Miten tasapainoilla henkisesti sairaan sukulaisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suvussani henkilö jonka kanssa ollaan oltu suht läheiset. Aika paljon olen hänelle jutellut elämästäni ja nyt on tullut ilmi, että hän noita juttuja kertoilee eteenpäin (usein tarina vähän muuttuu matkalla). Epäilen että tämä sukulainen on jotenkin henkisesti sairas. Monesti kertoilee juttuja, jotka eivät ole koskaan tapahtuneet (tiedän 100% varmuudella) eli siis suoranaisesti valehtelee. Välillä tuntuu ettei hän itsekään erota mikä on totta ja mikä ei. Tämän ihmisen luona vierailu on todella raskasta. Olen joka kerta ihan poikki kun palaan kotiin ja menee pari päivää "toipumiseen".

Voisin tietysti lakata pitämästä yhteyttä, mutta ongelmana on tämän sukulaisen pienet lapset. He ovat minulle tosi tärkeitä ja tahtoisin, että meillä olisi hyvät ja läheiset välit. Nyt jos lakkaan pitämästä yhteyttä niin tulen olemaan näille lapsille täysin vieras. En vain jaksa tätä heidän äitinsä touhua. Mikä olisi järkevin tapa toimia?

Ettet vain ole itse se henkisesti sairas ja kehitellyt tämmöisen diagnoosin sukulaisellesi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suvussani henkilö jonka kanssa ollaan oltu suht läheiset. Aika paljon olen hänelle jutellut elämästäni ja nyt on tullut ilmi, että hän noita juttuja kertoilee eteenpäin (usein tarina vähän muuttuu matkalla). Epäilen että tämä sukulainen on jotenkin henkisesti sairas. Monesti kertoilee juttuja, jotka eivät ole koskaan tapahtuneet (tiedän 100% varmuudella) eli siis suoranaisesti valehtelee. Välillä tuntuu ettei hän itsekään erota mikä on totta ja mikä ei. Tämän ihmisen luona vierailu on todella raskasta. Olen joka kerta ihan poikki kun palaan kotiin ja menee pari päivää "toipumiseen".

Voisin tietysti lakata pitämästä yhteyttä, mutta ongelmana on tämän sukulaisen pienet lapset. He ovat minulle tosi tärkeitä ja tahtoisin, että meillä olisi hyvät ja läheiset välit. Nyt jos lakkaan pitämästä yhteyttä niin tulen olemaan näille lapsille täysin vieras. En vain jaksa tätä heidän äitinsä touhua. Mikä olisi järkevin tapa toimia?

Ettet vain ole itse se henkisesti sairas ja kehitellyt tämmöisen diagnoosin sukulaisellesi...

Omasta henkisen hyvinvointini tilasta en osaa sanoa, mutta kyllä tämän sukulaisen touhu todella erikoiselta tuntuu.

Tämä sukulainen saatta kertoa omanaan asian, joka on tapahtunut jollekin toiselle (ja itse siis tiedän tuon asian alkuperän ja kuinka se todellisuudessa meni). Hän ikään kuin elää jossain omissa kuvitelmissaan. Tuntuu että tuo touhu on mennyt pahemmaksi lasten syntymien jälkeen. Hänellä siis kaksi lasta, joista vanhempi 3 vuotias ja nuorempi vasta vauva.

-ap

Mitäs jos miettisit että mitä siinä välissä on tapahtunut kun tämä muutos on tullut, hänen elämässään tai omassa käytöksessäsi häntä kohtaan?

Tuommoinen henkisesti sairas -kommentti ei ainakaan vakuuta että vikaa ei olisi sinussa. On todennäköisesti ihan puhdasta vitutusta jonka sinä saat aikaan tekemällä, sanomalla, arvostelemalla, ja ko.henkilö on väsynyt kuuntelemaan enää.

Oletko muistanut piilokommentoida hänelle miten paska äiti on?

Mitäs jos oikeasti tulisit häntä etkä lyttäisi?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos miettisit että mitä siinä välissä on tapahtunut kun tämä muutos on tullut, hänen elämässään tai omassa käytöksessäsi häntä kohtaan?

Tuommoinen henkisesti sairas -kommentti ei ainakaan vakuuta että vikaa ei olisi sinussa. On todennäköisesti ihan puhdasta vitutusta jonka sinä saat aikaan tekemällä, sanomalla, arvostelemalla, ja ko.henkilö on väsynyt kuuntelemaan enää.

En ymmärrä kommenttisi loppuosaa. Tai en ainakaan ole ennen törmännyt sellaiseen ilmiöön että v***tus ilmenisi sellaisena, että henkilö valehtelee ja kertoo luottamuksellisesti kertomiani asioita eteenpäin. Se tuntuu aika pahalta, koska aiemmin olen pystynyt luottamaan tähän henkilöön ja ollaan oltu ystävät. 

Minusta on alkanut oikeasti tuntumaan siltä, ettei tämä sukulainen ymmärrä valehtelemistaan. Se on vähän jopa pelottavaa.

En sitten tiedä olenko jotenkin itse aiheuttanut tämän muutoksen (en kyllä ymmärrä miten olisin...) Ihan normaalisti siellä olen käynyt ja yrittänyt olla avuksi lasten kanssa jne. Nyt en vain enää ole jaksanut käydä kun tuo touhu menee niin yli ymmärrykseni.

-ap