Lue keskustelun säännöt.
Psykologin ym. vaitinolovelvollisuus vs. ilmoitusvelvollisuus
22.08.2016 |
Jos vanhempi hakeutuu hoitoon esim. masennuksesta johtuvan runsaan päihteiden käytön takia(niin lailliset kuin laittomat päihteet), onko terveydenhoidon ammattilainen, esimerkiksi psykologi velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen? Päihteiden käyttö ei tapahdu kotona, eikä koskaan ole päihtyneenä lapsen kanssa.
Kommentit (23)
Jos on huoli lapsen hyvinvoinnista lastensuojeluilmoitus tulee aina tehdä oli kysesssä ammattilainen tai kuka tahaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on huoli lapsen hyvinvoinnista lastensuojeluilmoitus tulee aina tehdä oli kysesssä ammattilainen tai kuka tahaansa.
No tarkennetaan nyt, että olen se toinen vanhempi ja tiedän, ettei lapsi ole vaarassa. Tai tietysti kärsii meidän riitelystä, joka johtuu tämän toisen vanhemman masennuksesta ja sen "itselääkitsemisestä". Kotona siis on aina selvinpäin, mutta pitääkö hänen muuttaa pois ettei lasu-ilmoitusta tehdä? Ei uskalla hakea hoitoa, tai ainakaan kertoa rehellisesti kaikkea tuon pelossa :( Apua jos ei hae, niin sitten eroamme.
ap
Ilmoitusvelvollisuus riippuu siitä herääkö huoli lapsen terveydelle tai kehitykselle aiheutuvista uhkista. Hiukan epäilen että psykologi pystyisi vakuuttumaan siitä että lapsen kehitykselle ei ole olemassa mtään uhkaa tuossa tilanteessa.
Ja hyvä niin, numero kakkosen kommenttiin kantaa ottaen
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitusvelvollisuus riippuu siitä herääkö huoli lapsen terveydelle tai kehitykselle aiheutuvista uhkista. Hiukan epäilen että psykologi pystyisi vakuuttumaan siitä että lapsen kehitykselle ei ole olemassa mtään uhkaa tuossa tilanteessa.
Kiitos tiedosta. Se on sitten vissiin vaan ero edessä, mies ei todellakaan suostu juttelemaan jos tietää että lastensuojelu on sitten meidän kimpussa. Ja minä en katso kun mies masentuu entisestään ja katoaa pikkuhiljaa...
Sääli, jos asia todella noin on. Miten kukaan vanhempi hakeutuu hoitoon jos mitään luottamusta ei ole?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitusvelvollisuus riippuu siitä herääkö huoli lapsen terveydelle tai kehitykselle aiheutuvista uhkista. Hiukan epäilen että psykologi pystyisi vakuuttumaan siitä että lapsen kehitykselle ei ole olemassa mtään uhkaa tuossa tilanteessa.
Kiitos tiedosta. Se on sitten vissiin vaan ero edessä, mies ei todellakaan suostu juttelemaan jos tietää että lastensuojelu on sitten meidän kimpussa. Ja minä en katso kun mies masentuu entisestään ja katoaa pikkuhiljaa...
Sääli, jos asia todella noin on. Miten kukaan vanhempi hakeutuu hoitoon jos mitään luottamusta ei ole?
ap
No eihän sitä ole edes mikään pakko kertoa että on mitään perhettä ja lapsia. Itse käyn yksityisellä terapiassa ja olen saanut lääkkeitäkin, ja olen sanonut siellä olevani lapseton sinkku.
Kun minut raiskattiin ja asiaa puitiin ammattiauttajalla, huutoitkin psykologille ja tulin paljastaneeksi, että olin tuona iltana ottanut yhdet hatsit marisätkästä.
Seuraavana päivänä tuli puhelu ja kutsu kuulusteluun epäiltynä huumausainarikoksesta. Oli aika veikeä tunne olla yhtäkkiä syytettynä eikä enää asianomaisena, kun rikollinen olinkin minä itse.
Tuon jälkeen en ole psykologille puhunut kuin enintään säästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitusvelvollisuus riippuu siitä herääkö huoli lapsen terveydelle tai kehitykselle aiheutuvista uhkista. Hiukan epäilen että psykologi pystyisi vakuuttumaan siitä että lapsen kehitykselle ei ole olemassa mtään uhkaa tuossa tilanteessa.
Kiitos tiedosta. Se on sitten vissiin vaan ero edessä, mies ei todellakaan suostu juttelemaan jos tietää että lastensuojelu on sitten meidän kimpussa. Ja minä en katso kun mies masentuu entisestään ja katoaa pikkuhiljaa...
Sääli, jos asia todella noin on. Miten kukaan vanhempi hakeutuu hoitoon jos mitään luottamusta ei ole?
ap
No eihän sitä ole edes mikään pakko kertoa että on mitään perhettä ja lapsia. Itse käyn yksityisellä terapiassa ja olen saanut lääkkeitäkin, ja olen sanonut siellä olevani lapseton sinkku.
