Alkoon retkahtanut kaipaisi tsemppiä :(

Retkahdukset kuuluu prosessiin, kunhan ne pysyy hairahduksina eikä muutu päivittäiseksi :) tsemppiä jatkoon, hienosti oot saanut oltua kuitenkin selvinpäin

Mistä retkahdus johtui? Yleensähän sitä tulee pedattua jo etukäteen, olitko kauankin miettinyt asiaa vai tuliko se "yhtäkkiä" jostain tietystä syystä?  Mieti myös että mikä motivoi olemaan niin kauan juomatta ja yrittää löytää ne asiat uudelleen, ja käydä läpi sitä millaista se juominen oli ennen kuin lopetit.  Ei se ole maailmanloppu, vaikka vaikeaa on lähteä uudelleen siihen prosessiin, mutta kyllä sinä pystyt siihen! 

Vierailija kirjoitti:

Retkahdukset kuuluu prosessiin, kunhan ne pysyy hairahduksina eikä muutu päivittäiseksi :) tsemppiä jatkoon, hienosti oot saanut oltua kuitenkin selvinpäin

Kiitos sinä ihana! Just jotakin tällasta tulinkin täältä kerjäämään. En aio nyt ottaa tästä syytä aloittaa uudestaan ryyppäämistä. Tuntuu vaan niin kurjalta, että se kaikki mistä olin niin ylpeä on yhtäkkiä poissa ja tämä päivä on nyt taas raittiuspäivä numero yksi :/ AP

Viisi kuukautta on hieno saavutus, ole ylpeä siitä! Yksi retkahdus ei ole maailmanloppu, älä turhaan ruoski itseäsi siitä. Kannattaa tosiaan miettiä, mistä retkahdus johtui, ja pohtia, miten estät sen tulevaisuudessa vastaavassa tilanteessa. Voit ottaa tämän oppimisen kannalta ja koittaa tarkastella sitä mahdollisimman objektiivisesti.

Tsemppiä jatkoon! Käytkö AA:ssa tai onko sinulla jotain muuta tukea tai hoitokontaktia?

Vierailija kirjoitti:

Mistä retkahdus johtui? Yleensähän sitä tulee pedattua jo etukäteen, olitko kauankin miettinyt asiaa vai tuliko se "yhtäkkiä" jostain tietystä syystä?  Mieti myös että mikä motivoi olemaan niin kauan juomatta ja yrittää löytää ne asiat uudelleen, ja käydä läpi sitä millaista se juominen oli ennen kuin lopetit.  Ei se ole maailmanloppu, vaikka vaikeaa on lähteä uudelleen siihen prosessiin, mutta kyllä sinä pystyt siihen! 

Jälkikäteen on helppo huomata petaamisen merkit ja tunnistaakin ne, mutta ei kai sitä niin tietoisesti tee. Tämä oli eka retkahdukseni, joten "ei ole kokemusta". Ensimmäistä kertaa siis aikuisiällä ton 5kk raittiina. Mutta siis skippailin AA:t ja hain syitä miksi ei huvita mennä, aloin olemaan kännikuskina ym, Sain diagnoosin vakavasta sairaudesta eilen ja se oli vika niitti. Sitten oli muka hyvä syy lopettaa petaaminen ja alkaa toteuttaa. Ja kun viimeisestä valvotusta antabuksen ottamisestakin oli jo pari viikkoa niin avot - ei muuta kun korkki auki vaan. :( Mies huomasi minun haisevan alkoholilta illalla ja pakkasi auton kyytiin ja vei sairaalaan puhallutettavaksi. Puhalsin 2,1 promillea ja olin tooosii huonossa voinnissa. Toleranssi ehtinyt laskea niin, että samassa kunnolla olisin ennen puhaltanut varmaan reippaasti päälle neljä promillea, koska kahdessa ja puolessakin promillessa käyttäydyin kuin "normaali" ihminen. AP

Sitä viiden kuukauden raittiutta ei sinulta oteta pois vaikka nyt on taas päivä numero 1. Ehdotan, että mietit mistä tuo juomisimpulssi nyt lähti ja miten seuraavalla kerralla pystyt sen selättämään. 

