onko epileptikkoja palstalla?

Mitäs sulla?

sellainen paikallisalkuinen (vai mikä se oli).

Miten lääkkeiden sivuvaikutukset, onko ollut vaikea löytää sopivaa lääkettä? Miten henkinen sopeutuminen?

AP

Todettu vajaa vuosi sitten. Lääkitys alkoi purra noin 4kk daignoosista, oikeanlaisen yhdistelmän löytymisen jälkeen. Syö siis kahta eri lääkettä ja kohtaukset jääneet kokonaan pois.

Ollut kohta 10-v oireeton, ja ilman lääkitystä 7-v.

Sopeutumista ei olla juurikaan tarvittu, koska olin 100% varma diagnoosista ennen kuin lääkäri sen kertoi (kiitos internetin ihmeellisen maailman :)

On vain helpottavaa, että lapseni oireisiin on nimitys, lääkitys ja lääkkeillä saatiin kohtaukset pois. Olen oikeastaan itse joutunut ' lohduttelemaan' ihmisiä kun ovat asiaa melkein kauhistelleet.

Epilepsia ei ole paha sairaus (jos nyt niin voi sanoa) ja sen kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Koskee ainakin poikamme diagnoosia.

6/8

että mieheltä löydettiin pieni hyvälaatuinen kasvain, joka selittää kohtauksen, jonka hän sai. Kasvain on ollut ehkä aina, mutta vasta nyt aiheutti kohtauksen. Joten ellei kasvainta poisteta, lääkkeitä on syötävä loppuikä. Eikä sitä poisteta, ellei ole pakko, sillä se on hankalassa paikassa. Joten toivottavasti se ei kasva.

Onhan tässä ollut miettimistä.



Sinä, jonka lapselle lääkkeet aiheuttivat väsymystä! Menikö se ohi kun tottui lääkkeeseen?

Ainakaan isoveljensä ei enää tuon ikäisenä päikkäreitä nukkunut.

6/8

Vierailija:

Sinä, jonka lapselle lääkkeet aiheuttivat väsymystä! Menikö se ohi kun tottui lääkkeeseen?

Mulla on todettu 10 vuotta sitten, eli 18-vuotiaana epilepsia. Mistään ei ole löydetty millään tutkimuksilla mitään konkreettista vikaa, mutta se vaan on...



Suurimman osan kaikista saamistani kohtauksista, joita on ehkä vajaa parikymmentä, olen saanut aina unissani. Joko nukahtamis- tai heräämisvaiheessa. Kunnes...kunnes kaksi vuotta sitten sain kohtauksen valvetilassa kesken rakastelun (hih, niinpä, aamulla vähän mietin et mihinkä me oikeen jäätiikään ja mihinkä se oikeen loppukaan) ja muutaman kuukauden päästä siitä keittiössä illalla puoli kahdeksan pintaan eli aivan virkkutilassa.



Se pelästytti, sillä tajusin, että tämähän voi olla vaarallista...silloinkin olin juuri päästänyt vuoden ikäisen lapseni maahan, onneksi...ja onneksi oli mies kotona.



Näiden kahden valvekohtauksen jälkeen sain toisen lääkkeen jo käytettävän rinnalle eikä sen jälkeen ole ollut ainuttakaan kohtausta.



Jos aion lapsia saada niin silloin harkitsen tämän uudemman, Keppran, pois jättämistä, sillä sen vaikutuksesta raskauteen ja sikiöön ei ole vielä paljoakaan havaintoja (kuulemma noin 40 raskautta maailmassa Keppraa käyttäen eikä ongelmia)..



Että näin mulla.

Lapsi sairastui ihan vauvana ja on kaksi vuotta syönyt lääkettä. Nyt lääkärit uskovat hänen parantuneen ja pysyvän kohtauksettomana myös ilman lääkettä. Lääkitystä on purettu nyt 4kk:n ajan ja kahden kuukauden jälkeen lopetetaan kokonaan. Kohtauksia ei ole alkanut tulla uudestaan.