Onko mielestäsi epänormaalia, että 20-vuotias haluaa sitoutua?
Siis vakavaan parisuhteeseen. Esim. mennä kihloihin.
Kommentit (9)
Mä aloin seurustella 14-vuotiaana, menin kihloihin 18-vuotiaana saman miehen kanssa, 20-vuotiaina avioiduimme, 23-vuotiaina saimme kaksoset. Nyt ikää 44 ja edelleen hyvin pyyhkii, onnellisia olemme. Ei kaduta.
Ei ole epänormaalia. Itse menin naimisiin 20 -vuotiasna. Esikoisen sain 21 v. Nyt oon 37v. Sama mies, lapsia kolme.
Ei, itse aloin seurustella 17, 19 mentiin kihloihin ja nyt oon 22 ja meillä tänä vuonna syntynyt lapsi. Naimisiin meno suunnitteilla.
Ei. Sitoutuminen tuo turvallisuuden tunnetta.
Mä sitouduin 17 vuotiaana. Sinkkuaikoja en ole koskaan vietyänyt ja llen siitä hurjan ylpeä. Olen ollut saman miehen kanssa iäisyyden ja hän yhä haluaa minua yhtä intohimoisesti kuin suhteen alussakin. Olen onnekas ja varmaan myös ainutlaatuinen.
Haaveilin vakaasta parisuhteesta jo 15-vuotiaana. 17-vuotiaana seurustelin erään pojan kanssa, joka 18v. täytettyään halusikin elää villiä sinkkuelämää ja maata kaiken liikkuvan kanssa. En millään ymmärtänyt hänen valintaansa silloin, enkä ymmärrä sitä vielä tänäkään päivänä.
Äitini sanoi, että olen vähän liian vanha sielu 15-vuotiaaksi, kun kerroin vain haluavani elämältä tosi rakkauden.
Vaikka nyt edelleenkin olen nuori, niin sitouduin nykyiseen mieheeni jo 15v:nä, enkä kyllä kadu mitään.. Meillä on lapsi, lemmikeitä, talo ja kaikenlaista.. Olen saanut olla nuori kaikesta huolimatta, mutta joku on jakanut mun kanssa koko myrkyisen nuoruuden ja tukenut valinnoissa yms.. Monesti sanotaan ettei nuorena kannata sitoutua, mutta ne sanat tulevat heiltä, joilla ei siinä iässä ollut "sielunkumppania".. Tuskin kukaan heittää täydellistä parisuhdetta hukkaan, koska nuoruus..
ei ole, mutta eri asia puhutaanko 22-vuotiaasta vai 28-vuotiaasta.