Nainen, miten paljon kiukuttelet miehellesi?
AV-palsta on hyvä tämän tiedustelun tekemiseen. Olen itse tehnyt huomion, että naiset enemmän tai vähemmän nalkuttavat ja kiukuttelevat miehilleen. Oletko kohtuullinen kiukuttelija? Vai saako mies joskus kohtuuttomasti lokaa niskaan?
Yksi hyvä esimerkki kiukuttelusta oli, kun olin takapihallani ja eräs pariskunta käveli hiekkatietä ohi (noin 100m päästä). Alkoi kuulua aivan hirveä naisen kälätys: Mies sai kuulla kunniansa kun hän ei jaksa montaa kilometriä jotain mutatietä kävellä.
Vahva empatian tunne tuli miesressua kohtaan. Mies vain halusi todennäköisesti lähteä rauhalliselle kävelylle naisensa kanssa. Mietin vaan siinä kun paistattelin omalla pihalla, että: "i can feel you bro". :/
t. Ukkomies
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Kiukuttelen välillä, jos en saa ottaa suihin joka päivä.
Ihana nainen ja erittäin outo mies samassa parisuhteessa.
Aikuinen ei kiukuttele. Erikoinen aikuinen on myös sellanen, joka nimittää kiukutteluksi toisen omasta mielestään eroavaa argumentointia. Mun ex-miehen mielestä mä kiukuttelin, kun mulla oli omiakin mielipiteitä. Hmm, miksihän hän on ex...?
"Oho vaimo oli tosissaan, kun sanoi ottavansa eron, ellen ala tehdä kotitöitä. Luulin että se vain kiukutteli."
En kiukuttele koskaan, eikä miehenikään minulle. Lapset meillä kyllä kiukuttelevat.
Jos on syytä. Mies osaa olla ääliö.
Hormonaalisista syistä.
Mies muuten äksyilee minulle ja mököttää enemmän kuin minä hänelle. Myös tiuskii ja töksäyttelee. Minä olen se lempeämpi osapuoli ellei ole kurinpalautuksen paikka (yleensä noin 2 vuodessa, kun on keltainen neste noussut hänellä päähän).
Miehen kannattaa miettiä miten minulle puhuu ja jos piilovittuilee, niin ei asiaa sänkyyn seuraavaan viikkoon. Vapaasti voi lähteä lätkimään, jos ei kiinnosta kohdella minua rakkaudella ja kunnioituksella. Vaihtoehtoisesti kengänkuva perseessä lentää kuin leppäkeihäs. Life's too short to spend it with arseholes. 😊
T. Ei kynnysmatto
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ei kiukuttele. Erikoinen aikuinen on myös sellanen, joka nimittää kiukutteluksi toisen omasta mielestään eroavaa argumentointia. Mun ex-miehen mielestä mä kiukuttelin, kun mulla oli omiakin mielipiteitä. Hmm, miksihän hän on ex...?
Argumentoinninkin voi esittää monella tavalla..
Aikuisia ei ole tässä maassa sitten kovin montaa...
Ja en ihmettele alapeukkujen määrää.....
AP
Vierailija kirjoitti:
"Oho vaimo oli tosissaan, kun sanoi ottavansa eron, ellen ala tehdä kotitöitä. Luulin että se vain kiukutteli."
Hain kiukuttelulla vähän sellaista turhaa purkautumista... vrt. tuo mies ja nainen kävelyllä esimerkki.
AP
Jos mies käyttäytyy urposti tai on töykeä. En ilman syytä.
Kiukuttelu on erittäin lapsellista, varsinkin mykkäkoulu. Eksä aina piti mykkäkoulua ja mökötti mulle eikä sitten suostunut kertoa minulle mikä on. Pysyin rauhallisena ja sanoin "No, ainakaan sä et nalkuta". Tosijuttu olisi että nalkuttelu olisi ollut tuhat kertaa parempaa. Minä en suostu suhteeseen missä mykkäkoulua käytetään vallankäytön muotona. Onneksi on nykyään ex.
Mielestäni todella vähän.
Tämä saattaa liittyä siihen, että mulla ei ole miestä. :D
Minulla on hyvä mies, jota arvostan suuresti. Ei tarvetta kiukutella.
En ole ikinä kiukutellut nykyiselle aviomiehelleni. Hän on niin huomaavainen, hellä ja ihsna että ei tulisi mieleenkään kiukutella
En jaksa kiukutella, se oli teini-iän juttu.
Todella harvoin kiukuttelen. Vaikka olen nainen, niin minua ihmetyttää monien kavereitteni kiukuttelu miehilleen. Heidän mielestään valitukselle on aina hyvä syy, mutta minusta ne syyt ovat ihan kummallisia. Menkat on ainakin yksi perussyy kiukutella. Muka.
Toinen esimerkki tilanteesta, missä mieleenikään ei olisi tullut kiukutella. Kaverin mies oli tehnyt kotona koko päivän isoa remppaa. Aloitti aamulla ja ei juurikaan ollut pitänyt taukoja. Kaverini kehui huutaneensa kuin hinaaja miehelleen, joka siis oli ollut koko päivän kotona, eikä ollut tajunnut tehdä ruokaa töistä tulevalle vaimolleen.
Minusta olisi kamalaa jos mieheni kiukuttelisi minulle usein. Miksi minäkään kiusaisin häntä kiukuttelulla?
Liian vähän... Mies on meillä se joka nalkuttaa. Koko ajan.
Miehet nalkuttavat, kiukuttelevat, mököttävät, vittuilevat ja pitävät mykkäkoulua huomattavasti enemmän kuin mitä stereotyyppisesti ajatellaan. Exäni oli juuri tällainen. Lisäksi hän teki sen klassisen jutun, että huomasi, että taas on jostakin harmissaan ja ärsyyntynyt, mutta ei sano mistä. Näki vaan naamasta, käytöksestä ja äänestä sekä yleisestä töykeydestä ja kylmäkiskoisuudesta, että taas harmittaa ja syy on minun.
"No mikä on?" kysyin.
"Ei mulla mikään ole!" mies vastaa kiukkuisesti. Sitten kyllästyn nyhtämään tietoa herralta enkä ala hyvittekemään, kun en tiedä mistä kenkä taas kerran puristaa. Jossain vaiheessa sitten alkaa minulle suutuksissaan paasata jostakin pikku jutusta, kun on aikansa kiehunut siinä raivossaan.
Todella rasittavaa. Helpompi olla nyt sinkkuna.
Hyvin harvoin. Korkeintaan kerran kuussa ennen kuukautisia kun pinna palaa väsyneenä herkemmin. Jostain kumman syystä miehellä tuntuu olevan paljon useammin pms, mies mutisee itsekseen, kiroilee, tiuskii, paiskoo tavaroita ja nalkuttaa. Jonkinlaista mielenosoitusta on harva se päivä. Äitinsä oli kova nalkuttamaan, kaipa se on siltä sen oppinut.
Mies kiukuttelee, en minä. Jo naamasta näkee aamulla, että taas on huono päivä.
Kiukuttelen välillä, jos en saa ottaa suihin joka päivä.