Hei kaikki 4v parisuhteessa olleet haluaisin kuulla teiltä

Olisi kiva kuulla teiltä kaikennäköstä asiaan liittyvää

Olemme edelleen yhdessä päivittäin, käymme yhdessä suihkussa ja saunassa. Käymme joka ilta samaan aikaan nukkumaan. Käymme yhdessä pääsääntöisesti kaupassa. Kun toinen on töissä 8h niin ikävä ehtii tulemaan. Vietämme leffailtoja kynttilöiden valossa, huomioimme pienin teoin joka päivä.

Haasteita on ollut paljon, mutta kaikista selvitty ajattelemalla järkevästi. Ei tehty hätiköityjä päätöksiä ja tiedostamme heikkoutemme ja vahvuutemme. Molemmilla vankka päätös olla yhdessä eikö avioero ole vaihtoehto.

Meillä on muutama yhteinen tuttava pariskunta joiden kanssa vietämme aikaa. Muuten näemme tahoillamme omia kavereita ja nekin järjestetään usein niin, että esimerkiksi näen kavereitani miehen ollessa töissä ja päinvastoin.

Arki rullaa, tuntuu hyvältä olla toisen kanssa. Turvallinen olo henkisesti ja fyysisesti.

3v ollaan nyt oltu.

Mies oli alkuun aika juro eikä osannut puhua tunteista, kun kysyi että miten päivä on mennyt niin saattoi vastata vaan että "Siinäpä se." Vuosien varrella kriisejä on tullut pienempiä ja isompia.  Kun toinen on elänyt koko ikänsä yksin, ja toinen ei koskaan oli yhteenmuutto aika haastavaa. Piti opetella yhteiset säännöt kokonaan.

Meidän onni koostuu normaalista arjesta ja aika vahvoista rutiineista. Harrastetaan päivittäin yhdessä urheilua, ja välillä käyn avopuolison mukana hänen harrastuksissaan. Molemmat ollaan ystävystyttä toistemme kavereiden kanssa mutta tällaisia "yhteisiä" ei ole.

Itsestä se parisuhteen salaisuus on luottamus, pienistä asioista nauttiminen, toisen kunnioitus, hyvä kommunikointi ja se että molemmat on kuitenkin vahvoja yksilöitä. Molemmat tuetaan toisiamme opinnoissa/uralla, ja kannustamme ylittämään itseään. Meidän parisuhteessa tavallaan vastakohdat täydensi toisiaan, mä sain siitä jurosta äijästä puheliaan romantikon ja se kovetti musta itsevarvemman naisen alun :)

Ollaan oltu kohta 11 vuotta naimisissa ja yhdessä 14 vuotta. Avioliiton alkuaikoina oli todella vaikeaa. Meillä oli kummallakin omia ongelmia ja haasteita, jotka rassasivat parisuhdetta sekä ulkoapäin tulevia juttuja, lasten syntymää, sairautta, talon rakentamista, työttömyyttä jne. Kaikesta kuitenkin on selvitty, kun on tahtoa ollut. Isona apuna oli aikanaan pariterapia ja nyt on jo vuosikaudet käyty Parempi avioliitto ry:n leireillä ja kursseilla. Leireillä saa rauhassa keskittyä vaan oman parisuhteen hoitoon ja puolisoon. Vertaistuki pienryhmissä on ihan parasta!

Tärkeimpiä arkirakkauden ylläpitäjiä on meillä yhteinen aika ja tekeminen. Hellyys ja läheisyys ruokkii itseään ja sähköä on ilmassa edelleen. Musta on tärkeää, että ollaan samalla puolella. Eli toisen hyvä ei ole multa itseltä pois ja mun itsekkyys taas toisaalta tuhoaa meidän suhdetta. Eli yhteinen pyrkimys siihen, että me molemmat voidaan hyvin eikä kompromissit ole itseltä pois.

Käydään töissä, ollaan illat yhdessä. Nyt kesällä miehellä oli enemmän omaa harrastusta koska pelaa puulaakijalkapalloa, minä taas vietin enempi aikaa lasteni kanssa. Syksy kun saa, alkaa meidän muidenkin harrastukset ja elämänrytmi muuttuu. Mutta perheen yhteinen illallinen ja useina iltoina yhteinen iltapala-aikakin pätee silti.

Kun lapseni ovat isällään, me teemme jotain ihan omaa, joskus se tarkoittaa seksiviikonloppua jolloin ei paljonkaan sängystä poistuta, joskus teatteria, ruokaa, baareja jne. Ennen tätä miestä ihmettelin naisia jotka eivät käyneet missään ilman miestään, nyt ymmärrän sen paremmin kuin koskaan ennen; meillä on yhdessä hauskaa; ei tule riitoja tms. 

