkkuni on keksinyt ollessamme 2-3-vuotiaita, kun hän ei osannut sanoa melko pitkää oikeaa nimeäni. Kaikki sukulaiset, kaverit, mies ja jopa miehen perhe ja sukulaiset kutsuu minua sillä nimellä. Ei lempinimi ole mikään päätettävä asia. Se vaan tulee jostain ja muotoutuu osaksi identiteettiä, jos on muotoutuakseen.
Inhoan lempinimiä! Ei ole muiden ijmisten tehtävänä päättää miksi minua kutsuvat, se tehtävä on ollut ensisijaisesti vanhemmillani ja sitten minulla. Millä oikeudella minua kutsutaan jonkun toisen itse keksimällä väännöksellä nimestäni?
Toinen juttu on sitten se että ihmiset päättävät myös sen millä kutsuvat lapsiani vaikka nimen anto on minun oikeuteni ja kunniani.
Lempinimet on mielestäni sellaista omistamisen halua. Että ikäänkuin olisi erittäin läheinen ja omistaa toisen ihmisen jolloin voi kutsua sitä miten itse tykkää...
Se on lempinimi, minulla oli lapsena n. 5 eri lempinimeä... Ja se että jos sukulaiset eivät osaa sanoa lapsen nimeä oikein ja kyse suomalaisesta nimestä niin se olkoot sitten heidän häpeänsä jos ei muutaman huomauttamisenkaan jälkeen mene kaaliin oikea nimi.