Lue keskustelun säännöt.
Oma kokemus: katumus lasten saamisesta liittyy AINA väsymykseen
28.08.2016 |
Näin siis omalla kohdallani.
Joskus oma fiilis vanhemmuuden suhteen on todella pohjamudissa, ja olenkin miettinyt, olenko vaan kerta kaikkiaan sopimaton vanhemmaksi tai muuten terapian tarpeessa. Mutta olen viime aikoina pyrkinyt kiinnittämään näihin "tää on ihan syvältä, en jaksa enää, ei olisi ikinä pitänyt saada lapsia"-hetkiin enemmän huomiota ja pistänyt merkille, että tuollaisina päivinä olen joko
A) fyysisesti aivan poikki (huonot yöunet, sairastaminen), tai
B) henkisesti lopussa (väsynyt esim. samojen asioiden vääntämiseen lasten kanssa tai sitten jokin muu haaste vaikka töissä tai ihmissuhteissa kuormittaa muuten).
En missään nimessä väitä, etteikö lasten teko voisi kaduttaa ihmisiä muistakin syistä, mutta toivon voivani viestilläni lohduttaa muita vanhempia, jotka läpikäyvät joskus samoja tunteita. Omalla kohdallani on syytä huomata, että olen aina ollut temperamentiltani äkkipikainen ja voimakkaasti tunteva - tästä syystä näitä "en jaksa enää!!!11"-purkauksia voi tulla tilanteissa, jotka eivät hetkauttausi rauhallisempaa tyyppiä (en tietenkään näytä tätä lapsille, koska olen temperamentistani huolimatta aikuinen ihminen).
Muiden ajatuksia tai kokemuksia?
Kommentit (8)
Tää aloitus suorastaan kirkuu "onneksi olen vapaaehtoislapseton lälläslää"-kommentteja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama kokemus kuin ap:llä, ja olen yhtä lailla "tuulella käyvä" tyyppi. Tietty siis normaalin rajoilla eli ei ole persoonallisuushäiriötä tai elämänhallintaongelmia vaan olen vaan luonteelrani ailahtelevainen.
Lisäisin vielö, että ite pyrin olemaan lukematta liikaa keskusteluja perhe elämän kauheudesta tai lapsettomuuden ihanuudesta, koska olen sen verran vaikutteille altis että tuollaiset keskustelut tempaavat liikaa mukaansa.
Loppujen lopuksi ajoittaisessa lasten/perheen katumisessa on mulla samasta kyse kuin vaikka huonona päivänä töissä tai riidan aikana miehen suhteen. Saattaisin alkaa katua niin työpaikan kuin miehenkin valintaa, jos alkaisin noina huonoina hetkinä kirjoitella vaikka AV:lle ja oikein uppoutuisin negatiivisiin tunteisiini. Sama pätee lapsiin.
Ehkä tämä on tosiaan luonnekysymys kun olen kuitenkin ihan täyspäinen ja järkevä muuten.
Vierailija kirjoitti:
Liittyy lähes aina synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka on aika yleistä.
Varmaan joo, mutta minulla ainakin on jo leikki-/kouluikäiset lapset ja silti näitä tuntemuksia tulee. Synnytysten jälkeen ei ole ollut masennusta vaan olen päinvastoin ollut hormonihuuruissani todella onnellinen. Kummallista kyllä, ehkä minäkin olen sellainen tuulella käyvä ja vaikutteille altis niinkuin yo kirjoittaja.
AP
Omalla kohdalla en allekirjoita. Mulla on oikeastaan päinvastoin eli kun olen energinen, voisin tehdä jotain kivaa: lähteä matkalle, ravintolaan syömään, tapaamaan ystäviä kahvilaan ym niin en voi koska lapset. Lapset rajoittaa ihan hirveästi elämää vaikka rakkaita ovatkin.
Sääliksi käy ap:n lapset.. kyllä ne tietää sinun ajatuksesi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole käynyt leffassakaan vuosiin koska lapset. No voihan lasten kanssa toki tehdä kaikkea hauskaakin kuten mennä seurakunnan perhekerhoon (plääh...), metsäretkelle (vihaan muutenkin ulkoilua), reissuun (kanarialle koska perheystävällisin ja siihenkin reissuun pitää säästää kaksi vuotta). Lasten kanssa on välillä oikeasti ihan kivaa, mutta kyllä lapset silti elämän ihan totaalisesti muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy ap:n lapset.. kyllä ne tietää sinun ajatuksesi..
Voi helvata sunkin kanssas. Miksi jotkut ei voi tajuta sitä, että äitikin on ihminen, joka on välillä väsynyt? JA SE ON IHAN NORMAALIA.
Tietenkin joku nyt vastaa tähän, että mä en oo koskaan, mä en ikinä väsy lapsiini...
Liittyy lähes aina synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka on aika yleistä.