Lue keskustelun säännöt.
Mun todellinen elämä ja minä eroaa suuresti siitä, mitä "koen" olevani
28.08.2016 |
Olen mielestäni rohkea, mielikuvituksessani teen jännittäviä asioita, esiinnyn, muutan ulkomaille... Oikeasti jännitän jo sitä, että näen jonkun kivan tutun kaupassa ja vietän aika paljon aikaa kotona lojuen ja netissä, ja katson joka päivä lempisarjaani koneelta. En oikein tykkää asioista jotka vaativat paljon vaivannäköä, esim. reissu toiseen kaupunkiin jonkun bändin keikalle voi olla pettymys. Odotukset voi olla korkealla ja sitten se ei olekaan niin hienoa. Käyn joka viikonloppu saunassa taloyhtiössä, olen asunut samassa kaupungissa vuosia ja samassa talossa neljä vuotta.
On minussa mielenkiintoisiakin piirteitä, mutta ne ovat enimmäkseen sellaista introvertti/nörtti -luokkaa. Esimerkiksi luen kiinnostavia sanalistoja netistä, ja minulla on mielestäni aika hyvä mielikuvitus ja nokkela huumorintaju.
Nuorempana olinkin oikeasti villi, en hirveästi miettinyt tekojani, kokeilin seksiä monien ihmisten kanssa ihan mielenkiinnosta, muutin toiseen kaupunkiin huvikseni, lähestyin reippaasti ihmisiä jotka kiinnostivat. Nyt noista houkuttelee enää tuo, että olisin valmiimpi tutustumaan toisiin.
Elämäni ei tunnu olevan oikein tasapainossa. En taida oikein pystyä hyväksymään, että varsinkin vanhemmiten ja yhden lapsen yh:na olen vähän tylsä ja sisäänpäinkääntynyt. Onko jollakulla toisella samanlaista ongelmaa? Haluaisin oppia paremmin hyväksymään itseni, ja samalla kehittyä vähän vähemmän tylsäksi yksilöksi.
Kommentit (31)
Haluatko oikeasti olla vähemmän tylsä, vai kuvitteletko vain niin, koska mielessäsi on kuva ideaali-ihmisestä?
On ihan ok olla tylsä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama minulla mutta sillä poikkeuksella että kännissä olen kaikkea sitä mitä luulenkin olevani, paitsi että olen kännissä mutta luulen vielä olevani vain vähän huppelissa.
Mulla on vähän samantapaista ongelmaa. Kuvittelen että ansaitsisin paljon enemmän ja jos mulla olisi tosi paljon rahaa (niin kuin mulle kuuluisi) niin voisin elää just kuten haluaisin eikä mun enää tarvitsisi jännittää muiden arvostelua. Kun nyt en tee oikein mitään, en halua tavata uusia ihmisiä esim koska koen että mun pitäisi olla niitä kauniimpi ja rikkaampi jotta ne ei voisi arvostella mua. Kai tää on sit mulla jotain että mua on haavoitettu niin pahasti että olen käpertynyt näin itseeni enkä suostu tulemaan pois sitten ikinä ellei tietyt mahdottomat ehdot täyty, kuten että olisi täydelliseksi hiottu vartalo, kasvot ja hiukset aekä täydelliset kalliit vaatteet ja paljon rahaa ihan sama oisko mun vai puolisoni.
Oletko masentunut?
Oletko jounut lapsena olemaan perfektionisti eli vaadittu kohtuuttomasti esim. koulusuorituksia?
Samaa, paitsi minä olen elämässäni repäissyt ulkomaille muuton ja alan vaihdon verran. Jonkin aikaa uusi maa ja helpot yhteydet naapurimaihin kiinnosti ja matkailin paljon. Kävin myös henkisen kasvun kursseja missä tuntui, että olen rohkea, avosydäminen ja haasteista pitävä.
