Kerro itsestäsi jotain, mitä et ole kertonut työkavereillesi?

Työpaikalla täytyy olla sosiaalinen, joka päivä teen kasvotusten töitä toisen henkilön kanssa ja päivät usein sisältää palavereja, kollegoiden tapaamista, asiakastapaamisia, illanviettoja. Jotta jaksan kaiken tämän niin usein vapaa- ajalla vie voiton lepääminen. Toki on ystäviä ja tuttuja joita tapaan mutta jostain syystä ilmeisesti töissä luulevat että olen kokoajan menossa vaikka en ole tällaista kuvaa mielestäni antanut. Enkä aio sitä muutakaan, vapaa-aikani ei kuulu muille.

Pelaan World of Warcraftia. T. N39v

Olen todella väsynyt työpaikan sovinismiin. Olen todella pettynyt erityisesti naisiin, jotka aina, kun puutun miesten käytökseen, ovat itse tilanteessa hiljaa, mutta tilanteen jälkeen tulevat supattamaan minulle: "Eihän se mitään haittaa, toi on vaan tollanen, se on kato sen huumoria, kyllä mäkin vähän ajattelin että puhuupa se tyhmiä, mutta eihän siihen kannata mitään sanoa..."

Siis mitä??? Miksei kannata sanoa? Työpaikassani on paljon johtajia, managereita, esimiehiä yms. Yksikään näistä ei ole nainen. Ei yhden yksikään. Vielä voisin kunnioittaa moista miesten peesaamista jos taustalla olisi halu menestyä ja edetä uralla, ja samalla raivata tietä muille naisille, mutta ei. "Emmä viitti miehille mitään vastaan sano tsihihhihii!"

Tällaisia en ole työpaikalla sanonut. Eikä varmasti kannatakaan, mitään hyvää ei tuosta koituisi.

En ole kertonut, miten sairas puolisoni on. Että liikkuminen on hankalaa ja joutuu luultavati vähitellen pyörätuoliin.