Lue keskustelun säännöt.
Post-traumaattinen stressihäiriön hoito ja tajunnan laajentaminen
24.08.2016 |
Onko täällä ketään posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsiviä?
Minulla on traumaattisesta tapahtumasta 4 vuotta, ja elämä menee muuten hyvin, mutta trauma tuntuu koko ajan takaraivossa. Joitakin kausia/hetkiä on mahtunut näihin vuosiin ettei asia tule mieleen mutta lähtökohtaisesti energia on jatkuvasti sitoutunut tuon asian "ei-ajattelemiseen".
Käyn terapiassa ja asiaa on käsitelty kaikilta mahdollisilta kanteilta. On vaan niin vaikea hyväksyä yksinkertaisesti, että se tapahtui mulle.
Minkälaisia kokemuksia PTSD:n hoidosta muilla on, miten oppii elämään trauman kanssa, ja tärkein kysymys: onko kukaan kokeillut tajuntaa laajentavia aineita trauman hoidossa? Olen lukenut nettiartikkeleita aiheesta ja harkinnut, kokeilisinko tajuntaa laajentavaa hoitoa "omin avuin" läheisen läsnäollessa (jotenkin en usko että minua hoitava taho lähtisi antamaan minulle LSD:tä..).
onko kukaan kokeillut, ja millaisin tuloksin? Lähinnä nyt kiinnostaa ne kokemukset jossa henkilöllä on joku yksittäinen tapahtuma /selkeä trauma, onko sitä pystynyt lähestymään eri tavoin tajuntaa laajentaessa ja millaisin tuloksin?
Kommentit (18)
Komppaan ensimmäistä kommentoijaa. Minulla on hyviä kokemuksia psykedeeleistä ja voisin kuvitella niistä olevan paljonkin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin.. lähinnä kiinnostaisi jos joku kovemman trauman kokenut on kokeillut niitä. Olen kuullut kyllä vain positiivista useimmiten psykedeelejä kokeilleilta, mutta en tiedä miten sitten tämän trauman hoidon laita. Jonkun verran olen tutustunut jenkkitutkimukseen aiheesta.
Tuntuu että pitäisi saada nimenomaan se hyväksynnän kokemus. Että en olisi jumissa tässä samassa kehässä, vaan ajattelu todella muuttuisi. En voi edes kuvitella sitä, miltä tuntuisi kun energia ei olisi jatkuvasti sitoutunut siihen, että traumaa on pidettävä mielen sopukoissa. Jatkuva häpeä, syyllisyys, miksi minä, vaikka tapahtunutta ei voi muuttaa niin mieli kelaa tapahtumaa etsien kokoajan niitä "jos olisin tässä ja tässä toiminut toisin"-jossitteluja, miten tapahtuman olisi voinut estää. Normaalisti pystyn elämään ja toimimaan, mutta tämä kierre on vaan siellä mielen perällä. Olisi niin mahtava saada siihen jotain apuja, muuta kuin mielialalääkkeitä, eivät ainakaan mulla auttaneet tällaiseen.. -ap
Itse luulisin kärsiväni post traumasta, vaikkei virallisesti diagnosoitu. Lapsuuden kodissa oli rajua väkivaltaa niin henkisesti kun fyysisesti meitä lapsia kohtaan ja nykyään ne kauhun ja ahdistuksen tunteet aktivoituvat kun minuun sattuu kovaa tai olen peloissani.
Silloin vähän niinkuin elän uudestaan hetken verran niitä lapsuuden kauhuja.
Juuri tuohon näkökulman muuttamiseen näen psykedeeleistä voivan olla apua.
Kannattaa tutustua netissä, uskoisin että ainakin englanninkielistä materiaalia ja kokemuksia aiheesta on. Sinun tapauksessasi mielestäni on myös erityisen tärkeää tuo, että kanssasi on joku läheinen jolle purkaa fiiliksiä ja joka auttaa luomaan turvallisen ja rennon ympäristön. Kokemus voi olla hyvin raskas ja siihen pitää uskaltaa ja voida heittäytyä täysin.
