Lue keskustelun säännöt.
Eroon pinnallisuudesta
17.08.2016 |
Tutustuin puoli vuotta sitten aivan upeean ihmiseen. Hänen kanssaan on helppo olla ja tulemme hyvin juttuun. Hän asuu eri paikka kunnalla kuin minä ja opiskelujen takia emme nää kovin usein, mutta puhumme päivittäin puhelimessa. Pidän me kummatkin toisistamme enemmän kuin ystävänä. Ongelma on vain se, että minusta tuntuu että olen niin sanotusti "ihastunut" hänen luonteeseen. Hän on ylipainoinen eikä muutenkaan kovin joka naisen valinta. Ajattelin ensin että se ei haittaa ja pidän hänestä sellaisenaan kuin hän on. Kuitenkin nyt on tullut hieman epämiellyttävä olo kun näen hänestä kuvan. Suhteemme alkaa jo olla vakavaa, mutta tämä ongelma saa minut ottamaan takapakkia. Yritän koko ajan todistella itselleni että mitäs jos tilanne olisi toisinpäin niin, että joku ei tahtoisi olla minun kanssani ulkonäön takia. Se olisi kamalaa. En kuitenkaan voi sille mitään, että hänen luonteensa viehättää minua suunnattomasti, mutta ulkonäkö saa minut häpeämään.
Kommentit (13)
Ulkonäkö muuttuu joka tapauksessa ajan kanssa. Luonnekin kyllä muuttuu, mutta vähemmän. Pystytkö kuvittelemaan fyysistä kanssakäymistä? Jäi epäselväksi, miten läheisissä väleissä jo olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit oikeasti rakastunut häneen, ei sinulla olisi tuollainen olo. Itse ollut joskus aika ylipainoiseen mieheen superrakastunut ja tuolloin se pyöreys oli minusta vaan söpöä ja miehekästä. :D
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö muuttuu joka tapauksessa ajan kanssa. Luonnekin kyllä muuttuu, mutta vähemmän. Pystytkö kuvittelemaan fyysistä kanssakäymistä? Jäi epäselväksi, miten läheisissä väleissä jo olette.
Kun juttelen hänen kanssaan mietin yhteistä yötä, mutta kun muistan hänen ulkonäönsä rupean hyvin epävarmaksi. Kun hän viimeksi kävi luonani (ystävänä) oloni tuntui kuin olisin ollut vieraan ihmisen kanssa. Ääni oli tuttu mutta ulkonäkö ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikeasti rakastunut häneen, ei sinulla olisi tuollainen olo. Itse ollut joskus aika ylipainoiseen mieheen superrakastunut ja tuolloin se pyöreys oli minusta vaan söpöä ja miehekästä. :D
Rakastuminen ja rakastaminen on eri asia ja samaan lopputulokseen voi päästä monta tietä. Olen itse ihmisen kanssa, jota pidän välillä rumana ja joskus hävettää, että ulkosalla ollessa minua hävettää hänen ulkonäkönsä, mutta kuitenkin pidän häntä MYÖS kauniina. Näen ehkä asiat liian monelta kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten AP:lla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pitäytyä pelkkänä ystävänä. Ei se mieskään ansaitse sitä, että seurustelukumppani on hänen kanssaan ajatuksella "silmät kiinni ja ajattele isänmaata".
Mies on myös kovin rakastunut minuun ja kuulemma tahtoo perustaa kanssani perheen. Miten kerron hänelle etten pysty, koska en pidä hänen ulkonäöstään? Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on myös kovin rakastunut minuun ja kuulemma tahtoo perustaa kanssani perheen. Miten kerron hänelle etten pysty, koska en pidä hänen ulkonäöstään? Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi!
Lue vastukseni.
T. nro 7
Jos kyse on vaan ulkonäöstä ja aiotte elääkin yhdessä, ratkaisu on yhteiset terveelliset ruuat ja elintavat liikuntaharrastuksineen. Ei läski muutenkaan pysy terveenä ja kunnossa, pelastat hänet samalla ja saat itsellesi hyväkuntoisen puolison.
Mutta jos ulkomuoto on muuten kovin epämiellyttävä, sitä on kai vaikeampi hoitaa?
Itse inhoan, jos mies on jotenkin epäsiisti ja pukeutuu erityisen mauttomasti (nähty on). Helppohan sitäkin olisi muuttaa, mutta kun ikää on jo jonkin verran, olen sitä mieltä, että aikuisen ihmisen kuuluu osata huolehtia hygieniastaan varsinkin treffeillä, samoin siististä pukeutumisesta. En jaksa hoitaa kulkukoiria, vaan esim. ruskeat hampaat, pitkät nenäkarvat ja hilseet 1980-luvun takin olalla on ehdoton turn off :P
Kaikki ulkomuoto-ongelmat ei tietenkään ratkea millään, mitäs ne kertoo ihmisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti olla tietenkin, että jos ongelma on pelkkä ylipaino, t. 10
Rakkauden puutteeseen suklaata syödään ;)
Ei ole pinnallista, jos suunnilleen normaalipainoinen kiinnostaa, kuka sinulle on tuollaista puppua syöttänyt? Minä menin naimisiin selvästi ylipainoisen miehen kanssa, joustin kriteereissäni ja pyrin eroon "pinnallisuudestani". Ylipaino muuttui lihavuudeksi ja nyt minulla on 30+ impotentti mies ja olen elänyt jo pari vuotta kokonan selibaatissa. En voi lohduttautua,että eihän se seksi olis ollut tärkeää, koska tottahan se nyt olisi ollut. En pysty edes vaikuttamaan miehen elämäntapoihin, hän on ainoa lihava koko perheessä. Lisäksi miettisin, onko mies oikeasti ihana luonteeltaan kaikissa tilanteissa vai vaan ihastunut, se ihastus nimittäin haihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, vähän se porsaan ulkonäkö, huono kunto ja impotenttius haittaa parisuhdetta ja elämää muutenkin! Ei ole pinnallista. Tuollasille miehille saa pelkkä ystävyys riittääkin.
nimim. realisti
Ja anteeksi kirjoitusvirheistä :/
Ap