Mistä ihmeestä johtuu että osaan laulaessa ääntää englantia täysin oikein, mutta puhe takeltelee ja jostain ilmestyy hölmö aksentti?
Hävettää ja ärsyttää. Osaan periaatteessa englantia tosi hyvin siinä mielessä, että ymmärrän lukemani ja kuulemani ja tiedän päässäni miten sanat kuuluisi lausua. Osaan myös laulaa englantia enkä silloin joudu edes ajattelemaan mitä lausun, kunhan vain laulan menemään. MUTTA PUHUMINEN! Puheeni on ihan kamalan töksähtelevää, kömpelöä ja epävarmaa. En ole opiskellut kieliä moneen vuoteen enkä käynyt edes ulkomailla pitkään aikaan, suureksi osaksi siksi että häpeän omaa puhumista niin paljon. Olen nyt alkanut "totuttamaan" itseäni uudestaan puhumiseen ja lukemaan englanninkielisiä tekstejä ja artikkeleita ääneen, mutta tuntuu että on ihan kamalan suuri työ edessä siihen että siitä tulee sujuvaa. Ajatuskin siitä että pitäisi puhua jo muutenkin uudessa ja jännittävässä tilanteessa jännittää, varsinkin jos vastapuolena on natiivi tai muuten vain hyvä puhuja. Onko täällä kohtalotovereita? Kuinka nopeasti tällaisesta epävarmuudesta voi päästä eroon, ja onko muuta keinoa kuin heti lähteä reissuun? Haluaisin saada edes joten kuten varman olon kotona ennen kuin avaan suuni oikeasti tärkeissä tilanteissa, mutta tämä tuntuu toivottamalta. Tuntuu että ongelma on ehkä ennemmin omassa jännittämisessä kuin edes itse lausumistaidoissa.
Kommentit (6)
Laulu muodostuu aivoissa vähän eri tavoin kuin puhe. Esimerkiksi afasiapotilas saattaa joskus pystyä kommunikoimaan laulaen, vaikka puhe ei oikein onnistu. Asian voi myös yksinkertaistaa niin, että laulua usein harjoitellaan, mutta puhutut virkkeet ovat kertakäyttöisiä. Niitä ei harjoitella eikä ääntämystä oiota.
Kun kuuntelee laulua, kielen rytmi on siinä tavallaan "annettu" valmiiksi. Puheen tuottaminen vieraalla kielellä on hieman toisenlaista.
Kannattaa tutustua englannin fonetiikkaan ja ääntämiseen vähän syvemmin. Sitkeällä harjoittelulla voi päästä eroon suomalaisille tyypillisistä virheistä.
Mulla ihan sama homma. Joku aivolukko tulee jostain.
Minkä maan aksenttiin suomen aksenttia häpeävät pyrkivät? Oxford, Intia, Aussi, Texas? Tai kenties skotti?
Vierailija kirjoitti:
Minkä maan aksenttiin suomen aksenttia häpeävät pyrkivät? Oxford, Intia, Aussi, Texas? Tai kenties skotti?
Tarkoitan sitä, että aksentit sekoittuvat päässäni ja puhun osaksi britti- ja jenkkienkkua, osaksi epävarmaa finglish-mongerrusta ja toisinaan kuulostan siltä kuin olisin Intiasta. Siinä ei olisi mitään vikaa vaikka suomalaisuuteni kuuluisi puheesta, jos vain puhuisin sujuvasti ja varmasti. AP
laulaminen on opittua mallista oppimista. siinä on myös kyse musikaalisesta oppimisesta. korvakuulolta.
on eri asia kun itse pitää tuottaa ja luoda mitä sanoo.