No ei todellakaan ole varaa mihinkään yksityiseen terapiaan. Se että on saanut lapsen on sitä paitsi niin iso elämänmuutos, että jos sitä ei saisi yhtään käsitellä, niin aika hyödytöntä se terapiakin olisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitusvelvollisuus riippuu siitä herääkö huoli lapsen terveydelle tai kehitykselle aiheutuvista uhkista. Hiukan epäilen että psykologi pystyisi vakuuttumaan siitä että lapsen kehitykselle ei ole olemassa mtään uhkaa tuossa tilanteessa.
Kiitos tiedosta. Se on sitten vissiin vaan ero edessä, mies ei todellakaan suostu juttelemaan jos tietää että lastensuojelu on sitten meidän kimpussa. Ja minä en katso kun mies masentuu entisestään ja katoaa pikkuhiljaa...
Sääli, jos asia todella noin on. Miten kukaan vanhempi hakeutuu hoitoon jos mitään luottamusta ei ole?
ap
No eihän sitä ole edes mikään pakko kertoa että on mitään perhettä ja lapsia. Itse käyn yksityisellä terapiassa ja olen saanut lääkkeitäkin, ja olen sanonut siellä olevani lapseton sinkku.
No ei todellakaan ole varaa mihinkään yksityiseen terapiaan. Se että on saanut lapsen on sitä paitsi niin iso elämänmuutos, että jos sitä ei saisi yhtään käsitellä, niin aika hyödytöntä se terapiakin olisi.
ap
Huoli lapsesta saattaa toki herätä jo pelkästään siksi että isä on masentunut ja kertoo teillä riideltävän, ilman mainintaa laillisista tai laittomista päihteistä. Jos kaikki kuitenkin on kunnossa ja huoli on ns. turha, miksi pelätä ilmoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun minut raiskattiin ja asiaa puitiin ammattiauttajalla, huutoitkin psykologille ja tulin paljastaneeksi, että olin tuona iltana ottanut yhdet hatsit marisätkästä.
Seuraavana päivänä tuli puhelu ja kutsu kuulusteluun epäiltynä huumausainarikoksesta. Oli aika veikeä tunne olla yhtäkkiä syytettynä eikä enää asianomaisena, kun rikollinen olinkin minä itse.
Tuon jälkeen en ole psykologille puhunut kuin enintään säästä.
Jännä homma tosiaan että poliisia on edes kiinnostanut. Eihän tuota voi jälkikäteen mitenkään todistaa edes.
Älä koe lastensuojelua vihollisena, vaan ystävänä. Heidän tarkoitus on suojella ja auttaa LASTASI, sinä et pysty arvioimaan sitä, koska haluat lähinnä suojella miestä ja itseäsi.
Psykologi tekee ls-ilmoituksen, lastensuojelu arvioi tilanteen. Jos kaikki on hyvin (vaikkakin toisella vanhemmalla olisi päihdeonngelmaa), ei ilmoitus johda mihinkään. Mitä pelkäät, huostaanottoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitusvelvollisuus riippuu siitä herääkö huoli lapsen terveydelle tai kehitykselle aiheutuvista uhkista. Hiukan epäilen että psykologi pystyisi vakuuttumaan siitä että lapsen kehitykselle ei ole olemassa mtään uhkaa tuossa tilanteessa.
Kiitos tiedosta. Se on sitten vissiin vaan ero edessä, mies ei todellakaan suostu juttelemaan jos tietää että lastensuojelu on sitten meidän kimpussa. Ja minä en katso kun mies masentuu entisestään ja katoaa pikkuhiljaa...
Sääli, jos asia todella noin on. Miten kukaan vanhempi hakeutuu hoitoon jos mitään luottamusta ei ole?
ap
No eihän sitä ole edes mikään pakko kertoa että on mitään perhettä ja lapsia. Itse käyn yksityisellä terapiassa ja olen saanut lääkkeitäkin, ja olen sanonut siellä olevani lapseton sinkku.
No ei todellakaan ole varaa mihinkään yksityiseen terapiaan. Se että on saanut lapsen on sitä paitsi niin iso elämänmuutos, että jos sitä ei saisi yhtään käsitellä, niin aika hyödytöntä se terapiakin olisi.
ap
No joo, jos kunnalliselle puolelle täytyy mennä niin siellä ne tosiaan näkevät tuon perhetilanteen tietokannastaan...
Tietysti parasta olisi, jos terapiassa voisi käsitellä ihan kaikkea, mutta kyllä minä ainakin koen että on ollut paljon hyötyä, vaikka se osa elämääni jää ulkopuolelle että mulla on myös 2 lasta. Lääkkeet tosin ne on mitkä on eniten auttaneet muutenkin, terapia enemmän semmoista kuuntelijan ostamista mun valituksille ja itsepohdinnoille. Jos olisi ystävä, en haluaisi terapiaa lainkaan, mutta kun ei ole, pitää maksaa siitä että joku kuuntelee kun alan purkautua.
Jos sulla on kaikki kunnossa ja vähintäänkin sun luona voi lapsi olla turvassa niin ei ne sitä lasta ainakaan huostaan ota, korkeintaan jotain käyntejä saattaa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun minut raiskattiin ja asiaa puitiin ammattiauttajalla, huutoitkin psykologille ja tulin paljastaneeksi, että olin tuona iltana ottanut yhdet hatsit marisätkästä.
