Apua, en kestä enää!

Minun on vaikeaa uskoa että olisit niin ruma.

Oletko kuullut dysmorfofobiasta?

Kyllä mä vaan oon. :( Mulle on tultu kadulla sanomaan. Ja oon joo kuullut mutta se ei ole relevanttia tässä suhteessa, sillä mä olen oikeasti ihan älyttömän ruma. Ap

Tietenkin riippuu työstäsi, mutta itse teen niin, että yritän saada ihmisten huomion jonnekin muualle (menin vasta itse yläasteelle). Tämä ei tietenkään automaattisesti tarkoita sitä että jätetään paidasta ylimmät napit auki niin että saadaan rinnat tyrkylle tai että käytetään niin tiukkoja housuja että oikein kunnolla puristaa tai sitten niin että käyttää niin lyhyitä mekkoja että perse paistaa. Mutta muista että jokainen on omalla tavallaan kaunis!

Juu, no ei todellakaan auta. Mä oon oikeasti RUMA, en tavallisen näkönen hieman epävarma. Ap

Mullekin sanottiin monen vuoden ajan (jo eskarissa ja vielä lukion jälkeen) että olen ruma ja tyhmä ja vaikka mitä.

En kuitenkaan ole, vaikka niin luulin pitkään.

Kyllähän se hiljaiseksi veti kun oli meikannut ja laittanut hiukset ja lähti bilettämään niin puolituttu tulee ilmoittamaan että olen ihan helvetin ruma.

En tiedä mitä sillä saavuttivat, ruma en ollut mutta sen tajusin vasta kun olin jo täyttänyt 30v.

Tunnen muuten yhden ruman ihmisen, sellainen että kun ekan kerran näin niin en tiennyt edes onko mies vai nainen. Kun häneem tutustuin selvis että hän on yksi lempeämmistä naisista maan päällä, huumorintajuinen energinen jne, enkä edes huomaa enää että hän olisi erityisen ruma ja oikeasti hävettää että eka ajatus hänestä oli aika inhottava.

Kaikissa on jotain hyvää.

AP kaipaa ihan selkeesti ammattiapua.

Kauniin ulkokuoren voi menettää koska tahansa vaikka onnettomuudessa, mutta kaunis sisin ei pilaannu muulla kuin omalla katkeroitumisella.

Tätä naista on tituleerattu maailman rumimmaksi. Katso tämä video, toivottavasti se avaa uuden näkökulman elämään.

Laita kuva niin kerrotaan ootko oikeesti ruma. Epäilen.

Kuva

Mä en ensinnäkään tajua, että miksi joku on niin sivistymätön moukka että ilmoittaa tuollaisen asian päin naamaa jollekin ihmiselle. Sehän on vain hänen kieron ja ilkeän mielensä subjektiivinen näkökulma, jollekin toiselle ihmiselle ap näyttäytyy kauniina, harmi vain että sitä ei tulla sanomaan ap:lle päin naamaa.

Ajattele siis että sä näytät juuri siltä miltä näytät ja nouse tuollaisten ilkeiden kusipäiden yläpuolelle, heillähän se ongelma on eikä sinulla ap. Joten nyt vaan ulos ihmisten ilmoille!

Mitä ihmeessä luulet saavasi aikaan avaamalla toisen ketjun aiheesta, josta keskustelu on jo loppunut?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeessä luulet saavasi aikaan avaamalla toisen ketjun aiheesta, josta keskustelu on jo loppunut?

Halusin vain vertaistukea. On niin äärettömän vaikeaa käydä töissä/mennä ulos, ja jokainen päivä kun täytyy ulos astua, on taistelu. Taistelen joka päivä sitä vastaan, etten vaan syrjäydy. Alkaa olla voimat lopussa, häpeän todella ulkonäköäni niin paljon. Voinko asialle mitään, voinko tunteilleni mitään? Ei tää oo niin yksinkertaista kuin saatat kuvitella. Ap

Ap, tämä ongelma on henkistä laatua, ja sun täytyy käydä lääkärissä, että pääsisit terapiaan. Ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tämä ongelma on henkistä laatua, ja sun täytyy käydä lääkärissä, että pääsisit terapiaan. Ihan oikeasti.

Niin, tai entä jos olenkin oikeasti niin poikkeksellisen ruma, että joudun kärsimään tuijotuksista/nyrpistyksistä/haukuista joka päivä? Henkistä väkivaltaa voi verrata fyysiseen, ei kukaan jaksa juosta maratonia jos sua hakataan joka päivä kun sä yrität. Ap

Up, koska huomenna taas sama olotila aamulla. :(

Up...

Rumuus on ongelma vain silloin jos arvostaa kauneutta liikaa. Se on vain pintaa. Olisin tuhat kertaa mieluummin sellaisen ihmisen seurassa, joka on sisältä hyvä. Mukava ja hauska, lupsakka. Sellainen, jonka seurassa viihtyy ja tulee hyvä olo, kuin sellaisen, joka olisi enimmäkseen vain kaunis.

Aamulla tee ne meikkausoperaatiot mitä olosi vaatii, mutta kun et enempään pysty, niin nostat kädet ylös ja annat mennä vaan. Menet ulos ja töihin ja vain olet sellainen millaiseksi synnyit. Hengität syvään muutaman kerran aina jos olo on paha. Kyllä sinä pärjäät.

Vierailija kirjoitti:

Rumuus on ongelma vain silloin jos arvostaa kauneutta liikaa. Se on vain pintaa. Olisin tuhat kertaa mieluummin sellaisen ihmisen seurassa, joka on sisältä hyvä. Mukava ja hauska, lupsakka. Sellainen, jonka seurassa viihtyy ja tulee hyvä olo, kuin sellaisen, joka olisi enimmäkseen vain kaunis.

Aamulla tee ne meikkausoperaatiot mitä olosi vaatii, mutta kun et enempään pysty, niin nostat kädet ylös ja annat mennä vaan. Menet ulos ja töihin ja vain olet sellainen millaiseksi synnyit. Hengität syvään muutaman kerran aina jos olo on paha. Kyllä sinä pärjäät.

En arvosta 'kauneutta' liikaa, en edes tahdo olla kaunis vaan normaalin näköinen. Ja kun nuo asiat, ulkonäkö ja luonne, eivät koskaan sulje toisiaan pois. En pysty ikinä olemaan rennosti ja aidosti mukava tämän näköisenä. Ap

Olenko tosiaan ainoa, joka kärsii rumuudestaan? Ap

Ap, normaali ihminen ei tule ilmoittamaan toiselle, että tämä on ruma. Sinua haukkuneiden ihmisten käytös kertoo ainoastaan heidän vinksahtaneesta käsityksestään siitä, miten toisten ihmisten kanssa käyttäydytään. Heillä on puutteellinen empatiakyky. Jos ihminen kuulee elämänsä aikana paljon tietynlaista palautetta, alkaa hän usein vuorenvarmasti uskoa siihen. Usein esimerkiksi kiusatut sisäistävät viestin siitä, että he ovat vääränlaisia ja huonoja ihmisiä. Kehon- ja minäkuva voi olla myös tällä tavoin – ja muutenkin – pahasti vääristynyt, vrt. langanlaiha syömishäiriöinen, joka uskoo vakaasti olevansa lihava. 

Suosittelisin sinulle ammattiapua.