Nyt 34-v tuntuu, että arkielämässä en avaa sydäntä kenellekään, möllötän kotona kissojen ja mieheni kanssa. ihanneminäni oli tutustunut hippeihin, jotka ovat polyamorisia, minulla on ollut kaikkiaan 3 seksikumppania enkä bi-kiinnostuksiakaan toteuttanut koskaan, vaikka vapaamielisyys on ihanteeni.
Suuri pelkoni on, että en koskaan saa ystäviä ja syrjäydyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa paljon jännittämistä ja sosiaalisia pelkoja, ja se estää mua tekemästä elämässäni paljon sellaista, mitä haluaisin. Esimerkiksi näin viikonloppuna olisi kiva mennä jonnekin, tehdä jotain, nähdä ihmisiä, mutta jotenkin vaan päädyn aina hengaamaan yksin kotona, koska se tuntuu helpommalta kuin altistaa itsensä peloille ja muiden arvostelulle. Mutta jos susta tuntuu että haluaisit elää jotenkin täydemmin, niin ehkä kannattaisi lähteä työstämään sitä jännittämistä ja miettiä, mitkä olisivat sellaisia asioita, joiden tekeminen tekisi elämästäsi mielenkiintoisempaa sulle itsellesi? Eikä ehkä niinkään, että mitä tekemällä elämäsi näyttäisi mielenkiintoisemmalta ulkopuolisen silmin. Mistä sinä nautit ja mistä tykkäät? Jo pienet muutokset arjessa voivat piristää paljon, ei välttämättä tarvitse repäistä ja lähteä sinne ulkomaille. Jos tykkäät esiintyä niin liity vaikka harrastajateatteriin / kuoroon tms.
Minäkin olin nuorena menevä ja tehnyt vaikka mitä tyhmyyksiä. Hyvää siinä on se,e ttä tulipahan koettua, mutta kummasti vain ikääntyessäni olen jämähtänyt neljän seinän sisälle. On tietysti vaikeaa muuttaa identiteettiään siitä menevästä ei-eimenevään, mutta olen vahvasti sitä mieltä että ne, jotka ovat koko ajan menossa ovat niitä tylsiä.
Minustakin on siis tullut sisäänpäinkääntyneempi, mutta samalla olen kehittynyt henkisesti. Ulkopuolisten (eli lauman) mielestä olen varmaan tylsä, mutta minulle päänsisäinen maailma on se millä on kaikkein eniten tarkoitusta. Ihmisen täytyy kokea ylhäinen (juuri oikea adjektiivi!) yksinäisyys, jos haluaa kokea elämää. Miten ihmeessä ihminen voi sanoa eläneensä, jos ei ole kokenut kaikkia elämän puolia? En ikinä enä halua sitä vanhaa (siis nuorta ja tyhmää) minää takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4, minun on pitänyt aina opiskella enemmän ja enemmän, jotta 'kelpaisin' sosiaalisiin piireihin. Mutta aina kun opiskelen jitain, en sitten kehtaa tehdä asiasta tai itsestäni numeroa. Olen kai sisältä niin tyhjä ja identiteetitön, että kuvittelen kaipaavani täytettä.
T. Se monogaminen kotikissa, olikohan nro 6
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin nuorena menevä ja tehnyt vaikka mitä tyhmyyksiä. Hyvää siinä on se,e ttä tulipahan koettua, mutta kummasti vain ikääntyessäni olen jämähtänyt neljän seinän sisälle. On tietysti vaikeaa muuttaa identiteettiään siitä menevästä ei-eimenevään, mutta olen vahvasti sitä mieltä että ne, jotka ovat koko ajan menossa ovat niitä tylsiä.
Minustakin on siis tullut sisäänpäinkääntyneempi, mutta samalla olen kehittynyt henkisesti. Ulkopuolisten (eli lauman) mielestä olen varmaan tylsä, mutta minulle päänsisäinen maailma on se millä on kaikkein eniten tarkoitusta. Ihmisen täytyy kokea ylhäinen (juuri oikea adjektiivi!) yksinäisyys, jos haluaa kokea elämää. Miten ihmeessä ihminen voi sanoa eläneensä, jos ei ole kokenut kaikkia elämän puolia? En ikinä enä halua sitä vanhaa (siis nuorta ja tyhmää) minää takaisin.
