Lue keskustelun säännöt.
Miten aikuinen voi päästä eroon kateuden tunteistaan...? :(
17.08.2016 |
Olen aikuinen nainen, ja tunnen tosi usein kateutta erilaisista asioista. Olen diagnosoinut tuon kateuden johtuvan lapsuudestani ja siitä kotonani vallinneesta epäoikeudenmukaisuudesta, jota olen joutunut koko elämäni kestämään, erityisesti lapsena ja nuorena.
Nykyäänkin tarkkailen ympäristöä tuntosarvet pystyssä, aistin ja näen vivahteita siitä, miten lähiympäristössäni ihmisiä kohdellaan. Epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvoisuus saa aina jotakin sisälläni ns. kiehahtamaan.
Haluaisin silti päästä näistä tunteista eroon. Hillitä ja hallita itseni ihan oman mielenrauhan vuoksi.
Osaan olla iloinen ja onnellinen toisten onnesta, mutta kohdatessani epäoikeudenmukaisuutta (esim. anoppi antaa enemmän aikaa ja taloudellista tukea vain toisen lapsensa lapselle, ei mitään meidän lapsellemme), tunnen suunnatonta raivoa ja vihaa, tuntuu kuin ihokarvani nousisivat pystyyn ja kokonaisvaltainen kateudeksi tulkitsemani tunne valtaa minut. "Miksi aina muille ja muiden lapsille, mutta ei koskaan meille ja meidän lapsille?"
Miten tuollaiseen pitäisi suhtautua? Toisaalta olisi kai väärin antaa epäoikeudenmukaisuuden aina tapahtua ja olla aina sorsittavana? Saako oikeuksiaan vaatia tai nostaa asioita esiin?
Kommentit (8)
Just taas näitä. Vika ei ole minussa, vaan ympäröivässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tuntisin täsmälleen samoja tunteita kuin AP tuollaisessa tilanteessa!
En koe siinä olevan mitään väärää!
Kateudesta on tullut kuin perustelu huonon käytöksen sallimiselle. Heti jos puuttuu ilmeiseen epäkohtaan saa kuulla haukut siitä, että on "liian kateellinen". Ts. vanhemmat ja isovanhemmat voi toimia räikeän epäoikeudenmukaisesti mutta asioihin ei saisi puuttua tai niistä edes ääneen mainita, ettei vahingossakaan paljastu "kateelliseksi".
Kiero kuvio.
Kateus. Olen tuntenut kaeutta kauniita naisia kohtaan. Ja rikkaaseen perheeseen syntyneitä kohtaan.
Kauniiksi synnytään. Hyvät geenit. Ei sille voi mitään. Se ei ole omaa ansiota. Kauniilla voi olla enemmän mahdollisuuksia kumppanin saamisessa. Mutta se houkuttaa runkkareita ja epämiellyttäviä miehiä.
Kauniitkin naiset saattavat seota, kuten eräs missi Elina joku?
Ei kauneus ole tae hyvästä elämästä. Pitää yrittää pelata näillä korteilla mitkä on. Täytyy keskittyä niihin juttuihin mihin voi vaikuttaa.
Suosittelisin että menet juttelemaan terapeutille. :) Sieltä saa oikeasti apua siihen, miten pystyt hyväksymään tilanteet kun tilanteet, neuvoja miten suhtaudut itseesi ja muihin ihmisiin, hyödyllisiä ajatus- ja toimintamalleja.. Oikeasti, itseä on ainakin avartanut todella paljon. :)
Vierailija kirjoitti:
Mä tuntisin täsmälleen samoja tunteita kuin AP tuollaisessa tilanteessa!
En koe siinä olevan mitään väärää!Kateudesta on tullut kuin perustelu huonon käytöksen sallimiselle. Heti jos puuttuu ilmeiseen epäkohtaan saa kuulla haukut siitä, että on "liian kateellinen". Ts. vanhemmat ja isovanhemmat voi toimia räikeän epäoikeudenmukaisesti mutta asioihin ei saisi puuttua tai niistä edes ääneen mainita, ettei vahingossakaan paljastu "kateelliseksi".
Kiero kuvio.
Olipa hyvää tekstiä. Olen huomannut, että oman elämän mielekkäänä kokeminen auttaa tähän. Mutta jos masennun, väsyn, tulee helposti kateudenpuuska. Yritä torjua näitä ja anna itsellesi lupa harrastaa kivoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niistä eroon pitäisi päästä. Anna kateuden tulla ja mennä omia aikojaan.
blackpanda kirjoitti:
Suosittelisin että menet juttelemaan terapeutille. :) Sieltä saa oikeasti apua siihen, miten pystyt hyväksymään tilanteet kun tilanteet, neuvoja miten suhtaudut itseesi ja muihin ihmisiin, hyödyllisiä ajatus- ja toimintamalleja.. Oikeasti, itseä on ainakin avartanut todella paljon. :)
Ei kaikkia tilanteita tarvitse eikä pidäkään hyväksyä. Juuri tuollainen sopeutuminen johtaa naisilla usein masennukseen. Epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa vihaa, viha tukahdutetaan ja sitten masennutaan. Masennuksen sanotaankin olevan itseä vastaan käännettyä vihaa.
Tottakai oikeuksiaan saa ja pitää vaatia. Olen myös suuresti epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Johtuu varmaan siitä, että olin keskimmäinen lapsi ja siksi näkymätön. Eka oli paras ja nuorin lellitty. Minä vain olin.