Äidin kasvatus vaikuttaa lapsen luonteen kehitykseen
Muistatteko kun olitte pieniä lapsia olitte täynnä virtaa, iloa ja uteliaisuutta tehdä asioita. Ette olleet masentuneita jo syntyessänne.
Koti-ympäristö ja varsinkin äidin kasvatus vaikuttaa paljon siihen minkälaiseksi lapsen luonne kehittyy. Masennus/ahdistus tarttuu lapseenkin, seura tekee kaltaisekseen.
Kommentit (8)
Olisit nyt vaan välillä niiden omien lastesi kanssa ja pistät tän palstan hetkeksi tauolle.
Kyllä mä oon huomattavasti enemmän isäni kaltainen. Toivottavasti tulee minunkin lapseni enemmän isäänsä.
Luonne ja persoonallisuus ovat synnynnäisiä ominaisuuksia. Terkuin kolmen täysin erilaisen lapsen äiti, vaikka kaikilla sama äiti ja kasvatus:)
Isä ei vaikuta yhtään. Kaikki on äidin vikaa, jos jokin on hyvin, voi kiittää isää, kun ei lyö eikä ole juoppo.
Lapsuudessa on jollain tavalla vielä suojassa, mutta elämän myötä joutuu kokemaan yhä enemmän pettymyksiä ja menetyksiä. Toisille niitä vaan tulee enemmän ja aikaisemmin kuin toisille.
every man has his breaking point
Väitteesi voisi pitää paikkansa, jos lapset eläisivät tyhjiössä äitiensä kanssa. Ympäröivän yhteiskunnan normeilla ja elinympäristöllä on varmasti suurempi vaikutus "lapsen riemun" katoamiseen. Liian eläväisten lasten vanhempiahan syytetään yleensä kasvatuksen laiminlyömisestä, kun ei ole koulittu yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi.
Muistan lapsuudestani paljonkin. Meillä tuo ap:n väite piti paikkansa: äiti meidät kasvatti, koska isää ei ollut. Muuten sanoisin, että vanhempien kasvatus vaikuttaa lapsen luonteen kehitykseen. Sehän on ihan itsestäänselvää, vähän niin kuin hauki on kala.
Kun miesten puutteista haukutaan heitä kasvattaneita äitejä, voi ajatella niinkin, että he ovat isiensä kasvattamatta jättämiä. Eli isä on ollut etäinen, äidin "apulainen", jättänyt lapsensa oman onnensa nojaan, harrastanut, istunut koneella mykkänä, dokannut ...
En muista, mutta kuulemma niin oli. Vanhempien ero muutti kaiken.