Oon masentunut. Alkaakohan perhe inhota mua?

Itsekö itsesi diagnosoit kuin noin hienoja päätelmiä olet muutenkin osannut tehdä?

Lapset rakastaa sua. Kerro heille, että olet väsynyt ja allapäin. Kerro mitä se tarkoittaa. Kerro, ettei se ole lapsista johtuvaa. Kerro heille, että rakastat heitä. Masennus on osa elämää. Sitä vaan tulee ja menee. Se voi johtua esim. pelosta. Ja niitä on monia mahdollisia. Voimia sinulle. Tutki itseäsi. Se on mielenkiintoista. Löytänet pelkosi ja vastauksia. Sinä olet arvokas. Joskus on hyvä vaan olla. Ei tarvi suorittaa elämää.

Mitä tarkoitat, ykkönen? Olen aainakin masentunut kotona ja työpaikalla ollessani. Siis olo on kuin kivirekeä kiskoisi. Jos pääsen johonkin kivaan paikkaan pystyn kyllä olemaan iloinen. Ei ole masennusdiagnoosia, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, että KAIKKI on elämässäni pielssä.

Niin mietin vain, että alkaakohan perhe inhota minua jos vaikutan siltä, että luulen kilttinä saavani heidän hyväksyntää, mutta olen edelleen masentunut, enkä muutu ahkeraksi. Aivan kuin kaipaisin heidän sääliään kilttinä. Vaikka syy olla niin etten moiti on se, etten halua enää pahoittaa heidän mieltään. Mutta välittävätkö he vastaavasta minun kohdallani vai saako masentunutta haukkua koska hän ei hoida osuuttaan kotitöissä?

Ajattelisitteko itse että ette kyllä anna masentuneelle kumppanillenne hyväksyntää, mitäs ei tee kotona mitään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat, ykkönen? Olen aainakin masentunut kotona ja työpaikalla ollessani. Siis olo on kuin kivirekeä kiskoisi. Jos pääsen johonkin kivaan paikkaan pystyn kyllä olemaan iloinen. Ei ole masennusdiagnoosia, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, että KAIKKI on elämässäni pielssä.

Niin mietin vain, että alkaakohan perhe inhota minua jos vaikutan siltä, että luulen kilttinä saavani heidän hyväksyntää, mutta olen edelleen masentunut, enkä muutu ahkeraksi. Aivan kuin kaipaisin heidän sääliään kilttinä. Vaikka syy olla niin etten moiti on se, etten halua enää pahoittaa heidän mieltään. Mutta välittävätkö he vastaavasta minun kohdallani vai saako masentunutta haukkua koska hän ei hoida osuuttaan kotitöissä?

Voi luoja. Sinulla ei siis ole todettua masennusta. Jos käyt lääkärissä ja sinulle todella on masennus, niin perheesi ymmärtää varmasti miksi et osallistu kotitöihin jos et vaan kerta kaikkiaan jaksa. Jos taas olet vain väsynyt ja kyllästynyt arkeen, en usko että katsovat hyvällä jos jätät kotityöt kokonaan muiden hoidettavaksi. Tässä tapauksessa ota lomaa vaikka koko perheestä esim viikonlopuksi ja nuku kunnolla. En ymmärrä tuota moittimisasiaasi, eiköhän koko perhe ole vain iloinen, jos et moiti heitä.

Lopeta nyt jo.

Ja että masennus on oma syy?

Ap

5: (lainaukset ei toimi) Mutta eihän se, ettei mulla ole nyt lääkärin diagnosoimaa masennusta tarkoita sitä, ettenkö voisi tuntea masennusta ja ollakin masentunut. Ja en mä ainakaan huvikseen tunne että en voi enkä halua tehdä kotitöitä. Eli sinusta kuuluu inhota? Okei. Koska et sinä ole mikään lääkäri psykologi tai muukaan asiantuntija, joka sieltä etänä voit sanoa, ettei mulla ole masennusta tai jotain muuta ongelmaa, joka estää kotitöiden tekemisen vrt masentuneen tila.

6: ei kun nyt mä vasta aloitin.

Eli siis ratkaisuun liittyy oleellisesti se, kokeeko perhe minun olevan masentunut tai ei. Onpa itsekästä. Aivan kuin se siitä riippuisi, mitä HE siitä ajattelevat.

