En tiedä johtuuko yksinäisyydestä, suomalaisesta kulttuurista vai mistä, mutta en näe empatiaa missään ympärilläni
Tuli mieleen kun katsoin sen iltiksen videopätkän, jossa uutistenlukija kyynelehtii, kun näkee sen loukkaantuneen syyrialaispojan (oliko Syyriasta?). En ole pitkään aikaan nähnyt kenenkään osoittavan toiselle ihmiselle myötätuntoa ja kaikkein vähiten olen sitä itse saanut osakseni. Melkein itsekin aloin itkemään kun näin sen naisen itkevän. Surullista tässä on se (tietysti sen lisäksi että pienet lapset kärsivät sodassa), että hämmästyin kun pääsin todistamaan vilpitöntä myötätuntoa. En edes muistanut että semmoistakin on olemassa.
Kommentit (4)
Tuntuu että näkee pelkkää tyhmyyttä ympärillään. Syyriassa lapsia kuolee ja täällä paapotaan nuoria miehiä Irakista. Käsittämätöntä, eikä tätä edes saa sanoa ääneen.
No miten vilpitön sekään reaktio nyt oli? Vai oliko tarkoitushakuinen stuntti?
Vierailija kirjoitti:
No miten vilpitön sekään reaktio nyt oli? Vai oliko tarkoitushakuinen stuntti?
Tietysti kun kaunis, meikattu tv-hahmo itkee, vie se uskottavuutta, mutta kyllä reaktio aika aidon näköinen oli.
Jos luet iltapäivälehtiä ja Aihe vapaata, et varmaan näekään. Mutta jos olisit esimerkiksi mukana vapaaehtoistyössä, näkisit sellaista paljonkin.
Empatia ei myöskään välttämättä näy minään kyynelehtimisenä. Se ei välttämättä näy ulospäin ollenkaan.