Yhteistä harrastus-harrastusta ei ole, mutta arki-iltaisin katsotaan yhdessä jotain sarjaa. Tällä hetkellä kiritään kiinni Game of Thrones-sarjaa, istutaan sohvalle ja aika pian huomaan että istumme käsi kädessä sitä katsomassa. Suihkussa ei juurikaan käydä yhtä aikaa, ollaan niin erilaisia pesukäytännöissä ja saunassa käymme hyvin harvoin, (mies ei ilman lasejaan näe mitään ja mä taas saan migreenin hyvin usein saunan jälkeen).  Mies on pitänyt oman kämppänsä jota tarvitaan välillä meidän virkistäytymiseen ja välillä siihen että hän on siellä oman lapsensa kanssa kun tämän äiti on työmatkalla. Niinä öinä ei meistä kumpikaan nuku hyvin, se on todettu. 

Öisin mennään yleensä samaan aikaan nukkumaan ja minä joko nukahdan miehen kainaloon tai sitten nukahdetaan käsi kädessä. Toiset voisi pitää tuota ahdistavana, mutta mulle se luo turvallisuudentunteen kun mies mun öisen vessakäynnin jälkeen etsii peiton alta mun käden vaan pitääkseen kiinni.

Meillä ei juurikaan ole riitoja, toki erimielisyyksiä on ja välillä harmittaa, mutta ei sellaisia riitoja joissa huudetaan ja paiskitaan tavarat lattioille jne. ole. Erimielisyyksistä päästään yli puhumalla ja hyväksymällä toisen näkökanta, välillä minä, välillä mies.

Kaikkein parasta meidän arjessamme kuitenkin on se, että mies on valmis myös spontaaneihin lähtöihin; näyttelyihin, kaupoille, pikku retkille tms. lasten kanssa tai ilman. No mun lapset alkaa olla jo niin vanhoja ettei he enää halua lähteä matkaan mukaan, eli yleensä lähdetään kahdestaan.

Mutta pääsääntöisesti elämä on hyvää, tasaista mutta ei tylsää. 

Yhtäaikaa nukkumaan, mies tulee iltaisin kotiin n klo 20 eli pari tuntia iltaa sitä ennen, mutta meillä on lapsia edellisistä suhteista, niin se on arjen pyörittämistä. Seksiä melkein joka päivä. Ei erityisemmin yhteisiä harrastuksia, miehellä ajanviete, joka vie n 80% vapaa-ajasta. Olen erakkotyyppiä ja haluan ja tarvitsen todella paljon omaa tilaa ja aikaa. Mies välillä valittaa, ettei tehdäasioita yhdesdä. Hän haluaisi enemmän läheisyyttä ja valittaa, ettei me tehdä enää muuta kuin vain harrastetaan iltaisin seksiä. Mun miestä se on ihanne, en kaipaakaan muuta. Mies ei ole mulle myöskään mikään ykköskeskustelukumppani. Ryhdyin suhteeseen fyysisen vetovoiman takia melko lailla pelkästään. Muissa suhteissa mies, joka tuntuu mudta välilöä ahdistavan huomionkipeältä ja vaativalta.

Menemme yhdessä nukkumaan, katsomme tv:tä yhdessä mutta hengaamme kotona myös omien puuhien parissa. On yhteisiä harrastuksia ja kavereita, mutta myös omia. Kotityöt teemme yhdessä, ruuanlaitto kuuluu yhteisiin harrastuksiin. Seksiä on n. 1-2 kertaa viikossa. Meillä on todella vähän vääntöä mistään ja keskutellaan säännöllisesti että onko toinen tyytyväinen kotitöiden jakautumiseen, rahan käyttöön, seksiin, yhteiseen aikaan, omaan aikaan jne. Vapaa-ajan vietämme kaikkein mieluiten yhdessä.

Ei kai siihen ole mitään sääntöä? Jos olette molemmat onnellisia, niin silloin teillä on asiat kunnossa.

Ollaan oltu vähän vajaa 4v. yhdessä. Ei asuta yhdessä, mulla on edellisestä suhteesta 3 lasta, joiden kanssa asun 50 prossaa ajasta. Toisen puolen vietän miehen kanssa. Yhteinen aika ollaan aika intensiivisesti yhdessä. Laitetaan ruokaa, harrastetaan yhdessä, tavataan ystäviä yhdessä, katsotaan elokuvia, saunotaan... Puhutaan paljon. Kun ollaan erossa, viestitellään ja soitellaan. On aika hunajaa ja huumaa vielä.