Lopeta spurgu se dokaamine.

Vierailija kirjoitti:

Viisi kuukautta on hieno saavutus, ole ylpeä siitä! Yksi retkahdus ei ole maailmanloppu, älä turhaan ruoski itseäsi siitä. Kannattaa tosiaan miettiä, mistä retkahdus johtui, ja pohtia, miten estät sen tulevaisuudessa vastaavassa tilanteessa. Voit ottaa tämän oppimisen kannalta ja koittaa tarkastella sitä mahdollisimman objektiivisesti.

Tsemppiä jatkoon! Käytkö AA:ssa tai onko sinulla jotain muuta tukea tai hoitokontaktia?

Minulla on hyvät hoitokontaktit sekä päihdeklinikkaan että pian myös psyk. poliin. Sain sinne lähetteen sairauden diagnosoinnin yhteydessä, koska lääkäri arveli minun tarvitsevan keskusteluapua ja mahdollisesti täytyy myös tarkistaa masennuslääkitykseni (joka on nyt pieni, pelkkä Escitalopram 10mg/pv). En ole enää vähään aikaan käynyt psykologilla/terapeutilla, koska olen kokenut riittäväksi käynnit A-klinikalla. Haen sieltä kahdesti viikossa valvotut antabukset ja kerran viikossa myös samalla tunnin keskustelut oman työntekijän kanssa.

Olin eilen tosi itsetuhoinen ja vannotin tekeväni itselleni jotain. Tänään olen koittanut työstää asiaa ja olla vaipumatta samaan itsesääliin kuin juomisaikoina. Ja siihen ajatukseen, että KAIKKI on menetetty nyt tämän yhden yön ja mokan takia. :( Tuntuu vaan kuin se mitätöisi pitkän työn. Olin kaksi ekaa kuukautta raittiudestani päihdekuntoutuksessa, sitä ennen viikon katkolla. Molemmat ekoja kertoja. Kuten tämä retkahduskin. Mutta sais kyllä jäädä viimeiseksi. :((( AP

Minunkin pitäisi päästä eroon tissuttelusta, mutta en ole edes saanut aikaiseksi yrittää! Joten sullahan on oikein hienolla mallilla ollut, kun olet noin pitkään kyennyt raittiuteen. Koetat uusiksi vaan, mitä menneistä. Sulla on kyllä tahdonvoimaa. Tsemppiä!

5kk on iha mahtava suoritus. Jos pystyit siihen niin pystyt vieläkin. Tsemiä :)

Vierailija kirjoitti:

Sitä viiden kuukauden raittiutta ei sinulta oteta pois vaikka nyt on taas päivä numero 1. Ehdotan, että mietit mistä tuo juomisimpulssi nyt lähti ja miten seuraavalla kerralla pystyt sen selättämään. 

:) Kiitoksia ja en haluaiskaan nyt ajatella, että se on muka jotenkin täysin turhaa ja tosiaan mitätöitynyt. Terveyteni sain kuitenkin monella tavoin takaisin (yksi esimerkki: tämä joku GT-arvo oli kohdallani pahimmillaan 1200 (viitearvot <40) ja nyt se on 25) ja maksa on toipunut normaaliksi). Ja myös talousasioita kuntoon. Koitan muistaa hyvät asiat, joita raittius on tuonut elämääni ja ajatella, että ehkä tämä yksi retkahdus oli koettava, jotta tietää miksi se juominen ei mun kohdalla todellakaan kannata. AP

Vierailija kirjoitti:

Lopeta spurgu se dokaamine.

Näin oli tarkoitus. :) Ennen kuin uudelleen karkaa käsistä. AP

Vierailija kirjoitti:

Minunkin pitäisi päästä eroon tissuttelusta, mutta en ole edes saanut aikaiseksi yrittää! Joten sullahan on oikein hienolla mallilla ollut, kun olet noin pitkään kyennyt raittiuteen. Koetat uusiksi vaan, mitä menneistä. Sulla on kyllä tahdonvoimaa. Tsemppiä!

