Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin sen tietää varmaksi, mitä haluaa tehdä "isona"?
23.08.2016 |
Sen tiedän sataprosenttisella varmuudella, että kutsumukseni on ihmisten parissa. Opiskelen lähihoitajaksi, joten onhan tässä aikaa ja varaa valita jatkoksi vaikka mitä.
Mutta kun niin moni asia kiinnostaa! Ihmisten mieli on ehkä se suurin kutsumus kokonaisuudessaan; mutta kiinnostaa niin lasten kehitysviivästymät kuin käytöshäiriötkin, kiinnostaa nuorten ja aikuisten mielenterveys, kiinnostaa erityispedagogiikka, kiinnostaa työ rikollisten parissa, kiinnostaa jopa psykologia.
Niin moni asia kiinnostaa, etten tiedä mitä haluan "isona". Olen kuitenkin jo ihan aikuisikäinen, motivaatiota ja halua on vaikka mihin, mutta olen ihan solmussa sen suhteen, että mihin suuntaan lähteä ensiksi.
Haaveita ja kiinnostuksia olisi siis niin amk:ssa kuin yliopistopuolellakin, mutta jotain pitäisi tehdä ammattikoulun jälkeen elääkseenkin. Sen tiedän, että ns. "rivityöstä" tuskin itseäni löydän (päiväkoti, vanhainkoti tms.), haluan jollain tapaa ns. yksilöllisempää ja henkilökohtaisempaa työtä tulevaisuudelta.
Milloin te olette tienneet, mitä haluatte? Muuttuiko se vielä senkin jälkeen? Teettekö elääksenne sitä, mitä haluatte todella?
Kommentit (7)
37v eikä mitään hajua. En edes alaa tiedä, eli sulla menee siinä suhteessa paremmin kuin mulla. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä tarvi koskaan tietää :) Minä olen opiskellut itselleni kolme ammattia ja tehnyt neljää...
Itse ajattelen niin, ettei minun tarvitse tietää, mitä haluan tedä isona. Riittää, kun tiedän, mitä haluan nyt ja pyrin sitä kohti. Tulevaisuus luo itsensä vähän kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun niin moni asia kiinnostaa!
Itselläni on juuri toisinpäin, eli mikään ei oikeastaan kiinnosta :D
Moni asia kiinnostaa jonkin verran ja oikein mikään ei iske kunnolla. 34-vuotiaana nyt on ihan hyvä työpaikka ja viihdyn siellä, mutta mistäpä tuota tietää, jos joskus vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, ettei minun tarvitse tietää, mitä haluan tedä isona. Riittää, kun tiedän, mitä haluan nyt ja pyrin sitä kohti. Tulevaisuus luo itsensä vähän kerrallaan.
Tokikaan en ajattele, että tulevaisuus pitäisi olla täysin kirjattuna valmiiksi tai suunnitelmat vedenpitävinä, elämä itsessään pitää huolen siitä, ettei mikään kuitenkaan seuraa täysin käsikirjoitusta. Sinänsä tässä pohdiskelen vakavissani myös, sillä lähihoitajapuolellakin pitäisi johonkin osaamisalaan erikoistua, ja se erikoistuminen siintää jo alle puolen vuoden päässä. Toki puoli vuottakin on pitkähkö aika, mutta kiinnostusten skaala on niin valtava :D!
ap
Alue: Aihe vapaa
Jaa-a. Oon 48v enkä ole vieläkään ihan varma!