Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla erota, koska elintason lasku ja yksinäisyys pelottaa
22.08.2016 |
Luulen, että en rakasta kihlattuani ja olen hänen kanssaan vain tottumuksesta. Viime aikoina myös yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat ovat alkaneet rakoilla, mikä ahdistaa: mies haluaisi pian lapsen, minä taas opiskella rauhassa lisää ja viettää aikaa ulkomailla. Mies on minua kahdeksan vuotta vanhempi. Siinä missä minä vielä opiskelen ensimmäistä korkeakoulututkintoani, mies on jo kohtalaisen hyvässä vakkariduunissa ja ostanut mm. auton. Jos joutuisin elämään yksin, elintasoni varmaan heikkenisi (paljonkin?).
Lisäksi pelkään, että jäisin täysin yksin ilman miestä. Minulla ei ole läheisiä ystäviä. Pelkään, etten pääsisi matkustamaan ja ikinä käymään ulkona, sillä nykyisellään teen kaiken miehen seurassa.
Mikä neuvoksi? Muita samanlaisessa tilanteessa olevia, millaisen ratkaisun olette tehneet?
Kommentit (9)
Et taidoa paljoa muutakaan uskaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä että oikeita syitä eroon sulla ei ole kun mietit jotain tollasia.
Säälittävää. Aikuistu hyvä ihminen!
En minäkään. Aviossa 15 vuotta, yksin olisin köyhä ja yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että en rakasta kihlattuani ja olen hänen kanssaan vain tottumuksesta. Viime aikoina myös yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat ovat alkaneet rakoilla, mikä ahdistaa: mies haluaisi pian lapsen, minä taas opiskella rauhassa lisää ja viettää aikaa ulkomailla. Mies on minua kahdeksan vuotta vanhempi. Siinä missä minä vielä opiskelen ensimmäistä korkeakoulututkintoani, mies on jo kohtalaisen hyvässä vakkariduunissa ja ostanut mm. auton. Jos joutuisin elämään yksin, elintasoni varmaan heikkenisi (paljonkin?).
Lisäksi pelkään, että jäisin täysin yksin ilman miestä. Minulla ei ole läheisiä ystäviä. Pelkään, etten pääsisi matkustamaan ja ikinä käymään ulkona, sillä nykyisellään teen kaiken miehen seurassa.
Mikä neuvoksi? Muita samanlaisessa tilanteessa olevia, millaisen ratkaisun olette tehneet?
Olet lompakkoloinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häkkilinnun elämä on ihan jees. Jos et pääse vapauteen niin olet turvassa kuitenkin.
Parempi erota nyt eikä vasta muutaman vuoden päästä. Ero näyttää aika varmalta, joten mikset alkaisi heti elää omaa elämääsi ja lopettaisi kuolleessa suhteessa roikkumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Olet lompakkoloinen![/quote]
Hehe. Kuka tahansa hoksaa, että kahden ihmisen talous käy lompakolle kevyemmäksi, kun kaiken voi jakaa. Yksin jää maksettavaksi lähes sama vuokra ja sähkölasku, jotka muuten saisi puolikkaina. Ja olisi aika outoa, jos mies kieltäisi multa autonsa ajamisen, koska en ole sen ostoon osallistunut.
Uskokaa tai älkää, mutta itse asiassa miehellä on useampi tonni velkaa minulle, eikä toisinpäin. Mutta jos erottaisiin, ei ole takeita takaisinmaksusta.
En tajua, miksi jonkun mielestä rakkaudeton suhde ei ole syy eroon. Vasta sittenkö saa erota, kun on useamman kerran saanut turpaan ja tullut petetyksi? Jos tuntuu, että toinen ei ole se loppuelämän kumppani, ei saa?
Alue: Aihe vapaa
Kasva aikuiseksi, itsenäisty, opettele tuntemaan itsesi, opettele hyväksymään itsesi, opettele olemaan onnellinen yksinkin. Tuollaisessa suhteessa et tule koskaan onnelliseksi.