Pakko purkaa anonyymisti omaa ahdistustani.
Pitkä tarina tosi lyhyesti: en työllistynyt neljään vuoteen valmistuttuani ja kun minulle vihdoin tarjottiin tosi hyvää työpaikkaa, otin sen vastaan. Mitään muuta miinusta ei ole, mutta työpaikka on Saksassa. Perhe ei voi tulla mukaan, joten päädyttiin kirvelevään ratkaisuun: minä teen töitä ma-to niin, että teen viikon työt neljässä päivässä. Lennän Saksaan sunnuntai-iltana ja palaan torstai-iltana kotiin.
Lapset ovat teini-ikäisiä (17-vuotiaat kaksoset ja 14-vuotias), joten vähän eri tilanne kuin jos olisin jättämättä taaperoita mieheni vastuulle.
Silti, kouraisee syvältä. Tuntuu siltä, että jätän perheeni ja varsinkin mieheni yksin. Tämä työpaikka on tärkeä ponnahduslauta ja jo nyt on ollut puhetta, että voisin 1-2 vuoden päästä jatkaa firman sisällä Suomessa.
Ylihuomenna ensimmäinen lähtö Saksaan ja paluu torstaina. En saa nukuttua, en syötyä, itken vain. Miten joku äiti voi tehdä tällaista perheelleen? Tuntuu kamalalta.
Kommentit (20)
Mitä ihmettä, teini-ikäiset lapset ja tuollainen poru :-o Minusta tuossa ei ole yhtään mitään ahdistavaa. Olin itse samantapaisessa työkuviossa, tosin työ oli Espanjassa, kun lapset oli 8 ja 10 vuotta, eikä edes harmittanut yhtään, saati ahdistanut. Hienoahan se oli välillä lomailla perheestä :D
Tiedostavana ihmisenä olet varmaankin jo sitoutunut maksamaan vapaaehtoista lentomaksua voidaksesi edes vähän korvata viikottaisesta edestakaisin lentämisestä tulevia ilmastopäästöjä.
Vierailija kirjoitti:
hikinen 6- .
Ai eikö enää asteikolla 0-5?
Vierailija kirjoitti:
Tiedostavana ihmisenä olet varmaankin jo sitoutunut maksamaan vapaaehtoista lentomaksua voidaksesi edes vähän korvata viikottaisesta edestakaisin lentämisestä tulevia ilmastopäästöjä.
Tässä tapauksessa tosiaan ilmeisesti henkiö maksaa itse lentämisensä, mutta mulla sen maksoi työnantaja. Olni siis Suomessa olevan kv. yrityksen palveluksessa koko ajan, mutta isossa projektissa joka oli Madridissa. Firma maksoi lentämiset ja majoituksen.
Ilmastopäästöjä en jaksanut murehtia, koska kyse ei ollut hupilentelystä, vaan siellä nyt vaan tarvittiin erityisasiantuntijaa joka löytyi Suomesta. Jos olisin ollut sinkku, olisin toki koko vuoden asunut siellä Madridissa enkä lennellyt edes takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostavana ihmisenä olet varmaankin jo sitoutunut maksamaan vapaaehtoista lentomaksua voidaksesi edes vähän korvata viikottaisesta edestakaisin lentämisestä tulevia ilmastopäästöjä.
Tässä tapauksessa tosiaan ilmeisesti henkiö maksaa itse lentämisensä, mutta mulla sen maksoi työnantaja. Olni siis Suomessa olevan kv. yrityksen palveluksessa koko ajan, mutta isossa projektissa joka oli Madridissa. Firma maksoi lentämiset ja majoituksen.
Ilmastopäästöjä en jaksanut murehtia, koska kyse ei ollut hupilentelystä, vaan siellä nyt vaan tarvittiin erityisasiantuntijaa joka löytyi Suomesta. Jos olisin ollut sinkku, olisin toki koko vuoden asunut siellä Madridissa enkä lennellyt edes takaisin.
