Ahtaasti asuminen on hirveää.

Joo, valitettavasti. Meillä neliömäärää suurempi ongelma on todella typerä ja epäkäytännöllinen pohja. Muutto on suunnitelmissa, ja olen tykästynyt neliöiltään jopa nykyistä hieman pienempiin asuntoihin, vaikka tilastollisesti taidamme asua ahtaasti jo nyt.

Nimimerkillä "eteisen säilytystilat = muutama koukku seinässä" 

Olen samaa mieltä, niin on. Asuin ahtaassa lapsuudenkodissa ja päätin, että aikuisena tilanne muuttuu. Nyt asun yksinäni 80 neliön kodissa ja olen onnellinen.

Ihmeelistä suunttelua kun neliöt hukataan epäkäytännöllisiin ratkaisuihin. Muutin kymmenen neiliötä  suurempaan asuntoon mutta todellisuudessa entinen asunto oli "suurempi" koska kaikki oli tarkituksenmukaista ja oikeassa paikassa. Asunnossa on aivan kaikki pielessä. Makuuhuone on eteisessä ja eteinen keittiössä ja keittiö olohuoneessa, ulko-ovi kymmenen senttiä makuuhuoneen ovesta ja parveke  käyttökelvoton monesta eri syystä. Portaikon hajut tulevat ilamanhoitojärselmän mukaisesti sisälle asuntoon  ja kylpyhuoneen poistoilamaventtilin on poistettava portaikon pöly. Kun ilmastoinnin tehoa nostaa ikkunanraot vinkuvat kuin palosireenit. Koko aika menee siivoamiseen koska ilma kierrättää kaiken ulkoatulevan asunnossa. Materiaaleja myöten kallis luksusasuminen onkin vain silmänlumetta.  

Mua ei häiritse vähäiset neliöt, jos tavaran määrä on mitoitettu sen mukaisesti. Jos tavaraa tursuaa joka paikasta ja huonekaluja on liikaa, alkaa ahdistaa. Pienessä tilassa pitää olla pienet huonekalut, mielellään aika vaaleat pinnat, koska se lisää tilan tuntua ja sinne on löydettävä tilaa säästäviä ratkaisuja, joita on esim vuodesohva, arkkupöytä tai jatkettava pöytä tai seinään kiinnitetty pöytä, jonka voi tarvittaessa laskea alas. Kun kaapeissa on väljää ja lattiatilaa jää jonkin verran, ei ahdista. Paikat pitää pitää siistinä, pienessä tilassa se on tärkeämpää kuin isoissa neliöissä. Yhtään mitään ei voi olla hujan hajan.