Seuraavana päivänä tuli puhelu ja kutsu kuulusteluun epäiltynä huumausainarikoksesta. Oli aika veikeä tunne olla yhtäkkiä syytettynä eikä enää asianomaisena, kun rikollinen olinkin minä itse.
Tuon jälkeen en ole psykologille puhunut kuin enintään säästä.
Psykologi ei olisi saanut tuosta marisätkästä minnekään ilmoittaa (olen psykologi, joten jotain tästä tiedän). Sinun olisi kuulunut tehdä kantelu ao psykologista. Lähinnä ilmoitusvelvollisuus liittyy paljon isompiin asioihin: Aikuisten kohdalla pitää olla jo akuuttia uhkaa esim. jollekin toisella. Lasten kohdalla raja matalammalla, mutta jos lapset eivät ole vaarassa niin ei kuulu ilmoittaa.
Muistakaa oikeutenne ja tehkää tarvittaessa ilmoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Älä koe lastensuojelua vihollisena, vaan ystävänä. Heidän tarkoitus on suojella ja auttaa LASTASI, sinä et pysty arvioimaan sitä, koska haluat lähinnä suojella miestä ja itseäsi.
Psykologi tekee ls-ilmoituksen, lastensuojelu arvioi tilanteen. Jos kaikki on hyvin (vaikkakin toisella vanhemmalla olisi päihdeonngelmaa), ei ilmoitus johda mihinkään. Mitä pelkäät, huostaanottoa?
Ei tee edes lasoa välttämättä.
Lastensuojelulaki velvoittaa tekemään ilmoituksen, jos on epäilyä tai huolta, että lapsen kasvu ja/tai kehitys vaarantuu vanhemman päihteidenkäytön ja mielenterveysongelmien vuoksi. Jos sulla on ns. puhtaat jauhot pussissa lasten hyvinvoinnin suhteen, ei avun hakeminen voi olla ongelma? Päihdetaustasi tulee joka tapauksessa enemmin tai myöhemmin ilmi, mikäli terveydenhuollon palveluita käytät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minut raiskattiin ja asiaa puitiin ammattiauttajalla, huutoitkin psykologille ja tulin paljastaneeksi, että olin tuona iltana ottanut yhdet hatsit marisätkästä.
Seuraavana päivänä tuli puhelu ja kutsu kuulusteluun epäiltynä huumausainarikoksesta. Oli aika veikeä tunne olla yhtäkkiä syytettynä eikä enää asianomaisena, kun rikollinen olinkin minä itse.
Tuon jälkeen en ole psykologille puhunut kuin enintään säästä.
Psykologi ei olisi saanut tuosta marisätkästä minnekään ilmoittaa (olen psykologi, joten jotain tästä tiedän). Sinun olisi kuulunut tehdä kantelu ao psykologista. Lähinnä ilmoitusvelvollisuus liittyy paljon isompiin asioihin: Aikuisten kohdalla pitää olla jo akuuttia uhkaa esim. jollekin toisella. Lasten kohdalla raja matalammalla, mutta jos lapset eivät ole vaarassa niin ei kuulu ilmoittaa.
Muistakaa oikeutenne ja tehkää tarvittaessa ilmoituksia.
Minäkin ihmettelin, mutta minulle selitettiin, että kyse oliki kyllin isosta asiasta, sillä se liittyi olennaisesti vakavaan rikokseen, jossa olin syyttäjä/asianomainen. Se, että uhri on ollut huumausaineen vaikutuksen alaisena, laskee se näemmä ainakin täällä Suomessa raiskaajan tuomiota. Tämä psykologi oli sopivasti virkaintoinen kun arvioi, että olin osasyyllinen koko episodiin, kun olin vetäissyt yhden hengenvedon. Ja kyllä, poliisia TODELLAKIN kiinnosti, sain siitä tuta. Olin asian kertaalleen myöntänyt ja poliisit sen tiesivät, eikä minulla tosiaankaan ollut energiaa edes ajatella, että voisin onnistuneesti asian enää kieltää.
Toimisin nyt tällä kokemuksella ehkä fiksummin.
Ei tuossa ole mielestäni perustaa lastensuojeluilmoitukselle. Jos sellainen kuitenkin tehtäisiin, sossut tarjoaisivat lähinnä tukipalveluja koko perheelle.
Toisaalta olisiko lastensuojelun tukitoimet teidän tilanteessanne kovin huono juttu? Masentunut ja päihdeongelmainen mies sekä teidän riitanne ajaa sinutkin nopeasti loppuun, ja tätä voisi esimerkiksi ennaltaehkäistä.
Kaikki tuollaiset vaitiolovelvollisuudet on niin tarkkaan romutettu, ettei mitään arkaluontoista uskalla esim. Lääkärille enää kertoa. Ainakaan ei voi luottaa siihen, ettei joka helkkarin tietokantaan tule merkintää, joka ei lähde sieltä koskaan.