Erityisasiantuntija ei nyt taida ymmärtää, että ne lentämisen ilmastovaikutukset ovat ihan samat, oli kyse hupilentelystä tai työlennosta. Samat päästöt siitä lentokoneesta kuitenkin lähtee. Silläkään ei ole merkitystä, maksaa lentoliput itse vai maksaako ne työnantaja, kun puhutaan vapaaehtoisesti maksettavasta ilmastomaksusta.
Toihan olis hienoa ja sä poraat :D
Pääseempähäm miehes rauhassa panemaan nuorempia tiukkoja parikybäsiä pimuja.
Teinisi ovat todennäköiseseti lähinnä iloisia asiasta. Kuten myös miehesi. Joten mitäpä jos nauttisit myös omastat laatuajastasi siellä Saksassa sekä työurasi kehityksestä.
M
Eipä ole kiva alku jos valmiiksi jo suret ;( Koita suhtautua asiaan mahdollisuutena, perhe kyllä pärjää! Nauti itseksesi olosta, äläkä jää hotelliin murehtimaan!
Kysy Eija-Riitta Korholan perheeltä että miten niillä meni. Älä siis kysy Eijalta itseltään, koska hänellä meni erittäin hyvin ja mukavasti.
Oikeesti ,ei tuo nyt niin kamalaa voi olla. Sähän teet vain osan viikkoa siellä, voit keskittyä työhön ja sitten keskittyä täysillä kotiin.
Tuttavapiirissäni on vuosikymmeniä ollut perheitä töissä Itämeren matkustajalaivoilla; viikko töitä- viikko kotona, sekä äitejä että isiä. Kaikki hengissä ja lapset kasvaneet ihan normaaleiksi.
Riippuu tietysti ihan lastesi luonteesta, miten he ottavat tilanteen, mutta uskoisin 17-vuotiaiden jo ainakin pärjäävän vaikket olisikaan kotona joka päivä. 14-vuotiaalle tilanne voi olla vaikeampi, mutta monet 14-vuotiaatkin ovat jo melko itsenäisiä, vielä kun ottaa huomioon että kotona on kuitenkin jo melkein aikuiset 17-vuotiaat ja oma isä tukena.
Älä siis tunne syyllisyyttä, teit ihan oikein. Tässä vaikeassa työllisyystilanteessa täytyy tarttua kaikkiin tilaisuuksiin, ja uskon että lapsesikin ymmärtävät tämän – viimeistään muutaman vuoden kuluttua, työnhaun tullessa heille itselleenkin ajankohtaiseksi.
Ps. oletko ihan varma, että sinun kannattaa tulla Saksasta joka viikko kotiin? Etkö voisi käydä kotona esimerkiksi joka toinen tai kolmas viikko? Lentäminen kaksi kertaa/viikko tullee pitkässä juoksussa aika kalliiksi, ilmastovaikutuksista puhumattakaan...
Onnittelut työpaikasta! Ehdottomasti hieno juttu. Lapset pärjää koska heillä on isä kotona ja ovat jo isojakin eikä imeväisiä jolloin tunne-elämän puoli vasta kehittyy.
Hieno homma! Ole onnellinen, ylpeä ja anna uusien haasteiden viedä mukanaan. Et voi tietää mitä työmarkkinoita lapsillesi avautuu ulkomaan keikan myötä koska Suomessahan niitä töitä ei valitettavasti ole.
Onnea uusiin haasteisiin!
Voi vittu tässä taas tajusin kuinka ärsyttäviä turhan inisijöitä ihmiset on.
Helvetti, yks pääsee Saksaan töihin, toihan on mahtavaa ja sä vaan märiset siellä?! Ymmärtäisin vähän paremmin, jos lapset ois ihan pieniä (tosin ei se sillonkaan estäisi lähteä!), mutta lapsetkin jo tuon ikäisiä...
Ihmiset ei kyllä osaa olla koskaan mihinkäänn tyytyväisiä :/ Aina löytyy jotain vitun valittamista.
Mä en nyt myöskään kyllä yhtään ymmärrä ap:n ruikutusta tässä nimenomaisessa tilanteessa.
Minun toinen vanhempani työskenteli vuoden samalla tavalla ulkomailla, kun olin 15. Ei haitannut mitään. Hyvä vain, että joku tienaa leivän pöytään.
Voi pyhä jeesus...