KIITOS!! Eihän se helppoa ole ja sairauden tunnustaminen oli kyllä loppupeleissä se suurin askel. Ensimmäinen askel. Toivon sinulle samaa, raittius palkitsee monin tavoin ja onneksi se on aina mahdollista aloittaa uudestaan! On niitä, jotka mokaavat ja saavat siitä syyn heittää asiat läskiksi ja niitä, jotka oppivat sitten virheistään. Nyt koitan todenteolla saada itseni tohon jälkimmäiseen porukkaan. Ja uskaltaa mennä eteenpäin kaikesta itseinhosta ja häpeästä ja pettymyksestä huolimatta.

Tsemppiä sulle siis kans! AP

Vierailija kirjoitti:

Minunkin pitäisi päästä eroon tissuttelusta, mutta en ole edes saanut aikaiseksi yrittää! Joten sullahan on oikein hienolla mallilla ollut, kun olet noin pitkään kyennyt raittiuteen. Koetat uusiksi vaan, mitä menneistä. Sulla on kyllä tahdonvoimaa. Tsemppiä!

Kiitos! On se ainakin sellainen asia, että toisin kuin ennen nyt tiedän, että jos pystyin tuohon kerran niin pystyn uudestaankin. AP

1,5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi. Eli ei ole suuri synti, jos ei kuulu siihen pieneen raitistuvien ryhmään.

Mitä miehesi asiasta tuumasi?

Vierailija kirjoitti:

1,5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi. Eli ei ole suuri synti, jos ei kuulu siihen pieneen raitistuvien ryhmään.

Aika hurjan surullinen lukema jos tämä on jotain ihan tutkittua tietoa? No, parempi sekin kuin 0%. En aio ikinä lopettaa taisteluani tätä veemäistä sairautta vastaan. Kivaa ja helppoa se ei ole, mutta näin nyt vaan kävi minun kohdalla. Toiset sairastuvat syöpään, toiset alkoholismiin. Turha siinä on heittäytyä itkemään, että voi ei miksi juuri minä.

Haaste siis vastaanotettu. Aion olla yksi tuosta tilastollisesta poikkeamasta. Muuten kuolen ja se on varmaa. AP

Upea saavutus! Yksi kerta ei todellakaan romuta tuota 5kk:n raittiutta. Äitini raitistui aikanaan hyvällä hoitosuunnitelmalla ja lopulta vaihtoi alkon juoksemiseen. Aina kun vitutti tai tuli masennushetki, isä kaivoi äidille ja itselleen lenkkarit esille ja juoksivat itsensä piippuun. Jotenkin se endorfiini mikä vapautuu, purkaa pahaa oloa ja kun jaksaa joka kerta pidemmälle niin voi olla ylpeä, eikä krapulaakaan tule!

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehesi asiasta tuumasi?

Järkyttyi, ahdistui, soitti isälleni. Oli tietenkin hirveän peloissaan, että ei kai taas... Sitten syytti itseään. On kai sekin omanlaistaan petaamista, että olen vakuutellut miehelleni, että senkus käyttää kotona alkoa miten tahtoo. Ei minun sairauteni ole hänen eikä hänen syynsä, eikä hänen toimintansa tai kenenkään muunkaan saa minua juomaan. Ja en tosiaankaan syytäkään tästä ketään muuta kuin itseäni. Mieheni sanoi, että on periaatteessa huojentunut kun nyt ymmärtää, miksi olen luultavasti ollut niin kireä ja ahdistunut viimeiset päivät. TIedä sitten, onko syynä ollut pelko tästä toisesta somaattisesta sairaudesta ja sen diagnoosin saamisen pelosta vai samalla juomisen petaamisesta. Mutta mies sanoi, että meidän taloon ei enää kanna alkoholia tippaakaan ja rakastui minuun uudelleen kovemmin kuin koskaan kun raitistuin. Siinäkin aika iso motiivi pitää se korkki kiinni ja hoitaa itseään. AP