Yksinäiset kestättekö katsoa kaveriporukkaelokuvia ja -sarjoja

Kyllähän se joskus mietityttää. Mutta samoin ne rakkauselokuvat, saavat joskus itkemään katkeruudesta ja siitä että elämä nyt ei vain mene kuin elokuvissa, mutta meille pakkosyötetään jotain tuhkimotarinoita.

Ulkomaisia kyllä, kotimaisia en. Kotimaiset tulevat liian iholle muistuttaen siitä kuinka väärin olen ajautunut elämään.

Enemmän koskettaa leffat joissa jotkut rakastuu. Kun samalla pelkään etten ikinä tule kokemaan mitään semmoista.

 Olen yksinäinen omasta vapaasta tahdostani, joten ei mitään ongelmaa katsoa tuollaisia elokuvia. Päinvastoin, yleensä saa vain hymyn naamalle ja hyvän mielen. 

Sama rakkauselokuvissa/sarjoissa. En etsi ketään miestä vierelleni ja elämään elämää kanssani, joten nuokaan elokuvat eivät tuota mitään katkeruutta ymv. olotilaani.

Kiinnyn vähän liikaakin lempisarjoihini, ne ikäänkuin korvaavat minulle oikeita ihmissuhteita. Se on surullista aina välillä tajuta, että nuo ystäväni ovat vain fiktiivisiä, ja ne jaksotkin on kuvattu joskus kymmenen vuotta sitten...