Minua auttoi myös LSD kokemukset.. Otin aina 1/4 palasen ja toimi hyvin. Käsittelin asioita ja kävin läpi hyvin syviä keskusteluita itseni kanssa.
10-vuoden terapiat siis meni ihan hukkaan..
Uskomatonta että näin sanon, mutta näin omalle kohdalle kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmänkin kuulostaa siltä, että traumaasi ei ole hoidettu vielä kunnolla kuvailemiesi oireiden perusteella. Oletko saanut EMDR-hoitoa? En menisi kyllä itse sörkkimään asioita vielä huumeiden avulla, kohta oot sekaisin ku seinäkello ja huumekoukussa.
Kokeile kehollisia tekniikoita
Joogaa
Tanssia
Tai etsi 'centering' video. Tai kokeile nyt aistia jalkasi lattialla, istuinluut tuolilla, 'grounding'. Suorista ryhti, mutta rennosti. Hengitä syvään alavatsaan, rentouta lantionpohja. Pehmennä katse, vaihda näyttöön fokusoitunut katse laajakulmaan. Anna kielen roikkua, avaa leuka. Hengittele näin. Tajunta laajenee kehollisella meditaatiolla.
Tai etsi TRE trauma releasing exercises.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin kuulostaa siltä, että traumaasi ei ole hoidettu vielä kunnolla kuvailemiesi oireiden perusteella. Oletko saanut EMDR-hoitoa? En menisi kyllä itse sörkkimään asioita vielä huumeiden avulla, kohta oot sekaisin ku seinäkello ja huumekoukussa.
Ei psykedeelit ole mitään koukkuhuumeita.
Mutta toki olen samaa mieltä, että kaikki hoidot kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin kuulostaa siltä, että traumaasi ei ole hoidettu vielä kunnolla kuvailemiesi oireiden perusteella. Oletko saanut EMDR-hoitoa? En menisi kyllä itse sörkkimään asioita vielä huumeiden avulla, kohta oot sekaisin ku seinäkello ja huumekoukussa.
EMDR:ään olen tutustunut myös, mutta ei ole kukaan hoitava taho sitä tarjonnut koskaan. Onko kellään onnistuneita kokemuksia siitä? Jotenkin varmaan mun hoitava taho ajattelee, että kun olen työkykyinen, voin muuten ihan hyvin ja käyn keskusteluterapiassa, että sen pitäisi riittää. Mutta edellisen kerran psykiatrin tavatessa, kunnallisella, hän kehotti minua lähtemään lomalle "että murheet unohtuu". Silloin kyllä tein myös niin. Käyn siis kunnallisella puolella hoidossa. Mun pitää ehkä kysyä asiaa hoitavalta taholtani..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosin PTSD ja tapahtumien jälkeen olin niin huonossa kunnossa, että terapiaa ei nähty apuna, olisi vain pahentunut tilannetta.
Epätoivoisen kokeilin sieniä, olin valmis ihan mihin tahansa, täysin hajoamispisteessä. Kokemus oli hyvin rankka, itkin 6 h sängyssä. Vaikka kokemus oli rankka, se kuitenkin avasi tapahtumaa vihdoin ja pystyin käsittelemään sitä.
Paraneminen alkoi seuraavana aamuna. Diagnoosista on nyt hieman yli 2 vuotta. Elän normaalia elämää enkä koe olevani masentunut tms. Terapiaa tai vastaavaa en myöskään tarvitse enää. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus ottaa pari vuotta aikaa itseni paranteluun. Pian palaan opiskelemaan ja takaisin tavalliseen elämään, enkä malta odottaa mitä elämällä on vielä tarjottavana.
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi myös LSD kokemukset.. Otin aina 1/4 palasen ja toimi hyvin. Käsittelin asioita ja kävin läpi hyvin syviä keskusteluita itseni kanssa.