Ap

Tulee mieleen, että tämänköhän takia oma äitinikin oli minulle niin häijy lapsuudessani. Ei nähnyt eikä uskonut pahoittaneensa mun mieltäni eikä nähnyt eikä uskonut mun sen seurauksena masentuneen niin etten pysty olemaan hänelle mieluisa tytär? Eli kaikki oli kiinni siitä, ettei äiti nähnyt minua oikein ja tuomitsi minut sen perusteella. Varmaankin. Ja sitten tällainen ihminen pitää itseään hyvänä ihmisenä. Täysin arvostelukyvytön ja itseensä menemiskyvytön ihminen. Satuttanut pientä tyttöään hyvin häijysti koska ajattelee niin, että itse tietää, mille tuosta toisesta tuntuu. Kamalaa.

Ap

Tai lapsena se mitä sanoin masennukseksi ei oireillut masennuksena. Mutta jonkinlaisena kyvyttömyytenä kuitenkin. Jja ennen kaikkea äiti ei tiennyt miltä minusta tuntui. Siksi hänen oli väärin "tuomita" minut sen perusteella, mitä luuli minun tuntevan. Palstalla näkyy olevan samanlaisia. Varokaa vain virheitänne läheistenne äärellä. Tai ehkä te ette tietenkään haksahda koskaan epätäydellisiin ihmisiin.

Ap

Ja miksi minun tulisi tuottaa perheelleni hyvää oloa olemalla moittimatta kun he kerran saavat keskenään päättää olenko masentunut vai vain laiska ja inhota minua jos päättävät että jälkimmäistä? En enää moiti, koska sain kiinni viikonloppuna miten inhottavalta se tuntuikaan (muistin sen lapsuudesta), mutta siis jos mä olen kiltti niin eihän se kotreloi mitenkään sen kanssa alkaako perhe inhota mua vai ei jos mulla on tätä masennusta ja heillä onkin valta ajatella, että ei se sitä oo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että tämänköhän takia oma äitinikin oli minulle niin häijy lapsuudessani. Ei nähnyt eikä uskonut pahoittaneensa mun mieltäni eikä nähnyt eikä uskonut mun sen seurauksena masentuneen niin etten pysty olemaan hänelle mieluisa tytär? Eli kaikki oli kiinni siitä, ettei äiti nähnyt minua oikein ja tuomitsi minut sen perusteella. Varmaankin. Ja sitten tällainen ihminen pitää itseään hyvänä ihmisenä. Täysin arvostelukyvytön ja itseensä menemiskyvytön ihminen. Satuttanut pientä tyttöään hyvin häijysti koska ajattelee niin, että itse tietää, mille tuosta toisesta tuntuu. Kamalaa.

Ap

Olet ennenkin kirjoittanut palstalle tytär/äiti-suhteestasi. Päästä jo irti huonosta äitisuhteestasi ja ala olla kunnon äiti omille lapsillesi.

14: En pysty, vielä. Se vaikuttaa kun on toisen yksinoikeudella päättämällä tullut väärinkohdelluksi.

Ap

Jos masennuksesi pn vaikea niin käy herkästi niin että joku lapsista joutuu ottamaan sinun roolin perheessä ja se on täysin väärin

Ja väärinkohtelun lisäksi kuin se yksin ei olisi jo tarpeeksi paha ei ole saanut sitä tukea mitä tarvitsisi.

Ap

16: Apua on haettu. Ja saankin.

Ap

Miten toi 5 vai mikä hänen numeronsa olikaan heti oli tietävinään mikä mulla on? Se oli kuitenkin valaiseva kommentti, kiitos siitä, koska tajusin, että noinhan äitikin toimi. Itse oli loukannut minua, mutta itse tiesi myös heti paremmin, ettei mun vihainen reagointinsa häneen sen takia siitä eli hänestä, äidistä johtunut, vaan minusta. Ja sitten rankaisi minua sen pohjalta. Siksi mä varmaan tätäkin mietin, mitä otsikossa. Saanko pelätä perheeni olevan samanlainen kuin äitini.

Ap

Mies sanoi äsken mua kauniiksi. Alkaakohan moittimattomuus kantaa hedelmää.

Ap