Hei. 4-vuotispäivää vietettiin viimeviikolla. Mielestäni meillä rullaa arki mukavasti. Miehellä omat harrastukset n. 5 kertaa viikossa, itsellä vähemmän. Vietetään normaali arkea ja aikaa ihan televisiota katsellen, sukuloiden, elokuvissa/ravintoloissa käyden jne. Välillä järjestetään juhlia kavereille (tykkään järjestellä tällaisia ja mieskin on sosiaalista sorttia). Paljon myös pelataan, ihan lautapelejä, korttia, jatsia.. Jutellaan vakavasti silloin kun juteltava on, muuten arkikeskustelut on ihan sellaista hömpänpömppää, vitsailua tms.

Kavereita on omia ja yhteisiä. Toistemme sukuihin ollaan tarkoituksella ihan kunnolla perehdytty. Isäni kehoitti tekemään näin, koska se luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Mikä on osoittautunut ihan todeksi. Anoppiin hyvät välit, saatetaan kahvitella ilman miestäkin toisinaan. Samoin mieheni käy vanhemmillani silloin tällöin ilman minua, esim. syömässä jos ruokaa on tarjolla (vanhempieni koti miehen työpaikan vieressä) tai muuten vaan hoitamassa vanhoille vanhemmilleni juoksevia asioita.

Koen, että ollaan onnellisia. Ainahan asiat voisi olla vielä paremmin, mutta en usko että ne ovat parisuhteen sisälle kuuluvia asiota. Huolia ja murheita on joskus rahasta tai terveyteen liittyvistä asioista mitkä syö pois onnellisuuden tunnetta.

Seksiä on, rakastan sanotaan joka päivä. Samoin huomenet, hyvät yöt ja heippapusut aina vaihdetaan. Tämä on hyvä myös siksi, että ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Oma isovanhempi kuoli työmatkalla niin siksi ajattelen usein, että jokainen hali voi olla viimeinen.

Mies on tyystin erilainen kuin minä. Hän on rauhallinen ja harkitseva. Minä vastakohta, impulsiivinen haaveilija. Osittain samat asiat kiinnostaa, kuten urheilulajit joita seurataan. Ja osittain on eri kiinnostuksenkohteita, jonka myötä vietetään aikaa myös erikseen. Silloin tällöin nälvitään ja kiukutellaan, joskin nykyään harvemmin, mutta aina pyydetään anteeksi päivän päätteeksi. Sopimus on, että ei ole väliä kumpi pyytää anteeksi ensin, koska molempien on pyydettävä omaa käytöstään anteeksi. Eihän riidoissa turhaan kahta osapuolta ole. Yleensä se joka pyytää ensin on vain kyllästynyt siihen tympääntyneeseen ilmapiiriin, eikä se tarkoita mitään myönnytystä, että anteeksipyytäjä olisi ollut enemmän tai vähemmän väärässä. Tällä sopimuksella riidelty aika on kutistunut aivan minimiin ja kinat sovitaan ennätysajassa. Alkuaikoina erimielisyydet tuppautuivat venymään päivien mittaisiksi, kun riita vain jatkui "no muttaku SINÄ sanoit ja teit.."

Jatkuu..

Lisäksi meillä minä kaipaan romantiikkaa ja yllätyksellisyyttä ja pidän myös sellaisen järjestämisestä. Mieskin nauttii siitä, mutta ei niin osaa olla romanttinen ja järjestää mitään. Tämä on sovittu siten, että vuosipäivä juhlitaan vuorovuosin toisen järjestämänä. On sovittu, että se kenen vuoro on järjestää vuosipäivän ohjelma, tekee sen sovittuna päivänä aina aamupalasta iltapalaan asti siten, että toinen ei tiedä päivän kulusta mitään. Tänä vuonna en jaksanut tehdä mitään kotona, niin aloitettiin vuosipäivä hotelliaamiaisella, siitä käytin escape roomissa, kevyt salaattilounas puistossa ja kiipeilyn kautta illalliselle. Otettiin myös parit drinksut pubissa. Viime vuonna mies herätti aamupalalla sänkyyn ja sitten lähdettiin vuokratuilla maastopyörillä yksi vaellusreitti. Mukana eväät ja vietettiin kiva luontopäivä. Illalla oli perinteiset vähän hienommat dinnerit. Kraka kaulaan, mekko päälle ja tanssikengät jalkaan. Hauskaa oli sekin.

Haasteita jos parisuhteeseen tulee, niin istutaan alas ja mietitään yhdessä ääneen mitä tehdään. Mustasukkaisuutta eikä väkivaltaa ole, joten siltä osin pohja kunnossa. Muistetaan myös välillä pysähtyä ja kysyä toiselta "hei, mitä nyt oikeasti kuuluu" "millainen mieli sinulla tänään on"..