10-vuoden terapiat siis meni ihan hukkaan..
Uskomatonta että näin sanon, mutta näin omalle kohdalle kävi.
Jospa ilman terapiaa et olisi ollut tarpeeksi vahva kokeilemaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosin PTSD ja tapahtumien jälkeen olin niin huonossa kunnossa, että terapiaa ei nähty apuna, olisi vain pahentunut tilannetta.
Epätoivoisen kokeilin sieniä, olin valmis ihan mihin tahansa, täysin hajoamispisteessä. Kokemus oli hyvin rankka, itkin 6 h sängyssä. Vaikka kokemus oli rankka, se kuitenkin avasi tapahtumaa vihdoin ja pystyin käsittelemään sitä.
Paraneminen alkoi seuraavana aamuna. Diagnoosista on nyt hieman yli 2 vuotta. Elän normaalia elämää enkä koe olevani masentunut tms. Terapiaa tai vastaavaa en myöskään tarvitse enää. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus ottaa pari vuotta aikaa itseni paranteluun. Pian palaan opiskelemaan ja takaisin tavalliseen elämään, enkä malta odottaa mitä elämällä on vielä tarjottavana.
Mulla on vähän sama homma, että keskusteluapua on ollut mutta etenkin alkuvaiheessa ei ole ollut hyötyä siitä, ja tuntuu että nyt vasta myöhemmin pystyn käsittelemään asiaa. Ja on ollut paljon rankkoja, henkisiä ja fyysisiä oireita n.2v, joiden kanssa olen kuitenkin pärjännyt, mutta nyt tuntuu ettei asia enää poistu mielestä ja kun puhun siitä, on aivan kuin puhuisin jostain muusta henkilöstä. Pääni sisällä on sitten se kokemus, minkä tunnen, mikä ei tunnu tulevan ulos vaikka puhun. Pelottaa ihan hirvittävästi se kokemus, jos kokeilisin tajunnan laajentamista. Mutta jotenkin tuntuu että olen jo sillä tiellä, että ne asiat tulevat ylös ja ulos joka tapauksessa..
Minusta on aika vastuutonta kompata huumeita, kun ette tiedä aloittajan tilanteesta, historiasta jne mitään.
Itse olen käynyt traumaterapiassa, se ja aika on auttanut. Välillä terapia oli raskasta ja siitä tuli paha olo, menin kotiin nukkumaan sen jälkeen. Terapeutti kehotti kertomaan, jos alkaa liikaa ahdistaa, että voimme edetä sopivassa tahdissa. Opin luottamaan, että voin käsitellä asioita ja selviän niistä.
Yhden kerran ptsd:n aikana poltin pilveä, joka kai on mieto psykedeeli, ja ahdistuin siitä aika pahasti.
En ole huumeiden vastainen, enkä kiellä, ettetkö voisi saada apua psykedeelillä. Kannattaa kuitenkin arvioida tarkkaan, onko sinulla suuri riski, että menet vielä enemmän sekaisin siitä. Huonolla tripillä et pysty säätelemään sitä, mihin mielesi pystyy ja se loppuu vasta kun vaikutus loppuu.
keskustelu aiheutti erittäin tukalan olon, ap palaa myöhemmin linjoille
En suosittele sienien tai lsdn kokeilemista, kerroin vain oman kokemukseni. Pilven polttamisesta taas kannattaa ehdottomasti pysyä kaukana ptsdn kanssa! Erittäin todennäköisesti vain pahentaa tilannetta.
Suoranaisesti en voi tuohon traumaan ottaa kantaa, mutta sen perusteella miten psykedeelit ovat omaan maailmankuvaani ja ajatteluuni vaikuttaneet niin uskon vakaasti, että niistä on mahdollista löytää apu myös sinun ongelmaasi. Ne ovat hyvin puhuttelevia kokemuksia.