Jatkan vielä, että jos pelkää tehdä asiota, niin ei kannata sitä pelkoa pelätä liikaa. Voi sitä välillä tehdä jotain, mutta rauhallisessa elämässä parasta on juuri se, että kauppareissukin voi olla repäisevää. Itsekin olen aikamoinen pelkuri, eli ahdistun helposti. Mutta en anna sen liikaa rajoittaa. Kunhan on itselleen rehellinen. Kannattaa miettiä jöttääkö asioita tekemättä pelon takia, vai muista syistä. Pelko on huono syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 jatkaa vielä.
Luulen, että minulla erikoisuudentavoittelun taustalla on häpeä vanhemmistani, jotka eivät tehneet muuta kuin katsoivat televisiota ja kävivät suorittavissa töissä ja vapaalla joivat paljon viinaaa. Minusta on pitänyt tulla vastakohta. Kompensoin häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Olisi kiva käydä joskus viikonloppuisin jossain, vaikka hotelliyö toisessa kaupungissa, syömässä, teatterissa tms. Mutta en kehtaa oikein kysyäkään ketään kun ei ne yleensä lähde. Ja kukaan ei koskaan pyydä mua. Yksin on liian suuri kynnys lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olisi kiva käydä joskus viikonloppuisin jossain, vaikka hotelliyö toisessa kaupungissa, syömässä, teatterissa tms. Mutta en kehtaa oikein kysyäkään ketään kun ei ne yleensä lähde. Ja kukaan ei koskaan pyydä mua. Yksin on liian suuri kynnys lähteä.
Yksinhän on kaikkein helpointa lähteä! Silloin on täysi vapaus olla ihan erilainen kuin kotona. Kukaan ei tunne sua, saat täysin vapaasti olla sellainen kuin haluat. Kukaan ei odota mitään, ei arvostele, ei puhu selän takana. Saat mennä ja tehdä ihan mitä itseäsi huvittaa.
Mulla menee niin, että luulen olevani rohkea, ulospäin suuntautunut ja avoin. Välitön.
Todellisuudessa olen vähän häikäilemätön, epäsosiaalinen (kyvytön) ja annan itsestäni tuskin mitään.
Uskon olevani hyväntahtoinen, vaikka olen kaikkea muuta. Käytän ihmisiä hyväkseni. Esitän viisaampaa kuin olen.
Nyt ensi viikolla menette kaikki elokuviin yksin. Siitä se alkaa. Laitatte sinne jotain omituista ja poikkeavaa ylle, esim. korvakorut / meikkiä / räikeää väriä. Ja sitten vaan paistattelette omassa erikoisuudessanne, rakkaat lumihiutaleet.
Kuulostatte ihan mielenkiintoisilta ihmisiltä. Kukaan muu ei voi määritellä teitä tylsiksi, jos omasta mielestänne olette erinomaisia. Olkaa erinomaisia.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ensi viikolla menette kaikki elokuviin yksin. Siitä se alkaa. Laitatte sinne jotain omituista ja poikkeavaa ylle, esim. korvakorut / meikkiä / räikeää väriä. Ja sitten vaan paistattelette omassa erikoisuudessanne, rakkaat lumihiutaleet.
Kuulostatte ihan mielenkiintoisilta ihmisiltä. Kukaan muu ei voi määritellä teitä tylsiksi, jos omasta mielestänne olette erinomaisia. Olkaa erinomaisia.
Ihana teksti. Kiitos, tästä tuli hyvä mieli!
Olisi kiva lukea lisää näitä! Tää on hyvä ketju. Jatkakaa!! Pliiz :-)
Nosto