Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi yksinhuoltajia parjataan.
18.08.2016 |
Tai ymmärrän, mutta omat kokemukseni ovat täysin ristiriidassa sen kanssa mitä yksinhuoltajista yleensä kuulee. Toinen vanhempani päätti ettei haluakaan elää perhe-elämää ollessani n.4v ja häipyi ulkomaille. Omassa tapauksessani kasvaminen vain toisen vanhemman kanssa antoi minulle paremmat eväät elämään, suhteeni vanhempaani on paljon läheisempi kuin tuntemillani ydinperhelapsilla ja olen oppinut ottamaan tietyllä tavalla vastuuta jo nuoresta saakka. En halua edes kuvitella millaista olisi ollut kasvaa talossa, jossa on kaksi vanhempaa ja pahimmassa tapauksessa lisää sisaruksia. Eikö sellainen käy ahtaaksi?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän.
Alakerrassamme asui kolmen lapsen yksinhuoltajaäippä. Sieltä kuului kamala meteli jatkuvasti kaiken päivää. Pattereiden ja seinien, lattian yms. hakkaamista, juoksemista, tömistelyä, raivoisaa lapsen itkua vähän väliä ja kaiken huippuna äipän itsensä huuto ja kiroilu. Meteli alkoi jo kuuden aikaan aamulla joka päivä eikä hiljaista hetkeä tullut ikinä.
Olin onnellinen kun ne muuttivat pois.
Mutta tilalle tuli yhden lapsen yksinhuoltajaäippä. Tällä naisella oli myös koira. Koira haukkui ja ulvoi yksikseen siellä asunnossa päivät pitkät ja yöllä juoksi lapsi tömistellen ympäriinsä.
Näiden ja muidenkin vastaavien kokemuksien jälkeen en pysty ajattelemaan yksinhuoltajista kovin paljon mitään hyvää. Ovat varmaan eronsa ansainneet.
Mä en luota isoihin perheisiin, naapurista kuuluu perjantaisin miten kaljapullot kilisee ja kaikki huutaa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän.
Alakerrassamme asui kolmen lapsen yksinhuoltajaäippä. Sieltä kuului kamala meteli jatkuvasti kaiken päivää. Pattereiden ja seinien, lattian yms. hakkaamista, juoksemista, tömistelyä, raivoisaa lapsen itkua vähän väliä ja kaiken huippuna äipän itsensä huuto ja kiroilu. Meteli alkoi jo kuuden aikaan aamulla joka päivä eikä hiljaista hetkeä tullut ikinä.
Olin onnellinen kun ne muuttivat pois.
Mutta tilalle tuli yhden lapsen yksinhuoltajaäippä. Tällä naisella oli myös koira. Koira haukkui ja ulvoi yksikseen siellä asunnossa päivät pitkät ja yöllä juoksi lapsi tömistellen ympäriinsä.
Näiden ja muidenkin vastaavien kokemuksien jälkeen en pysty ajattelemaan yksinhuoltajista kovin paljon mitään hyvää. Ovat varmaan eronsa ansainneet.