Jos olet joskus rakastanut ja rakkaus loppui, niin miksi tarkalleen ottaen se loppui?

Loppuu siihen kun nainen jättää ja ei pysty ikuisesti itseään kituuttamaan ja perään itkemään. Sitten pitää vaan jossain vaiheessa päästä yli ja unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Loppuu siihen kun nainen jättää ja ei pysty ikuisesti itseään kituuttamaan ja perään itkemään. Sitten pitää vaan jossain vaiheessa päästä yli ja unohtaa.

Ja siis "poissa silmistä, poissa mielestä". En varmaan pystyis yhtä hyvin, jos joutuis edelleen olemaan tekemisissä toisen kanssa.

pettämisellä uhkaamiseen

Siihen, kun tajusin, miten huonosti hän oli minua kohdellut, ja että ansaitsen parempaa.

En tiedä. Todennäköisesti vain kuvittelin ihastumisen olevan rakkautta. 

Joka kerta minua on kohdeltu huonosti.

Eivät kai sitten rakastaneetkaan.

Kyllä. Toisen paskamaisuus, ilkeily ja ääretön itsekkyys suhteessa. Niillä kuolee rakkaus.

Kymmenen vuotta sitten ensirakkauteni loppui, kun toinen osapuoli yllättäen ihastui toiseen ja jätti. Pitkään itkettyäni, sydän särkyneenä tajusin viimein, ettei ensirakkauteni ollutkaan sellainen kuin olin luullut. Rakastuneena ei näe toisen huonoja puolia, vaan luulee toista lähes täydelliseksi. Nyt olen iloinen, että erosimme. Hän on hurmaava mies, mutta ei osaa olla uskollinen ja vaihtaa naista muutaman vuoden välein.

Minä uskon, että rakastua voi ensisilmäyksellä, hetkessä, päivässä, viikossa, vuosien viiveellä. Jos se vain itsestä rakkaudelta tuntuu ja kemiaahan se vain on. Hormooneja. Rakkaus loppuu kun toinen lähtee ja sitä hyvää oloa ei enää saa. Rakkaus loppuu kun toinen jatkuvasti käyttäytyy niin, että hyvä olo toisen seurassa loppuu, eikä toivoa hyvästä enää ole.  Tulee avioero, menee poikki, tehdään bänät.

Mieheni oli kuin hitler, ja minä kuin juutalainen hänen keskitysreilillä. Rakkaus loppu kun tajusin että mies on natsi

Ei se lyömiseen loppunut, mutta potkimiseen ja hakkaamiseen.

Miehen perhe oli rasittava. Mies kävi ja käy edelleen päivittäin vanhempiensa luona. Nykyään ymmärrän että tarvitsevat apua jne. ja tehkööt mitä lystäävät. Nuorena ja kun oltiin yhdessä minua risoi se että kaikki asiat jauhettiin anopin kahvipöydässä. Minun bakteerivaginoosista lähtien piti kaikki kertoa😁. Pari kertaa kun lähdimme kesälomareissulle toiseen kaupunkiin mies hakikin menomatkalla äitinsä kyytiin vaikka luulin että mennään kahdestaan. En jaksanut rakastaa koko sukua vaikka sinänsä ihan sympaattista porukkaa ovatkin.

Huonoon kohteluun, vähättelyyn, henkiseen aliarvioimiseen ja kiusaamiseen. Puhumattomuuteen ja mykkyyteen. Estoisuuteen. Moukkamaisuuteen kaikissa asioissa. Vadtaansanomiseen joka asiassa. Keskustelutaidottomuuteen. . Itsekkyyteen. Alkoholismiin sairastumiseen

Nuoruuden rakkaus loppui kun kasvettiin eri ihmisiksi kuin teineinä oltiin. Yhtäkkiä ei ollutkaan mitään yhteistä ja luonteet erosivat liikaa toisistaan ja tuli riitoja kaiken aikaa ja ihan kaikesta.

Toisen kerran rakastuin narsistiin. Ei se rakkaus koskaan ole loppunut se vaan katosi järkytyksestä. Tajusin vaan että se ihminen kehen rakastuin, ettei sitä oikeasti ollut olemassakaan, oli vain jokin sairasttipsykopaatti joka oli vetänyt roolia. 

Rakkaus loppui siihen, että tajusin etten ollut koskaan rakastunutkaan. Hoidin huonoa itsetuntoani rakastetuksi tulemisen tunteella, mutta jos ei rakasta itseään ei voi rakastaa toistakaan. Kaikeksi onneksi ei mieskään ollut suhteessa aidosta rakkaudesta vaan mukavuudenhalusta.

Mies arvosteli taustaani ja nimitteli törkeästi vanhempiani. Rakkaus loppui osaltani kuin seinään. Vieläkin ihmettelen, miten tyhjä olo minulle tuli hetkessä. Mies oli ns. paremmasta perheestä ja minä sitten vähän huonommasta.

Se loppui joka viikonloppuiseen juomiseen ja siihen että mitään ei voinut tehdä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että rakastua voi ensisilmäyksellä, hetkessä, päivässä, viikossa, vuosien viiveellä. Jos se vain itsestä rakkaudelta tuntuu ja kemiaahan se vain on. Hormooneja. Rakkaus loppuu kun toinen lähtee ja sitä hyvää oloa ei enää saa. Rakkaus loppuu kun toinen jatkuvasti käyttäytyy niin, että hyvä olo toisen seurassa loppuu, eikä toivoa hyvästä enää ole.  Tulee avioero, menee poikki, tehdään bänät.

Ei pidä paikkaansa, ainakaan minun kohdallani. Nuorena jouduin tekemään valinnan kahden miehen välillä, tein valinnan ns. järkisyillä. Liittoni on toki kestänyt tähän päivään saakka (yli 20 vuotta), mutta rakastan edelleen sitä jonka silloin taakseni jätin, vaikka en ole nähnyt häntä yli kymmeneen vuoteen. Viimeksi kun tapasimme, se oli katkeransuloista, hänelläkin pitkä liitto josta lapsiakin. Molemmat tunnemme toisiamme kohtaan samoin kuin silloin nuorena, mutta emme halua rikkoa perheitä, ja toki rakastamme puolisoitammekin erittäin paljon, emme pidä mitään yhteyttä. Rakkaus on monimuotoista, useampaa ihmistä voi rakastaa samaan aikaan, eri tavoin vain. Ehkä jonain päivänä saamme olla yhdessä, tai sitten emme.

Mulla ei rakkaus lopu koskaan, jos mua kohdellaan yhtä hyvin kuin kohtelen toista. No, toinen kohteli huonosti eli petti. Mun rakkauteni ei loppunut silti. Meni aikaa, ihastukseni meni ohitse mieheen, joka ei halunnut koskaan läheisyyttä, eikä varsinkaan seksiä. Se on varma suhteen tappaja, kun noin menee, varsinkin jos on tunnettu vasta muutama kuukausi.

Kun mies alkoi juomaan ja alkoholinkäytöstä johtuneet riidat. Kun mies rakastaa enemmän humalatilaa, kuin puolisoaan...