Tavoitteet elämässä on hiukan erilaiset, mutta on päätetty, että matka on sama ja yhdessä mennään. Tulevaisuuden odotukset on puhuttu auki ja kumpikin tietää mitä toinen haluaa. Tuskin toiselle voi koko loppuelämää luvata, mutta nyt on hyvä. Ja itse kyllä uskon, että on vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Toki niinkuin jo sanoin, koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu ja tilanteet elää. Varsinkin kun on kaksi yksilöllistä elämää yhteen sovitettavana. On sitä eroakin joskus tullut mielessä pyöriteltyä, lähinnä alkuaikoina. Mutta saatiin sitten "riideltyä" mielestäni aika hyvin erimielisyydet kantaviksi kompromisseiksi. Eikä suuremmista asioista enää ole kädenvääntöä.

Pahoittelut tulikin pitkä vastaus, mutta ajattelin, että kaipasit vähän tarkempaa analyysiä :)

Yhteisiä kavereita ei juurikaan, harrastuksia lähinnä matkustelu, ruoanlaitto, seksi, elokuvat, ym. kulttuuri. Haluaisin enemmän yhteisiä harrastuksia, meillä vaan ei olla päästy yhteisymmärrykseen siitä, mikä se uusi yhteinen harrastus olisi. Yhteistä aikaa vietetään, kun ollaan vapaalla. Suurin osa vapaa-ajasta ollaan yhdessä, välillä rasittavaa, välillä ei.  Haasteet suhteessa liittyy ehkä siihen, että meidän urat vievät meitä vähän kauemmas toisistamme ja optimaalista työn kannalta olisi jo asuisimme eri paikkakunnilla/maissa. Jos haluamme asua samalla paikkakunnalla, jommankumman ura siitä kärsii.

Me tutustuttiin vähän yli 4 v sitten ja siitä asti pidetty yhtä. Kaksi vuotta naimisissa ja 1v lapsi.

Pikkulapsiarki on tällä hetkellä haaste, valvotut yöt verottaa aika lailla, ja tulee tiuskittua toiselle normaalia enemmän. Onneksi miehellä on lehmän hermot eikä lähde mukaan. Ollaan kumppaneita, parhaita ystäviä ja rakastavaisia. Keskusteluyhteys pelaa ja voidaan puhua mistä vaan koska vain. Olen onnellinen ja mieskin sanoo olevansa. Seksiä on 2-3 krt viikossa, joskus enemmänkin.

Syödään päivällinen aina yhdessä jos vain mahdollista. Käydään nukkumaan yhtä aikaa. Puhutaan päivän tapahtumista ja ollaan kaikesta avoimia.

Tehdään paljon yhdessä perheenä ja pariskuntana. Yritetään myös antaa toisillemme aikaa kodin ulkopuolella ilman toista.

4 vuotta yhdessä. Kun ollaan kotona, jutellaan vähän väliä, useimmiten kumpikin puuhaa omiaan. Välillä katsotaan jotain sarjaa (jos ollaan esim. sohvalla niin toisen kainalossa tai ainakin ihan kylki kyljessä). Useamman kerran päivässä sekä aamuin ja illoin halitaan ja pussataan sängyssä (mennään sänkyyn ihan halimista varten). Yhteisiä harrastuksia ei oikein ole, mutta käydään joskus elokuvissa, melkein viikottain ulkona syömässä, tapahtumissa jos jotain on jne. Yhteisiä kavereita nähdään joskus, useimmiten kumpikin näkee omiaan erikseen. Minä kaipaan enemmän omaa aikaa ja mieskin joskus. Meillä on aika pieni kämppä niin välillä on kiva olla ihan rauhassa. Kotityöt ja koiran lenkitys hoituvat keskustelemalla, niistä ei tarvitse vääntää. Joskus tapellaan, ja silloin kyllä kumpikin huudetaan. Lepytään myöskin nopeasti, koska kumpikin tietää että omaa huonoa oloa tässä huudetaan, ei se toisesta johdu.

En muuten tiedä miksi, mutta käydään aina baarissa erikseen. Joskus samana päivänä, mutta siis eri porukoissa (monesti eri baarissakin). Johtuu varmaan siitä että minä tykkään tanssia klubityylisissä paikoissa, mies tykkää istua pubissa tai pelata bilistä. Seksiä harrastetaan vaihdellen, joskus monta kertaa päivässä joka päivä, joskus kerran viikossa. Ollaan monelta tapaa erilaisia mutta samanlaisia, paljon on opittu toisiltamme. Mm. minä olen oppinut sosiaalisemmaksi, hän taas että välillä on ihan kiva rauhoittua ja mollottaa vain kotona. Mies on opettanut minut huutamaan ja päästämään tunteet ulos sen sijaan, että niitä padottaisiin loputtomiin. Meillä on koira ja yritämme esikoista. :)